Olin illalla kuuntelemassa abiturienttien laulukurssin konserttia. Ihania ja taitavia nuoria lavalla. Viisi solistia ja kavereita säestelemässä erilaisilla instrumenteilla. Nuorten omia sävellyksiäkin kuultiin. Nautin joka hetkestä. Oman laulajani ääni ei ehkä ollut porukan kauneimmasta päästä, mutta esiintyminen ja tekstiin eläytyminen taas ihan omaa luokkaansa. Kiitos, kultaseni, Keijuseni.
Kotipihalla koitin vähän ottaa kuvia pimeällä lumesta. Tuli vähän 'taiteellisia' kuvia; utuisia, epäteräviä, pimeitä, vähän sekavia. Samalta tuntuu oma elämäkin tällä hetkellä. Hallinnan ja hyvinvoinnin keinot hautautuu arjen ja huolehtimisen alle.
2 kommenttia:
Voimia sulle. Kuvat on viehkeitä. Ulkona on nyt niin paljon kaunista, miten tämänkin kauneuden muuten saa talletettua kuin kuvina?
Kiitos pystyraidallinen. Kuvat on yksi keino, toinen on vaikka maalata ne. Tai kirjoittaa romaani tai novelli joka keskittyy luonnonkuvaukseen. ;) Joo. Kyllä tää valokuvaaminen on helpoimmasta päästä. Koitin sitä päivällä tehdä taas tänään.
Lähetä kommentti