Keski-ikäisessä (n 50 v.) talossa asumisessa on ilonsa ja surunsa. Talossa on oma tunnelmansa, jonka laista ei uusissa ole. Toisaalta aamulla herätessä teitää onko pakkanen kiristynyt yön aikaan vai ei. Jääpuikot räystäällä on kauniita, mutta ne kielii lämpövuodoista. Edellinen omistaja on uusinut katon eristeitä, mutta koska yläkerta on rintamamiestalon yläkertaa matalampi, on sisäkorkeutta ilmeisesti koitettu maksimoida eristepaksuuden kustannuksella. No, ei tänne silti palellu, ja kylmällä säällä voi vetää villasukkia jalkaan, niin pärjää vielä paremmin.
Eilen juhlittiin kälyn viiskymppisiä vähän jälkikäteen. Pitopalvelun nimi ei jäänyt mieleen, mutta en muista koska olisin saanut yhtä hyvää ruokaa. Ja isännän viinikellarin antimet olivat myös omaa luokkaansa. Sellaisia ei saa alkosta eikä ravintoloista. Nam. Sitten piti kyllä kotona tuijotella vielä telkkaria, että pää vähän kirkastui ennen nukkumaan menoa. ;) (tietty en tajunnu ottaa kuvaa kortista, joka kälylle väänsin. Tää tekeleiden dokumentointi edes omaanv arastoon on aina välillä unohduksissa.)
Kuurat on putoilleet jo puista. Ilmeisesti kerros oli jo niin paksu, ettei se jaksanut pysytellä riippuvissa koivun oksissa, ja tuuuli hoiteli loput. Silti edelleen on kaunista. Jääpuikkoja kuvaillessani törmäsin pihalla rusakkoonkin, mutta sitä en ehtinyt saada linssin tähtäimeen. En kyllä yhtään tykkää sen vierailusita. Mokoma talttahammas syö kaiken juhannusruusuista lähtien. Osaan köynnöruusuista näversin syksyllä runkosuojia, kun ne tuli södyiksi viime talvena. Toivottavasti selviävät tästä talvesta paremmin.
Tämä kuva niiltä päiviltä, kun oli vielä tasainen valkeus maailmassa. :D