Uuden vuoden yö teki herkät kukkaset lyhtyjen laseihin. Muistuttakoon ne siitä, että jokaisesta päivästä löytyy kaunista, jos sen haluaa nähdä.
Vanhan vuoden toiseksi viimeisenä päivänä pidettiin hautajaiset. Toisaalta oli hyvä saada asia päätökseen menneen vuoden puolella, toisaalta jäi sellainen olo, että asiat tapahtuvat liian vauhdikkaasti. Siunaustilaisuudessa otin kai kolme kuvaa alussa, sitten ei enää tullut kamera mieleen. Mutta mitäs tuosta. Muistotilaisuudessa koetin kuvata kaikki läsnäolijat, mutta en oikein osannut heittäytyä seurustelemaan kaikkien kanssa. Tunnelma oli hyvä; valoisa, lämpimästi muisteleva.
Uutta vuotta vietettiin rauhallisesti kotona vain kolmen hengen voimin. Ei tehnyt mieli pyytää ketään kylään. Esikoinen häipyi kavereidensa joukkoon. Paukkuja katseltiin hetkinen kotipihalla. Tuntuu, että niiden ääni vaan kovenee vuosi vuodelta.
Uudenvuodenlupauksia en tee. Tiedän mitä pitäisi luvata, mutta se on iso lupaus enkä usko, että tällä hetkellä olen tarpeeksi motivoitunut siihen. Toivon että kevään tulevissa tilanteissa osaan pysyä jalat maassa ja suu kiinni.
Hyvää uutta vuotta teille kaikille siellä ruudun toisella puolella!
***
ps. On täällä neulottu. Toinen hiha tuli valmiiksi viime yönä. Hihat ja alahelma pingotukseen, ja sitten pitää katsoa, tuliko siitä mitään vai meneekö purkuun.
5 kommenttia:
Yhä parempaa uutta vuotta toivottelen.
Olkoon se sopivasti elämänmausteinen, mehukkuutta ja kirpeyttä sen verran, että jatkuvasti tekee mieli hiukkasen lisää.
Onnellista uutta vuotta!
Hihat. Täällä tappelen yksien peijakkaan hihojen kanssa. Saapa nähdä saanko ikinä valmista. Sulla kuulostaa menevän paremmin neulepuolella.:)
Pystyraita ja Tess, kiitos.
Outi; Hihat. Tätä vimmeisen hihan vimeistä puolikasta on tehty ka 1,5 kk. Revi siitä. Ne hihat pitäisi nyt kastella ja pingottaa, mutta kun koko takki epäilyttää, niiin saa nähdä tuleeko siitä mitään. Ehkä sopiva lämmike lumenluontiin...
Kaikkea hyvää Sinulle!Kiitos muistamisesta! Hyvää päivänjatkoa! terveisin Riitta Sinikka.
Lähetä kommentti