Lokakuun viimeinen kuva

...on otettu tänään työhuoneen ikkunasta. Aurinko laskemassa, viimeiset ruskotukset pilvissä ennen hämärää. Kellojen siirtelyn seurauksena ilta pimenee entistä aikaisemmin. Kirkasvalo täytyy taas ottaa säännölliseen käyttöön työpöydän ääressä. Marraskuu alkaa huomenna.

Melkoista vuoristorataa taas mennään. Aina kun näyttää vähän siltä, että helpottaisi, ollaan taas rähmällään. Vähän tylsempikin elämä kelpaisi minulle hyvin. Pinnistelen, rakastan, mutta myös väsyn ja olen neuvoton.

Syksyä ja valoa

 

Päivä on taas sään puolesta ollut harmaa. Niinpä pitelin aamupäivällä töissä kirkasvaloa päällä. Arki ei ole yhtä harmaata. Koko viikon on ollut erilaisia ekstrajuttuja. Lisäksi töissä oli pikkuisen puuhakasta, kun kaksi projektia piti saada molemmat tiettyyn välipäätöstilaan samaan päivään mennessä. Hommat on paketissa ja pikkuisen voittajaolo, kun olen ne saanut kasaan. :)

Duunin parkkipaikalla on lehtien pudottua näkyvissä kaksi tyhjää linnunpesää. Toisessa oli pulupari kesällä kuhertelemassa, poikasista en ole varma. Toinen tuli näkyviin vasta lehtien pudottua.

Tiistaina paloi töissä värikkäitä kynttilöitä, kun juotiin yhden työtoverin eläkkeellelähtökahveja. Voi kun tuli haikea olo. Sydämelliset ihmiset jättää aina jälkeensä suuren aukon. Onneksi tilalle valittu vaikuttaa myös kuuluvan lämminsydämisten ja ystävällisten ihmisten ryhmään. Kynttilät voisi kaivaa esiin täällä kotonakin.

Mieltä pitkään painanut asia lakkaa vähitellen painamasta yhtä paljon. Muutosta parempaan on tapahtunut ja toisaalta olen vähitellen siirtänyt painetta nahkani ulkopuolelle. Vellokoon siellä miten tahtoo, koitan elää omaa elämääni mahdollisimman tavalliseen tahtiin itse.

:( Kuvat asettuu taas ihan miten sattuu, eikä niinkuin minä haluan.

Sumuista

Viikonloppu meni kuoroleirillä. Eilen oli päivällä hieno aurinkoinen sää. Kuvailin lähinnä kuorolaisia. Tänään oli komea sumu, onneksi tuli kamera mukaan, vaikka olinkin luvannut jättää sen kotiin. (Johtaja parka meinasi hermostua alituiseksi kameran kohteeksi joutumistaan.) Mutta pari sumukuvaa sain siis napatuksi tänään taukojen aikana. Toinen on sumua, ja toinen puoliksi avonaisen kuitin ikkunoihin tiivistynyttä kosteutta.

Itsekin olen vähän kuin sumussa. On niin vaikea nähdä, miten pitäisi toimia nuorison kanssa.

Syystöissä

 

Päivä on kulunut pihapuuhissa. Haravointia ja lehtien kuskausta, (kukka)sipulien istutusta, kesäkukkien vaihtoa kanerviin, ruohonleikkuutta, halkopinon siirto. Kroppani väittää olevansa väsynyt, hikin tuli. Onneksi sauna on lämpiämässä. Vielä jonkin verran haravointia, kalusteiden talvisäilöön siirtoa ja muuta sellaista ennenkuin ollaan valmiit talven tuloon.

Haravoimme yhtä aikaa Isomörön kanssa. Mielenkiintoinen ilmiö: Toinen meistä haravoi säteittäin ympyrän muotoiselta alueelta lehdet keskelle keoksi. Toinen lähtee liikkeelle suorakulmion muotoisen alan reunoilta ja vuorotellen myötä- ja vastapäivään kiertäen tekee aumaa, joka sitten siirtyy vähitellen keskelle keoksi. Arvaatko kumpi on kummankin tyyli?

Revenneen kirsikan rungot piti saattaa pätkiksi, etteivät vie niin paljon tilaa. Ulkopistorasiaan ei tullutkaan sähköä pihan puolella. Onneksi on pitkiä kaapeleita, mies veteli virtaa kadun puolisesta autonlämmitysrasiasta niin saatiin sähkösaha surisemaan. Pitää tuo pihan puoleinen pistorasiakin saada pian taas kuntoon, että saadaan ulkotuikut terassille. Pimeät ajat lähestyvät. 

****

 I seem to have some regularly visitors from the USA acccording to the statistics. Do you wish for text in English?

Lisää sääkuvia

Lauantaina näimme Keijun kanssa autosta täydellisen sateenkaaren himmeine ulkokaarineen. :) Kun pääsimme kotiin, löysimme sateenkaaren syyn: maassa rakeita. Kilometrin päässä olisi ollut maa kokonaan valkeana. Onneksi ei meillä vielä, kesärenkailla liikenteessä.

Viimeinen kuva on työpaikan pihalta. Auringon viimeinen säde osui koivuihin juuri enen vetäytymistään taustalla näkyvään pilveen, joka pian kuvan oton jälkeen rojautti alas rankkasateen.

Tuuli

Sääilmiöiden kuvaaminen on haasteellista. Helteen voi aistia silloin tällöin kuvan valoista yms.

Lumisateen ja sateen saattaa saada vangituksi kuvaan, samoin sumu on näkyvä ilmiö. Eivät helppoja kohteita, mutta silti silmin havaittavia ja tallennettavia.

Pari päivää siten olisin tarvinnut kuvan, jossa tuulee. Eihän tuhansien kuvieni arkistoissa sellaista ole; peilityyniä järviä yms. kyllä löytyy. Eilinen tuulimyräkkä antoi tilaisuuden yrittää kuvata tuulta. Nimenomaan yrittää. Paikallaan pysyvään kuvaan näkymättömän liikkeen vangitseminen on haasteellista. Kaiken lisäksi olin liikkeellä pokkarin kanssa, joten valotusaikoja ei päässyt säätämään. Jatkossa on siis tarpeen myrskyn lähestyessä vetää tuulenpitävät vaatteet niskaan ja heittäytyä sinne tuulen sekaan kameran kanssa kokeilemaan. Luontokuvauskurssikin voisi tehdä hyvää.

Tien varressa meinasi muuten meritauti iskeä, kun pysähdyin katselemaan ylös haapojen latvuksiin niiden velloessa edestakaisin tuulen mukana. :)

Sain viisi sanaa

Sain Maijjalta viisi sanaa. 

Poikanen on pieni hento hauras ja herkkä. Aikaa myöten poikanen kasvaa ja vahvistuu, mutta on silti edelleen herkkä ja hauras. Kun poikanen sairastaa, on emolla kova huoli. Huoli ei kuitenkaan sairasta paranna, mutta se saa emon hakemaan apua.

Keltainen on ilon, energian ja voiman väri. Keltaista on kesällä auringossa ja kukkasissa, syksyllä puiden lehdissä. Sitä en voi vaatteissani käyttää, mutta ilman keltaista en silti voi elää. Kotinikin on keltaisessa talossa. Syksyn pimeydessä keltaista tarvitaan, että jaksetaan tarpoa eteenpän.

Taivun elämän myrskytuulen pauhussa, nöyrryn sen edessä. Toivottavasti taivun vaan enkä katkea. Sitkeä ja notkea tarvitsee ihmisen olla selviytyäkseen pahoista paikoista, kova ja jäykkä paukahtaa pirstaleiksi.

Tuli on lämmittävää, energistä. Tulen kohina omassa pönttöuunissa tai mökin takassa rauhoittaa, samoin ihan pieni tuli kynttilässä. Irralleen riehaantuessaan tuli on myös vaarallinen.

Tarvitsen oikeasti paljon vähemmän tavaraa kuin omistan. Sen sijaan tarvitsen paljon rakkautta ja läheisyyttä. Toisia ihmisiä tarvitsen, vaikken sitä aina saa sanotuksi. 

***

Osuvia olivat kaikki, ajatuksia herättäviä, omikseni tuntuvia. :)

Jos sinä haluat saada viisi sanaa ajatuksiasi vaihdittamaan, niin kerro se kommenteissa.

8-To-do -lista

Outi vastasi 8-haasteeseen listaamalla kahdeksan käsillätekemisen projektin haavelistan. Heitti ilmaan kysymyksen, millainen olisi minun listani ja pakkohan sitä oli ruveta pohtimaan. Listaa oli yllättävän haastava kasata, koska suurin osa haaveistani on sellaisia mielikuvissa pyöriviä toiveita, ei niinkään muualla nähtyjä 'pakko saada kans'-juttuja. Osaan sentään on ohjeet olemassa. :)

1. Mallinukke omilla mitoilla. Tämä olisi todella tarpeen vaatteita ommellessa. Mittani kun eivät täysin istu valmiskaavoihin ja itselle on vaikea sovittaa ja samalla korjata esim. hihan istutuksia tai rintamuotolaskoksia.

2. Ostin Mancesterin matkalta itselleni neulelehden,  (n. 6 puntaa). Yksi ohje kolahti heti. Tosin jättäisin varmaan helmineuleen pois noista palmikoista.(Myös kannessa ollut pusero vajaamittaisilla hihoilla viehättää.)

3. Olohuoneeseen tilkkutyynyt sopivista kankaista. Sohvatyynyhin on kahdet päälliset, mutta kummatkaan ei nyt kolahda. Ehkä nämä messuilta muinoin ostetut batikkitilkut kehiin.

4. Kirjoneulelapaset. En ole ikinä tehnyt, mutta mielikuva mummon muinoin neulomista on lämmin ja hyvä. Mummo oli hyvä neulomaan. Irmalla on kauniita toteutuksia ja Elleissäkin kohtuullisen näköinen malli. Mutta mun lankojen värimaalima on taas ihan muuta, onnistuukohan varastostani? (oranssia ja vihreää...) Ja riittääkö kärsivällisyys?

5. Villakangastakki. Tämän mallin olen toteuttanut villakankaasta vuosia sitten ja pidin sen loppuun. Nyt voisi olla aika uusia toteutus. Aikuisempi takki syksyyn ja kevääseen olisi oikeasti kiva. Tällä kertaa vihreä. (Burda syksy -91) ;) Tosin kangasta taitaa mennä hulppeat 5 metriä, että vähän se jarruttaa.

6. Koru makeanveden helmistä ja lasihelmistä. Varastosta löytyvät helmet eivät taida ihan riittää, mutta pitäisi tarkistaa paljonko puuttuu ja ryhtyä pujottelemaan.

7. Strömsössä tehtiin lampunvarjostin paperinarukukista. Itse haluaisin tehdä samalla tekniikalla ulkoeteiseen ikkunaverhon. (Valkoisen, paperinaruakin olisi jo...)

8. Mari Muinosen Freija, tosin ilman korkeaa kaulusta, koska en voi pitää villaa suoraan paljasta kaulaa vasten. Vaatii korkeampaa keskittymiskykyä ja parempaa palmikkovituositeettia, kuin mitä täältä tällä hetkellä löytyy. :)

Tämmöisiä haaveita tuli mieleen tällä kertaa. To-do listalla on myös kaikkea muuta tarpeellista; Farkunlahkeesta kantopussi joogamatolle, palmikkopipo esikoiselle, kuopuksen nallen loppuun saattaminen (todellinen ikuisuusprojekti) jne. Että ei täällä tekeminen lopu.

Lisää haaveita on kohta työn alla, kun Susanna haastoi tekemään aarrekarttaa. Pikkuisen pelottaa moinen, entä jos toiveet toteutuvatkin. ;) Aarrekartta käsketään yleensä tekemään naistenlehtiä leikkaamalla. Mitäs jos huushollissa ei ole yhtän naistenlehteä? Onneksi netti on pohjaton aarrearkku. :)

Parin tunnin päästä lähden lentokentälle noutamaan viikon reissussa ollutta Isomörköä.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille. :D