Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

29.10.2010

Huolikoukku




Ystäväni kertoi kerran tarinan miehestä, joka aina kotiin tulleessa ripusti työhuolet omenapuun oksalle roikkumaan yöksi ja otti sitten aamulla tuulen harventamat huolet mukaansa töihin lähtiessään. Meidän omenapuumme ovat vähän liian kaukana ulko-ovesta, talvella joutuu tarpomaan hangessa niiden luo päästäkseen. Niinpä ripustin köynnössäleikköön koukun huoliani varten. Välillä oli pitkä aika, etten tätä tarvinnut, mutta nyt sille on taas käyttöä. Eli kotiin tullessani pysähdyn hetkeksi rapulle ripustelen työmurheet koukkuun yksitellen tai nipussa ja tulen sisään (toivottavasti) ihan vain kotiasiat mielessä. Toimii yllättävän hyvin.

Päivä oli harmaa, mutta iltapäivällä ilmestyi aurinko. Ehdin tehdä pienen kierroksen pihalla ennen sen laskua. Hienosti paistoi korkean koivumme ylimpiin oksiin oranssi valo. Ja ruusuparka yrittää yhä vimmatusti kukkia kukkapenkissä. Vähän jo haalistuneet kukat, mutta nuput täydessä hehkussa. (Jonain leutona syksynä se kukki vielä joulunakin!)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Täytynee kokeilla.
:)

morso kirjoitti...

Suosittelen lämpimästi. Voi se tietysti olla vaikka työpaikallakin, mulle jotenkin luontevastia ettuu tuohon rapun viereen. :)

Rva Pioni kirjoitti...

Kiitos mahti-ideasta! Heti puhumaan talonmiehelle... saattaa helpottaa häntäkin, kun en tuo työhuolia kotiin. Hänellä ei sitä taipumusta ole (ainakaan niin usein).

morso kirjoitti...

Rva Pioni, tuntuu siltä että tämä on meidänkin perheessä naisen ongelma. Meilläkin mies jättää aika hyvin työhuolet töihin. Tosin myös kotihuolet aamulla kotiin, eli jos jotain kotiin liittyvää pitäisi päivän aikana hoitaa, niin se takuuvarmasti ei ole mielessä. ;) Minä virittelin tuon tuohon ihan vain rautalangan pätkällä, on pysynyt hyvin.