Kuopus saatu kotiin leiriltä, iloisena ja tyytyväisenä. Äitiä väsyttää 500 km ajelu päivässä. Kotimatkalla hyvää keskustelua toisen äidin kanssa lapsen nukkuessa sikeästi takapankillä. Hän jo pyyteli päästä ensi kesänäkin, että voisi sitten seuraavana mennä valvojaksi. ;)
'Puolimatkassa' kuunneltu konserttikin oli antoisa. Kiitos nuoret muusikon alut.
Rhodo tiputtelee kukkiaan maahan. Kaipaan hyvää kameraani, joka onneksi kotiutuu reilun kahden vuorokauden kuluttua lopun perheen kera. Pokkarilla tulee kukkakuvista pelkkää mössöä, silti aina itsepäisesti kokeilen. Asuuko minussa sittenkin ikuinen optimisti?
2 kommenttia:
Ihanaa olla optimisti!!Hyvää juhannusta toivottaa romulyyli-riitta.
Niin. Perhe ei minussa varmasti kovin suurta optimistia tunnista, mutta joitakin asioita en vaan lakkaa yrittämästä - jos vaikka tällä kertaa kuitenkin onnistuisi. :) Hyvää juhannusta sinullekin.
Lähetä kommentti