Tällainen kaunotar meillä kukki töissä menneellä viikolla. Pihalle ei ole vielä mikään päässyt kunnolla vauhtiin. Yöt on niin kylmiä, että tulppaanit ja narsissit ei edisty. Pioneistakin kurkistaa pikkuriikkiset punaiset piipot, ei muuta.
Leskenlehtiä olen nähnyt tien pientareella, mutta sinne ei saa pysähtyä kuvaamaan.
Lauantai on kulunut taiteen parissa. Puolelta päivin oli Keiju esittelemässä päättötyötään ja saamassa ensipalautteen. Arviot tulevat sitten kuulemma postissa perässä. Kerrankin olin ihan rehellisesti samaa mieltä kuin kriitikot työn vahvuksista ja heikkouksista. Ja ylpeä olen ihan joka neliösenttimetristä, joka seinällä roikkuu.
Iltapäiväällä oli kuoroharjoitus ja konsertti siihen päälle. Oli mukava laulaa pitkästä aikaa yleisölle. Oma ääni kyllä oli vähän tukossa, kevät ei ole oikein otollista lauluaikaa siitepölyallergikolle. Yleisöäkin oli enemmän kuin kuorolaisia, mikä oli mukavaa. On ollut sellaisiakin konsertteja, että kuorolaisia on enemmän kuin kuulijoita.
Pientä lauantaijärjestelyä vielä, ja vihannessopan voisi keittää tänä iltana iltapalaksi. Mukavaa viikonloppua täällä kävijöille!
2 kommenttia:
Sinivuokko jaksaa myös kylmästä huolimatta nostaa päätään ryteikön ruskeasta. Minäkin etsin monta vuotta laulukokoonpanoa, mutta en löytänyt sopivaa. Tai minusta ei ollut enää sitoutujaksi säännölliseen harjoitteluun. Kiva, kun sinä kuulut johonkin! Aurinkoista sunnuntaita.
Meillä ei vielä valkovuokkoja näy. Meren läheisyys tähän aikaan vuodesta pitää vähän viileämpänä ilmaa. Mutta tänään aamupäivällä tuli ihan kuuma, kun pihalla puuhattiin. Kesää kohti mennään.
Kuoroni on sellainen porukka, jossa on suurin osa entisiä opiskelijakuorolaisia. Harjoitellaan normaalisti 2-3 viikon välein, konsertin lähestyessä viikottain. Itsekään en pystyisi viikoittaiseen menemiseen sitoutumaan. Tämän n vähän sellainen kuoro, joka on perustettu siksi että ihmiset ahluaa laulaa, mutta ei mitenkään ehdi joka viikko harjoituksiin. ;)
Lähetä kommentti