Rykis ja pam

Aamulla venyttelin vielä sängyssä harkiten nousemista, kun kuului kamala rytinä ja sänky tärähti. Keijukin rynnisti yläkerrasta alas säikähtäneenä moisesta mekkalasta. Lumet lähti katon etelälappeelta. Osa lensi vauhdilla usean metrin päähän talosta, reunimmaiset tipahti suoraan terassille. Eli terassilla on entistä enemmän lunta. Päällisin puolin vaurioita on tullut pensaisiin, köynnöshortensian tukirakenteisiin ja pajukartioon. Mitä lumikasan alla on, sen näkee kun kevät koittaa. Katto on kuitenkin vielä paikallaan. (Pajukartion olisin poistanut treassilta, koska tiesin tämän olevan edessä. Se vaan ei onnistunut, kun siihen kieputettujen valojen johto oli jäätynyt jonnekin lumen alle kiinni.)

Kolme lapetta tyhjeni omin avuin; iso etelälape ja olohuonesiiven molemmat katot. Pohjoisen puolella on lumijarrut, ettei kaikki rymähdä ulko-oven eteen ja autojen päälle. Eli nyt pitää löytää joku, joka osaa heittää ne lumet vielä sieltä pois putoamatta itse samalla alas. Paljon sitä on, ja kun nyt sataa vettä, niin se muuttuu hetki hetkeltä painavammaksi.

Isäntä harjoiteli eilen tyhjentämällä leikkimökin katon. Tänään on kohteena ulkovarasto. Itse talo on vähän pelottavampi juttu.

Elämme jännittäviä aikoja. ;)

Tällä viikolla

Lumitöitä.
Pitkä rivi suksia.
Syömistä yhdessä.
Hiihtolenkki porukalla.
Tilhiparvi.
Kuuraa puissa.
Aurinkoa.
Lumisadetta.
Sauna.
Kahvilareissu kymmenen hengen voimin kälyn nimipäivän kunniaksi.
Murrosikäisten maanittelua ja komentelua.
Lasten pitkiä lautapelituokioita.
Sukan kutomista, purkamista ja taas kutomista.
Suklaata.
Luistelua jäätävässä viimassa.
Ostosretki halpahalliin.
Ei yhtään pulkkamäessä katkennutta raajaa.
Lättyjä.
Pannukakkua.
Talitiaisia.
Joku tikka.
Lukemista.
Valokuvausta.
Lasten tekemä jauhelihakastike.
Lumen painosta katkennut marjaomenan oksa.
= Hyvä loma.

Lunta

Hautaudummekohan kohta kokonaan lumeen? Viime yön myrsky ei onneksi sentään tuottanut kymmeniä senttejä lunta, lumityöt ei olleet kauhean isot tänään. Nuori mies kolasi. Minä koetin tiputella lumia omenapuista. Isot kovat ja painavat lumiköntit on jäätyneet oksille. Tökin niitä pienemmiksi ja koetin pudotella alas. Osittain onnistuin, mutta ei ollut tarpeeksi pitkää asetta ylimpiin oksiin ylettyäkseni. Lumipesut sain varmaan kymmeneen kertaan. Kylmä ei kyllä tullut - lunta oli takapuoleen asti, joten jo pelkkä eteneminen nosti hien pintaan. Jossain välissä on tarpeen jatkaa, mutta ensiapu on nyt annettu. Pelkään, että jos ei taakkaa vähän kevennä, oksat repeilee painon alla. Pienempiä oksia on jonkin verran putoillutkin jo. Tuuli ravisti lumet koivuista, mutta omput on sen verran matalalla, että niihin se ei suuresti vaikuttanut.

Viikonloppu

Huh. Viikko oli härdelliä, mutta ollaan yhä hengissä.

Keiju tanssi kavaljeereineen torstaina ja perjantaina. Prinsessa oli liian vieno sana, hiuksissaan ja tällingeissään oli enempi kuningatar. Oli tyytyväinen pukuunsa, ja niin ompelijakin. ;) Helma heilui kauniisti, oli näyttävä olematta kermakakku, hörselö tai ylikrusattu. Vieressä hyvät ystävät, joilla myös vahvan väriset puvut. Näyttävä kolmikko, harmittaa ettei ehtinyt vaatia neitoja kolmisin kuvaan.

Keskiviikkona olin konsertissa, kun keiju soitti orkesterissa. Perjantaina oltiin miehen ja anopin kanssa oopperassa. Kulttuuria on nyt harrastettu oikein urakalla. Lisäksi töissä oli koko loppuviikon palaveria palaverin päälle. Nyt saa sitten vähän aikaa hengittää rauhassa, ihan mitään erityistä tekemättä. (Mitä nyt neulomuksia...)

Ulkona tuulee ihan tosissaan. Onneksi ei ole pakko sinne enää tunkeutua. Saunan lämmitystä kohta edessä ja sen jälkeen pannaan olohuoneen uuniin tuli vähän lisälämmitykseksi.

Mukavaa viikonloppua!

Jipiiiii!!!!

Ei mitään kuvia tänään. Eilisilta meni vyötärön uusimisessa. Tänään väänsin viimeisen ruusun kasaan, ja kiinnitin uudelleen kaksi eilen kiinnitetyistä, jotka oli kiinni vähän siellä ja täällä. ;) Yritin olla tarkkana, mutta ei se ihan onnsitunut. Keiju sovitti, ja pystyi hengittämään. - Melkein uskalsi nitistä, että jos vetää vatsaa sisään, niin helma putoaa liian alas.... Pistäköön hakaneulan, sanon minä. Ihan melkein kade olin, noin hienoa prinsessapukua en ole itse eläissäni omistanutkaan.

Nyt sitten seuraavaksi ufot valmiiksi sekä neulomaan neulurilla koepaloja seuraavaan isompaan projektiin. Sen verran pöhkö juttu käynnistymässä, että turvaudun bondiin, enkä tikuta käsin, niin tulee valmista ennen maailmanloppua. ;) Siitä lisää, kun käynnistyy.

Torstaina päästään ihailemaan neitoja ja kavaljeereja. Töissä on härdelliä koko loppuviikon, kun kaikki kokoukset pitää jostain kumman syystä pitää pois ennen hiihtolomaa. Ei ne asiat lomalla etene, mutta kokoustetaan nyt sitten urakalla, niin loman jälkeen ehkä on helpompaa. (Kuvittelen vaan)

Osa II ja surinaa

Päässä surisee. Monta asiaa. Ensinnäkin ihmettelen, että aina kun näyttää siltä, että joku asia alkaa selvitä, niin paljastuu, että onkin kamppailtu jonkun ihan sivuseikan kanssa ja suurempi mörkö hyökkää kimppuun jääkylmän vesisaavin kera. Eli putoaa aina korkealta ja sattuu. Ei kiva. Kun jotenkin aina haluan jossain vaiheessa ruveta uskomaan, että asiat järjestyy, mutta niin ei sitten kuitenkaan käy.

Ufo projekti etenee ja takanee. ;) Uusintakantapäästä tuli melkein hyvä ja oikeaan kohtaan. Varren suuta piti purkaa, kun olin liian optimistinen, enkä ruvennut tarpeeksi ajoissa lisäämään silmukoita pohkeeseen. Mutta siis etenee. Kuvautuu edistyessään loppuun asti.

Osa II on melkein valmis. Helmat on ommeltu ja tyllialushame taisteltu kasaan. Kiva kun on ommellut pitkät matkat rypytettyä osaa suoraan osaan ja mennessä pominut huolellisesti nuppineulat pois. Huomatakseen, että alalanka loppui jo kolmannen piston jälkeen. :( No se on nyt kasassa. Viimeinen koesovitus illalla, tulos näkyy kuvassa. Helmaosan vyötärö on huomenna otettava kertaalleen auki ja päästettävä väljemmäksi, että neito mahtuu hengittämään. Samalla vähän justeerataan vuoria. Ruusut on kiinni toistaiseksi pelkillä nuppineuloilla, ne täytyy kiinnittää tukevammin ja yksi täytyy tehdä lisää. Helmassa on jo sommiteltuna hiuksiinkin tarvittava kukkanen. (Meillä ei taida ollaa missään yhtään valkeaa ehjää seinää, joten vaatteen kuvaaminen hyvää taustaa vasten on tosi haasteellista.)


Ruusut olikin oikein varsinainen projekti. Ohjehan on peräisin täältä ja toisaalla on kuva upeasta organzatoteutuksesta. Nämä on väännetty sifongista, helmistä värkätty keskiöt ohuen metallilangan avulla. Pikkuisen löysiä, mutta ehkä tähän kuitenkin parempia kuin organza, varsinkin kun siitä ei olisi edes ollut oikeaa väriä sittenkään tarjolla. Lähikuva ilmestynee lähiaikoina, jos ehdin. Sen verran on vielä pariksi illaksi luvassa urakkaa tuon kanssa.

Siis torstaina liihottaa Prinsessa Ruusunen tanssiaisiinsa uljaan prinssinsä kera, ja on juuri niin kaunis ja tyttömäinen kuin prinsessan pitää.

Puvun kanssa on mennyt aika niin tiiviisti, että pikaisesti olen vaan kurkkinut muiden blogit ehtimättä kommentoida ollenkaan. Ilun päivityksenkin jotenkin taas missasin. Ehkä siihen ehtii sitten, kun oikeasti tarviten lisää lankaa. :)


Ystävänpäivää ei juurikaan vietetty, muut asiat on sen verran vallanneet mieltä viime aikoina. Lauantaina piti kumminkin ostaa kimppu ruusuja kotiin. Koko kaupassa oli yksi tällainen loistavan oranssinpunainen kimppu, se oli pakko saada. Hyvää ystävänpäivää, laskiaisen loppua ja muuta, jos joku vielä täällä illalla piipahtelee.

Pohdintaa

Erään toisen blogin kommenttikeskustelu jäi kummittelemaan mieleeni. Pohdin sitten pitkään sitä, miksi itse hermostuin toisen puolesta, miksi ylipäänsä hermostuin ja reagoin asiaan. Tulipa siinä sitten kunnolla punnituksi se, mikä on oma suhteeni kommentointiin ja toisten blogieihin. Arvostan hyvin ja huolellisesti tehtyjä juttuja. Usein kommentin kirvoittaa käsityötaidon ilmentymä, valokuva, joka puhuttelee tai koskettaa. Tai joskus jopa väri, joka sykähdyttää.

1. Joihinkin blogeihin olen tykästynyt kirjoittajan herkän avoimuuden vuoksi. Välillä suorastaan olen hiukan huolissani kirjoittajista. Tällöin kommentoin rohkaistakseni, antaakseni pieniä ajatuksen kipinöitä, joiden koen itseäni auttaneen vaikeina aikoina. Joskus joku purkaa hyvinkin henkilökohtaista ja kipeää tilannettaan. Tällöin välillä tunnen, etten ole se, jolle tämä teksti on kirjoitettu. Jos ei suoraan synny aitoa tukevaa ja rohkaisevaa kommenttia, poistun vähin äänin. Inhoan itse latteaa kaikkitietävyyttä, ja vaikka välillä sorrun vertaamaan joitakin juttuja omiin kokemuksiini, niin yleispätevään, "kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu" en halua ryhtyä. Kun en kumminkaan tiedä.
2. Joskus törmään blogiin, jonka tuotokset on omaan silmääni karmaisevia. Tai kirjoittajan ajatus-arvomaailma täysin itselleni vieras. Tällöinkin poistun usein hiljaa. En voi ruveta kehumaan villasukkia, joiden värikylläisyys riitelee oman värisilmäni kanssa. Välillä tietysti olisi hedelmällistä käydä keskustelua eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Kommenttilaatikko vaan on ihan liian pieni ja rajoittunut väline kunnon keskustelulle. Joku toinen foorumi kasvokkain, kunnolla perustellen käydylle keskustelu on varmasti oikeampi.
3. Oikeastaan tavoitteenani kommentoidessani on siis kannustaa, rohkaista ja ilmaista ihailua. Varsinainen vastakarvaan silittäjä en halua olla bittimaailmassakaan, kun en ole sitä ihmisten keskelläkään. En tiedä ketä hyödyttäisi se, että rupean vastakarvailemaan. Eri juttu on olla eri mieltä, ja ilmaista oma mielipiteensä. Sitä kyllä teen välillä, mutta siinäkin mielestäni tärkeää on sen toisen mielipiteen kunnioittaminen. Sinä katsot asiaa noin, minulle tärkeää on... Toisen mielen pahoittaminen ei mielestäni koskaan saa olla tavoitteena.

Arvostan jokaista blogin pitäjää. Oman herkkyytensä paljastaminen näin laajalla foorumilla on rohkea teko. Yhtä lailla arvostan kaikki niitä, jotka oman työnsä tuloksia tuovat näkyviin bloginsa kautta. Kaikilla ei ole käsityöalan ammattitutkintoa (ei itsellänikään), mutta jokaisella on oikeus itsensä ilmaisuun. Mikä minä olen sitten niitä tuloksia arvostelemaan. Kun en tuppaudu sellaisten ihmisten seuroihin, joissa en viihdy, niin samalla tavalla poistun takavasemmalle niiden blogien ääreltä, jotka eivät minua inspiroi. Kukaan ei pakota seuraamaan sivuja, joista ei tule itselle hyvä mieli. ;)

Kauhean paatoksellista. Mutta siis oikeasti. Tavoitteena täällä pyörimiselle on hyvä mieli. Kenelle tahansa. Itselle mm. siitä, että saan päivitetyksi näkyviin jonkun minulle tärkeän jutun. Tai siitä, että näkee jonkun toisen aikaansaannoksen, josta tuli hyvä mieli. Siitä mielellään kiittää. Välillä tietysti tuo ilmoille myös jotain ikävämpää. Mutta senkin pukeminen sanoiksi usein helpottaa. Ja ehkä joku toinen saa avun siitä, että huomaa jonkun toisen painivan samanlaisten asioiden kanssa. ;)

Ai niin. Sitten vielä tuo nimen käyttö. Itse olen tässä virtuaalimaailmassa käyttänyt nimimerkkiä. Välillä lipsahtaa ehkä sellaisia asioita, että en halua niiden tulevan suoraan yhdistetyksi kyseisiin henkilöihin. Joskus heitän ihastuneen kommentin anonyyminäkin. Mutta ruvettaesa keskutelemaan terävämmin, haluan, että vastaanottaja pystyy kytkemään kommenttini johonkin todelliseen. Nimimerkkini linkittyy käyttäjäprofiiliini ja blogiini, joiden kautta minuun saa kontaktin. Vastaanottaja löytää kanavan myös käydä sanomassa takaisin, että nyt sattui, jos niin käy. Jotenkin tuntuu epäreilulta ruveta kauhean kriittiseksi anonyymisti. Vähän sama kaikessa netissä käytävässä keskustelussa. On helppo heittää lokaa pimennosta, kun ei tarvitse paljastaa itseään. Ei niin reilua.

Nyt vaikutan jotenkin kauhean tiukkapipopiselta. Mutta kannatan sitä, että jokaiselle annetaan tilaa olla oma itsensä ja elää omaa elämäänsä. Ei oikein kellään meistä pitäisi olla kanttia ruveta sanomaan toiselle, miten tämän pitäisi elämänsä järjestellä.

ps. Osa II edsityy, mutta vaatii vielä alushameen ja kunnon kuvauksen. Palaan asiaan lähipäivinä.

UFO

Taitaa jokaisen käsityöharrastajan nurkissa olla joitakin keskeneräisiä projekteja pölyä keräämässä. osa otetaan joskus uudelleen työn alle, osa puretaan ja osan päälle vaan kasvaa hämähäkinseittejä. Tämän tekeleen aloitin lokakuussa. Purin aloituksen ainakin kertaalleen säätäessäni silmukkalukua, sitten tuli väliin joululahjasukkaprojekteja. Nyt kaivoin tämän taas esiin. Reilut viisi senttiä sukan vartta nitkutettuani totesin, että pieleen menee. Terä oli liian pitkä, kantapäähän jäi lörpöttävä pussi. Lisäksi tiimalasikantapään yritys oli erilainen eri puolilla kantapäätä ja omituisen möykkyinen, vaikka yritin tehdä sen käärityin silmukoin. :( En voi sietää löysänä lörpöttäviä sukkia, joten purku käyntiin. Lisäksi googlettamalla löytyi syy siihen, että tuli rumia möykkeröitä lyhennettyihin kerroksiin. Nyt pitää sitten aloittaa kantapää uudelleen ja samalla sitten muutan varren 3 o 1 n joustimeksi, niin sekään ei löysäile. Mietinnässä oli hetken verran, että puranko kaiken ja otan ohuemmat puikot. Pelkään, että langan kierteet löystyy entisestään moneen kertaan purettaessa, että taidan jatkaa näillä.

Lanka on ihanan pehmeää Ilun värjäämää merinosukkalankaa (vahvistettua, sitä "vanhaa mallia"). Löyhäkierteistä, pehmeää, täydellistä kotisukkaan, mutta vaatii hieman tarkkaavaisuutta neulottaessa. Valmistuessaan ensimmäinen omistamani villasukkapari, jonka voin kuvitella panevani suoraan paljaaseen jalkaan. Värin nimi on Kuuntelen Tomppaa. Rakastan väriä, just mun vaatekaappiin sopivaa.