Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

11.6.2011

Poissa ollessamme



Olimme keikalla Tampereella. Perjantai-iltana, suunnilleen samoihin aikoihin, kun me hikoilimme konsertissa Finnlaysonin kirkossa, oli kirsikka-vanhuksemme päättänyt heittäytyä pihalle pitkäkseen. Se on repemästään huolimatta kestänyt pystyssä kaikki viime aikojen navakat tuulet, mutta perjantaina se sitten jostain syystä päätti luovuttaa. Onni onnettomuudessa, että alle jäi 'vain' sireenipuska, eikä kukaan perheenjäsenistä. Nuoriso tämän tapahtuman meille raportoi iltasella puhelimessa.

Tampereella oli kuuma. Kun puolelta öin tallustelimme nukkumaan, oli rantapuisto täynnä nurmikolla löhöileviä ihmisiä. Tänään vietimme ihan mielellämme aikaa Tamperetalon ilmaistoiduissa sisätiloissa odotellessamme kuorokatselmusvuoroamme. Katselmuksen jälkeen käväisimme terassilla, ja lämpö oli suorastaan läkähdyttävää. Onneksi päästiin kuuntelemaan konserttia taas ilmastoituun tilaan ennen kotimatkaa. Saatiin pieni perusviilennys päivän helteestä.

Nyt täytyy siis lähipäivinä kaivella jatkokaapelit ja ketjusahat esiin ja ryhtyä puuhommiin. Huomenna kyllä aion kurvata myös Emmaan katsomaan Miro-näyttelyä, joka on viimeistä päivää auki. Nuotit pannan kesän ajaksi naftaliiniin ja kaivellaan sitten syksyn harjoituskauden koittaessa taas esiin.

3 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Voi puu parkaa!
Juuri tuosta läkähdyttävästä syystä en saanut itseäni vihreään enkä kuulolle. Toisella kertaa sitten.

Miia kirjoitti...

Oi, tuota pelkään meidänkin vanhojen omenapuiden osalta, että joku päivä ne päättävät päivänsä. No, onneksi ei tullut tuhoa ympärille sitten. Ihanaa kukkaloistoa puutarhassasi tuolla alemmissa postauksissa!

morso kirjoitti...

Rva Pioni, tässä kuumuudessa ei oltaisi lähdetty mihinkää, ellei olisi ollut pakko. Toisaalta hyvä, että lähdettiin. Tuntuu siltä, kun oltaisiin oltu jossain kauempanakin.

Miia; näin niille jossin välissä käy. Omenapuita kannattaa leikata ja seurata tarkkaan. Kirsikka ei tykkää leikkaamisesta, ja tuo lahovaurio on suntynyt vuosien mittaan. Keväällä jo nähtiin että näin käy, mutta kummallista oli se, että romahdus tuli ihan tyynellä säällä, eikä vähän aiemmin puhaltaneissa tuulissa. Sääli silti. Toisaalta aion uusia omanapuut kääpiöiviin runkoihin vartettuihin vähitellen. Nämä vanhat on niin isoja, että leikkaaminen ja poimiminen on hankala ja raskasta puuhaa.