Puh. Eilen levittelin kalkkia pihalle. Pihaa kiertäessä paljastui talven jälkeiset olotilat puutarhassa.
Myyrä Matikainen on pitänyt nurmikossa bileitä ilmeisesti koko sukunsa voimalla. Ylimmän kuvan kaltaisia käytävän jälkiä menee ristiin rastiin nurmikolla joka paikassa. Seuraavan kuvan mukaisia reikiä on varmaan kaksikymmentä, ellei enemmänkin. :(
Sitten kerkisin joku päivä ihastella, että autopaikan viereenkin on nousemassa krookuksia. Eipä ole enää. Talttahammas (rusakko) vetäisi ne alkupaloiksi tai jälkiruoaksi. Mokoma. Sama (tai sen veli) on taas syönyt juhannusruusujakin. Onneksi krookuksia on enemmänkin ja ne jotka ovat ehtineet kukkaan ovat saaneet olla rauhassa.
Käsityöt ei nyt tällä hetkellä etene. Iltaisin pohdin ankarasti yhden määräaikaisen ryhmän kautta tulevia kotitehtäviä. (Tai okei, en ihan joka ilta saa niitä tehdyksi, mutta useimpina.) Mielenkiintoista. Perästä kuuluu sitten kun tulosta syntyy.
Edit: Tarkemman tarkastelun tuloksena niitä reikiä oli 20 jo n. viiden neliömetrin alueella. :(
2 kommenttia:
Niinpä, murheensa kullakin. Meillä ei myyrät juhli, kun löisivät päänsä kiveen yhtä mittaa. Sen sijaan lehtokotilot (brrr) lisääntyy joka kesä. Toisaalta, omituisena luonnonystävänä iloitsen siitä, että pihalampeen jääneen ämpärin alla on sammakko - suuri sellainen - talvehtinut.
Joo, näinhän se on. Mä keskityn nyt murehtimaan noita myyriä, niin voi työntää muita asioita pois päästä. :( Toisaalta, jos koittaa ajatella positiivisesti, niin ne myyrät on nyt sitten vähän möyhennelleet tota maata, joka on aika savista ja tiivistä. Ehkä kuitenkin rakennan jonkun pienen tuulimyllyn tohon rällättämään kesäksi.
Lähetä kommentti