Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

31.12.2010

Vielä muutama tunti


Tätä vuotta on enää pikkuisen jäljellä. Raketit paukkuvat jo lähitienoilla.

Monessa blogissa summaillaan kulunutta vuotta, sen tapahtumia ja vuoden mittaan aikaan saatuja asioita. Katsellen itse vuottani taaksepäin hieman surumielisenä. Luulin asioiden edistyvän pidemmälle kuin mitä on tapahtunut. Edistystä on, mutta ei niin paljon, kuin olisin toivonut.

Kuvan sininen hetki osuu tunnelmaan, jota englanniksi sanotaan "feeling blue". Ensi vuodelta en enää uskalla odottaa niin paljon, ettei taas tarvitsisi pettyä. Toisaalta, monen asian olisi pakko edistyä alkavana vuonna, joissakin asioissa tulee mm. ikärajoja vastaan.

Huomenna luon uuden sukankutimen puikoille, jospa raidat vähän kohottaisivat tunnelmaa.

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille. Olkoon alkava vuosi teille suosiollinen; voimaa, onnea, lepoa ja lempeyttä itse kullekin tarpeenne mukaan!

3 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Me äiti-ihmiset taidamme olla hieman tuollaisia odotusten ja tavoitteiden asettajia. Pidetääs kuitenkin pintamme, meitä kuulemma vielä kiitetään joskus. Siis rima sopivan korkealle, mutta ei liian, siinä meille onkin haastetta.
Nautitaan sinisistä hetkistä ja kohottavista kutimista!
Voima, onni, lepo ja lempeys suosikoon sinua myös! Tärkeitä kaikki. Hyvää Vuotta!

MariL kirjoitti...

Hyvää tätä vuotta sinulle!

Ja eihän se vuosi ole kuin ihmisen itsensä keksimä ajanjakso (no okei, on sillä ehkä vähän tekemistä maailmankaikkeuden kanssakin, maan kiertorata ja silleen... ;) ), ei asiat aina tapahdu jossain määritellyssä ajanjaksossa, toisinaan ne vaativat enemmän, toisinaan vähemmän aikaa. Ja joskus voi mennä elämää eteenpäin ilman että tapahtuu mitään suurempaa. Itse olen ollut ihan tyytyväinen siihen, ettei viime vuonna tapahtunut mitään isoja juttuja, on ollut sellaisiakin vuosia, jolloin on tapahtunut ihan liikaa kaikkea.

Kaikkea hyvää sinulle! :)

morso kirjoitti...

Rva Pioni. Siinä se on se vaikeuus, mihin se rima oikein pitäisi asettaa. Äitinä olo on haasteellista; haluaisin, että lapsilla on asiat hyvin, mutta isoilla lapsilla alkaa myös olla vastuu omasta hyvinvoinnistaan, vaikkei ne sitä halua myöntää. Että nuorallatanssia tämä tasapainoilu välillä muistuttaa. ;) Mutta opetellaan sitä tänäkin vuonna. nautitaan, sain kutimen alulle, luovuin mustasta langasta lampunvalossa ja otin sisnisävyiset puikoille eilen - ja näin unta sukan kutomisesta. ;)

Mari J. Kiitos. Näinhän se on, että vuosi joissakin asioissa on keinotekoinen mittari ja onnellinen saa olla, että kauhean isoja juttuja ei tähän rysähtänyt lisäksi. Tämä puurtaminen on välillä puuduttavaa, kun yhdessä asiassa pitäisi saada kehitystä aikaan, ja ulkopuolelta saan painostusta siihen, mutta oikeasti en sitten kuitenkaan voi vaikuttaa toisen ihmisen päätöksiin.

Muutta uusi vuosi on aina uusi. Tästä lähdetään kohti kevättä!