Perjantaina oli tällainen sää (rapisevaa lunta tai rakeita tai jotain). Eilen paistoi aurinko. Tänään on tihutellut vettä. Viimeiset lehdet ovat pudonneet puista ja ihmettelemme, mihin ne työnnetään. Muumiotaudin vuoksi omenapuiden lehdet pakataan jätesäkkeihin ja lykitään vähitelleen roskikseen. Muut menee kompostilaatikkoon, mutta kun osa niistä on vielä täynnä edellisvuotisia lehtiä, niin sinnekään ei kauheasti mahdu. Hmph.
Bolgi päivittyy nyt vähän hiljakseen. Luen kyllä muiden blogeja, mutta tuntuu vaikealta päivittää omaa. Päässä on välillä tyhjää ja välillä ihan liikaa ajatuksia. Valokuvia pitäisi ottaa, mutta ollaan yleensä osuttu olemaan muualla kuvauskelpoisen sään aikaan. Päivityksiä on silti kohta jo 100, pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin? Saa esittää toiveita.
Neulomukset edistyy vähitellen. Kahden epäonnistuneen aloituksen jälkeen vaihdoin lankaa ja Pikkumörön kynsikkäät sai vauhtia. Yksi seminaaripäivä kutimen kanssa teki myös projektille hyvää. Ensimmäinen on miltei valmis, pitää kuulemma lyhentää sormia. Toisesta olen aloittamassa pikkurilliä, eli ei enää kovin paljon sitäkään. Sitten pääsen takaisin jo aloittamieni vihreiden palmikkosukkien pariin.
Harmaa päivä vaatii tunnelmakuvaa piristykseksi. Olohuoneen pöytä tyhjäksi, että saan kotiinkin kynttilät palamaan. Tämä on serkun tytön synttäreiltä.
2 kommenttia:
Töissäkäynti hidastaa paljonkin... kameran kanssa ei ehdi kuljeskella valoisaan aikaan. Se on iso harmi mielen hyvinvoinnille. Kutimukset minullakin aloitetaan useaan kertaan. Nyt on kyllä meneillään niin hillittömän pehmeä oranssi alpakka ETTÄ:) en malta lopettaa enkä purkaa.
Usein käy niin, että jos joudun purkamaan, niin koko projekti jää kesken. Nyt on pakko pitää lupaus ja saada nämä valmiiksi. Lapselle luvattua ei voi perua.
Lähetä kommentti