Loma loppui komeasti ukkosen rytinään. Yritin kuvata salamoita, mutten onnistunut. Se ukkosta edeltänyt omituisen keltainen hetkikin meni ohi ennen kuin sain kameran käteen.
Vähän oli kyllä paniikkiolo loman loppumisesta, kun tiesin mitä oli tulossa. Eka päivä venähti niin, että ennen lomaa kellokortille jääneet miinukset katosivat taivaan tuuliin. Huomenna kun on heti aamusta ulkomaalaisen vieraan hyysäämistä tiedossa, ja piti valmistella esitettävää.
Viimeinen lomaviikonloppu kului miehen enon pitämissä sukujuhlissa. Oli painostavan kuumaa ja kosteaa, mutta muuten mukavaa. Kuvan kaltaiset roiskeet syntyy, kun neljä serkusta hyppää yhteislähdöllä järveen. Kuvan utuisuus ei ole valotusvirhe, vaan tuollainen oli sää Läntisen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rajamailla koko viikonlopun.
Mihinköhän olen törkännyt netistä printtaamani huivin ohjeen? Tekisi mieli panna joku neule puikoille ja huiville saattaisi olla käyttöä tiedossa.
4 kommenttia:
Käsitän hyvin, mitä tarkoitat loman viime metrien paniikilla. Minusta tuntuu aina että melkein elämäkin loppuu loman myötä. Mutta jo matkalla töihin, on solahtanut uuteen elementtiin ja kaikki on taas ihan ok. Ja vaikka tämän tietää, niin silti se lomanloppumismelankolia iskee aina.
Oikein hyvää työarkea!
Kiitos, Liivia. niinhän se aina on. Juuri loman loppuessa on kauhea paniikki, parina ensimmäisenä aamuna on vähän pihalla rutiineista, ja sitten ollaan taas ihan tavallisessa vauhdissa. Kaiken tämän tietää etukäteen, ja silti on yhtä kamala olo joka kerta loman loppuessa. ;)
Luin kommettejasi toisesa blogissa. Kirjoitat hyvin ja nasevasti, ja tuntuu, että komppaan. Osittain varmaan samojen asioiden kanssa olemme painiskelleet. "Punaoranssit" mekkommekin ovat yllättäin melkolailla samaa mallia. Jatketaan siis täällä toisiimme tutustumista.
Minä vielä ihmettelen pitkän taukoni jälkeen arkeen solahtamista. Ehkä ensi viikolla jo asiat naksahtelevat rytmikkäämmin kohdilleen. Iloitsen kuitenkin innokkaista kirkassilmistä, joiden kanssa vietän päivästäni sen merkittävän osan.
Rva Pioni, sinin blogissasi olen törmännyt moneen tutun tuntuiseen asiaan. Luulen, että niitä on aika vaikea selittää ihmiselle, joka en niihin ole itse konkreettisesti kompastunut. Kiteyttelen tätä vielä päässäni, varmaan kirjoitan pitemmästi, kun kiteytyy tarpeeksi. Jatketaan matkaa ja jaetaan ajatuksia.
Pitkän tauon jälkeen areen solahtaminen vie varmaan pitempään, mutta kunhan prusraamit saa paikalleen, niin siitä se sitten lähtee. Tämä viikko on meillä ollut vielä helppo, kun lasten koulu alkaa täällä vasta ensi viikolla.
Lähetä kommentti