Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

11.9.2011

Haipakkaa ja elämyksiä

Viikonloppu on ollut melkoista matalalentoa. Perjantaina hyppäsin iltapäivällä autoon ja ajelin suoraan töistä Mikkeliin anoppilaan. Oli hieno kutsu illaksi balettiin ja syömään sen päälle. Karamazovit oli täyttä draamaa alusta lopuun. Kyllä kannatti mennä.


Lauantaina herättiin ajoissa, pakattiin anoppi takapenkille ja kaasuteltiin kaupan kautta mökille. Nostettiin pumppu järvestä, kannettiin kuistien huonekaluja talvisäilytykseen, sammutettiin lämpöjä ja muutenkin koitettiin panna paikka talviasentoon. Kerkisin myös sienestää. Kanttarelleja löytyi ihan vähän, vaaleita orakkaita runsaasti ja mustia torvisieniäkin ihan sopivasti. Pari rouskua löysin, mutta ne joutuivat jäämään metsään, kun pienen sadekuuron yllätettyä tarvitsin niiden pussin kameralle. ;)



Kiersin rantoja kuvaamassa. Vesi on tosi alhaalla. Aamusta oli harmaata, mutta päivän mittaan kirkastui ja söimmekin sitten kuistilla auringon lämmössä. Illansuussa vielä saunottiin viimeisen kerran. Saimaa oli reilut 17 astetta lämmintä, joten mukavasti pystyi vielä uimaankin. Ja iltapäivällä virinnyt pieni tuulikin tyyntyi saunoessamme. Myös ensimäistä kertaa tänä kesänä mennessämme oli täysin tyyntä - ympyrä sulkeutui. Illalla ajettiin pilviä ihaillen vielä anoppilaan yöksi.

Tänä aamuna heräiltiin, juotiin aamukahvit ja ruvettiin sitten pakkaamaan tavaroita. Anopin kellarista sain valmiksi suolattuja rouskuja ja vähän lisää kuivattuja torvisieniä. Auton perään pantiin myös kaksi laatikollista omenoita kälylle sekä tyhjiä lasipurkkeja, jotka on taas lopussa säilöjältä. Aliarvioin niiden tarpeen lähes joka vuosi.


Kotimatkalla hyppäsin autosta Helsingissä ja ajelin junalla keskustaan. Kävin katsomassa Silmu, pisto, tikki ja takki - tapahtuman Kirkkokadulla. Wanhaan Satamaan en ehtinyt, mutta halusin nähdä nimenomaan nämä pientuottajat ja hiplata lankoja 'varastoon', netissä kun ei sitä pysty tekemään. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta kuinkas kävikään. Mukaan tarttui kaksi vyyhteä Ilulankaa; villa-bambu-silkkiä, vihreän ja ruskean kirjava, toinen harmilua, tuo keltaisehko vyyhti. Sitten pipolangoiksi neljä valkoista kerää Nuovo Irlandia Kirjavan Kerän Tiinalta. 10x10 cm ruutu on Succaplokin pöydästä. (Yritin joskus tehdä kartongista vastaavan, mutta se oli muussina melko välittömästi.) Kortteja kaksi kappaletta (Peony and Parakeet) ja kerroslaskuri (Helmipuikko). (Olihan se nyt säästäväistä ostaa nyt, postikulut jäi pois.) :) (sorry, linkit uupuu)

Tapahtuman tunnelma oli kohdallaan ja oli tosi hauska päästä juttelemaan valmistajien kanssa ja hiplaamaan lankoja. Netistä tutut nimet saivat kasvot. Lisäksi tiedän tästedes, miltä joku lanka tuntuu, kun pohdin seuraavia projekteja.

Viikonloppu oli antoisa, vaikka nyt vähän väsyttääkin. Toisaalta tuntuu oudolta: oltiin miehen kanssa toista kertaa peräkkäin kahdestaan mökillä. Tiesin tämä ajan tulevan, mutta jotenkin se pääsi yllättämään. Samaan aikaan on haikeus siitä, että tämä aika koitti jo nyt toisaalta ihana vapaus. Lapset ovat jo niin isoja, että voivat jäädä keskenään talovahdeiksi. Nyt sitten suunta keittiöön keittelemään ja kuivailemaan sienisaalista. Ja pyykkiäkin pitäisi pestä.

4 kommenttia:

Rouva Kameleontti kirjoitti...

Kertakaikkiaan sielläpä energiat virtaa. Minäkin sienestin, torilla. Piti tulemani lankoja hiplaamaan, mutta kävin kotikaupungin lankakaupassa...

Olen puuhaillut kaikenkirjavia puuhiani, kurkkaisitko sattuuko väri-iloittelu silmään. Se ei ole tarkoitus.

morso kirjoitti...

Rouva Kameleontti: Olispa ollut hauska törmätä, mutta samapa se missä lankoja hiplaa, kunhan hiplaa. :) Nyt täällä on energia loppu, orakkaita on saunan lauteilla asti kuivumassa, tiskasin kaikki tiskit, jotka nuoriso oli jättänyt hoitamatta, heitin miehen lentokentälle vastaanottamaan vieraitaan ja palasin kotiin tätä kaaosta hoitamaan. Yksi resepti (lääke-)pitäisi vielä löytää ennen nukkumaan menoa.

Riitta Sinikka kirjoitti...

Oi,miten vikkelään viikonloput hurahtaa, kaikkien pitäisi pysähtyä nauttimaan just noin kauniista luonnosta kuin olet kuvannut!

morso kirjoitti...

Riitta-Sinikka, tuonne rauhalliseen tekisi mieli taas palata, mutta nyt täytyy koittaa löytää niitä hitaita hetkiä täältä arkiympäristöstä.