Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

17.2.2011

Tunteiden vuoristorataa




Tänään oli abien SE PÄIVÄ. Keiju sanoi, ettei ole mitään järkeä siinä, että ajan edestakaisin töistä koululleen ottamaan muutaman kuvan ja taas takaisin töihin (yhteensä 50 km). Joo, ihan varmasti ei ollutkaan. Mutta onko mitään järkeä siinä, että tulevaisuuden toivot ajelevat ympäri kaupunkia kuorma-auton lavalla paukkupakkasessa? Ei ole. Niinpä ajoin oman ajeluni, eikä kaduta tippaakaan. Hurja adrenaliinivirtaus kehittyi omaankin kroppaani, ja muistot vuosikymmenten takaa nousivat pintaan. Iloisina ja innoissaan nuoret mekastivat karkkisäkkeineen. Lakanat kertoivat päivän tunnelmista ja koulurakennuksen kunnosta. Taskullinen pihlajanmarjakarkkeja oli omana saaliinanikin. Onnea teille, ihan jokaikiselle kuorma-auton lavalla tänään keikkuneelle. Löytäkää juuri se oma paikkanne elämässä.

Niin, tuli mieleen omakin nuoruus. Kuinka sitä juuri abikeväänä olikin niin varma siitä, mitä haluaa elämältä. Ja miten helpolta kaikki juuri siinä hetkessä tuntuikaan. Ei, en kaipaa sinne takaisin, koska ennen ja jälkeen oli niin suuret myrskyt ja mullistukset, että se pieni kirkas tyven jakso oli kyllä ansaittua.

Illalla olin sitten Pikkumörön vanhempainillassa. Vajaa puolet luokan lasten perheistä oli edustettuna. Tietoa saatiin jatko-opintomahdollisuuksista. Huoh. Niitä ei nyt kauhean vakavasti jakseta tällä hetkellä ottaa, kun selvittäisiin tästä vaiheesta, niin sitten sen jälkeen mietitään vasta jatkoja.

Kuu on kirkas, täysi ja kylmä. Pakkasta tällä hetkellä 24 astetta. Kunnon kuvaa ei ikkunan läpi saa, mutta pakko oli yrittää.

2 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Voi näitä elämänvaiheita. Täällä ammatinvalitsija haluaisi vuokravanhemmat... mutta kun talous ei taida kestää hänellä. Mies luki lehdestä, että avioliiton onnellisin aika on ennen ja jälkeen lapsien. (Tämä väli taitaa olla elämänkoulun tärkeimpiä vaiheita, kestäkäämme).
Onnea ja iloa abin koitoksiin.

morso kirjoitti...

Vai vuokravanhemmat. Meillä tuo varmaan mieluiten myisi meidät timbuktuun. ;) Pitkää pinna sinnekin, joku muinaisvietti on meidät houkutellut lisääntymään, joten kannetaan seuraukset niin hyvin kuin taidetaan.