Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

8.2.2010

Pohdintaa


Erään toisen blogin kommenttikeskustelu jäi kummittelemaan mieleeni. Pohdin sitten pitkään sitä, miksi itse hermostuin toisen puolesta, miksi ylipäänsä hermostuin ja reagoin asiaan. Tulipa siinä sitten kunnolla punnituksi se, mikä on oma suhteeni kommentointiin ja toisten blogieihin. Arvostan hyvin ja huolellisesti tehtyjä juttuja. Usein kommentin kirvoittaa käsityötaidon ilmentymä, valokuva, joka puhuttelee tai koskettaa. Tai joskus jopa väri, joka sykähdyttää.
  1. Joihinkin blogeihin olen tykästynyt kirjoittajan herkän avoimuuden vuoksi. Välillä suorastaan olen hiukan huolissani kirjoittajista. Tällöin kommentoin rohkaistakseni, antaakseni pieniä ajatuksen kipinöitä, joiden koen itseäni auttaneen vaikeina aikoina. Joskus joku purkaa hyvinkin henkilökohtaista ja kipeää tilannettaan. Tällöin välillä tunnen, etten ole se, jolle tämä teksti on kirjoitettu. Jos ei suoraan synny aitoa tukevaa ja rohkaisevaa kommenttia, poistun vähin äänin. Inhoan itse latteaa kaikkitietävyyttä, ja vaikka välillä sorrun vertaamaan joitakin juttuja omiin kokemuksiini, niin yleispätevään, "kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu" en halua ryhtyä. Kun en kumminkaan tiedä.
  2. Joskus törmään blogiin, jonka tuotokset on omaan silmääni karmaisevia. Tai kirjoittajan ajatus-arvomaailma täysin itselleni vieras. Tällöinkin poistun usein hiljaa. En voi ruveta kehumaan villasukkia, joiden värikylläisyys riitelee oman värisilmäni kanssa. Välillä tietysti olisi hedelmällistä käydä keskustelua eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Kommenttilaatikko vaan on ihan liian pieni ja rajoittunut väline kunnon keskustelulle. Joku toinen foorumi kasvokkain, kunnolla perustellen käydylle keskustelu on varmasti oikeampi.
  3. Oikeastaan tavoitteenani kommentoidessani on siis kannustaa, rohkaista ja ilmaista ihailua. Varsinainen vastakarvaan silittäjä en halua olla bittimaailmassakaan, kun en ole sitä ihmisten keskelläkään. En tiedä ketä hyödyttäisi se, että rupean vastakarvailemaan. Eri juttu on olla eri mieltä, ja ilmaista oma mielipiteensä. Sitä kyllä teen välillä, mutta siinäkin mielestäni tärkeää on sen toisen mielipiteen kunnioittaminen. Sinä katsot asiaa noin, minulle tärkeää on... Toisen mielen pahoittaminen ei mielestäni koskaan saa olla tavoitteena.
Arvostan jokaista blogin pitäjää. Oman herkkyytensä paljastaminen näin laajalla foorumilla on rohkea teko. Yhtä lailla arvostan kaikki niitä, jotka oman työnsä tuloksia tuovat näkyviin bloginsa kautta. Kaikilla ei ole käsityöalan ammattitutkintoa (ei itsellänikään), mutta jokaisella on oikeus itsensä ilmaisuun. Mikä minä olen sitten niitä tuloksia arvostelemaan. Kun en tuppaudu sellaisten ihmisten seuroihin, joissa en viihdy, niin samalla tavalla poistun takavasemmalle niiden blogien ääreltä, jotka eivät minua inspiroi. Kukaan ei pakota seuraamaan sivuja, joista ei tule itselle hyvä mieli. ;)

Kauhean paatoksellista. Mutta siis oikeasti. Tavoitteena täällä pyörimiselle on hyvä mieli. Kenelle tahansa. Itselle mm. siitä, että saan päivitetyksi näkyviin jonkun minulle tärkeän jutun. Tai siitä, että näkee jonkun toisen aikaansaannoksen, josta tuli hyvä mieli. Siitä mielellään kiittää. Välillä tietysti tuo ilmoille myös jotain ikävämpää. Mutta senkin pukeminen sanoiksi usein helpottaa. Ja ehkä joku toinen saa avun siitä, että huomaa jonkun toisen painivan samanlaisten asioiden kanssa. ;)

Ai niin. Sitten vielä tuo nimen käyttö. Itse olen tässä virtuaalimaailmassa käyttänyt nimimerkkiä. Välillä lipsahtaa ehkä sellaisia asioita, että en halua niiden tulevan suoraan yhdistetyksi kyseisiin henkilöihin. Joskus heitän ihastuneen kommentin anonyyminäkin. Mutta ruvettaesa keskutelemaan terävämmin, haluan, että vastaanottaja pystyy kytkemään kommenttini johonkin todelliseen. Nimimerkkini linkittyy käyttäjäprofiiliini ja blogiini, joiden kautta minuun saa kontaktin. Vastaanottaja löytää kanavan myös käydä sanomassa takaisin, että nyt sattui, jos niin käy. Jotenkin tuntuu epäreilulta ruveta kauhean kriittiseksi anonyymisti. Vähän sama kaikessa netissä käytävässä keskustelussa. On helppo heittää lokaa pimennosta, kun ei tarvitse paljastaa itseään. Ei niin reilua.

Nyt vaikutan jotenkin kauhean tiukkapipopiselta. Mutta kannatan sitä, että jokaiselle annetaan tilaa olla oma itsensä ja elää omaa elämäänsä. Ei oikein kellään meistä pitäisi olla kanttia ruveta sanomaan toiselle, miten tämän pitäisi elämänsä järjestellä.

ps. Osa II edsityy, mutta vaatii vielä alushameen ja kunnon kuvauksen. Palaan asiaan lähipäivinä.

2 kommenttia:

Neiti Nimetön kirjoitti...

Hyviä, hienoja ajatuksia! Olen monista aivan samaa mieltä. Et mielestäni ole tiukkapipoinen vaan omalla tavallasi ajatteleva ja harkitseva ihminen :)

morso kirjoitti...

Kiitos Neiti Nimetön. Näitä ajatuksia täytyy välillä purkaa päästä, että mahtuu uusia tilalle. Ja toisaalta on mukava huomata, että joku ajattelee samoja asioita, ja joskus jopa samaan suuntaan. ;)