Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

30.7.2012

Kesäkuulumisia












Kesä on ollut kiireinen. Anoppilan tyhjennys syö kaikkien voimia. Tunteita on pelissä suuntaan jos toiseen ja välillä juttuja, joiden lähteitä ei voi ymmärtää. Välissä on onneksi ehditty ihan pikkuisen hengähtääkin. Retkeilyä Saimaalla höyrylaivan kyydissä ja pari päivää mökillä oman perheen kesken. Suurin osa kuvista on vielä kamerassa, mutta jotain nappasin jo näytille.

Mökillä on seurailtu aitiopaikalta sinitiasten perhe-elämää. Pesuetta ruokitaan taukoamatta ja vankin on kiivennyt jo pöntön suulle kärkkymään saapuvaa ruokatoimitusta. Pahoin pelkään, että ehtivät lähteä pesästä ennenkuin olemme siellä taas. Kamerassa on varmaan sata kuvaa pelkästä pöntöstä, kun plaseerasin kameran kuistin kaiteelle ja yritin napsia kuvia ruokintatuokioista. Sarjatulta kehiin heti kun emo ilmestyi paikalle, välillä siis myös runsaasti linnuttomia ruutuja. :)

Mökin katon sisällä on ollut oravapoikue. Yksi oravanpentu on nähty harhailemassa mökin liepeillä. Onnistuin tavoittamaan sen hetkellä, jolloin se selvästi ihmetteli epämukavaa tilaansa ja sitä, miten pääsee eteenpäin. Pikkuhiljaa käpäliä hivutettiin toisiin asemiin. Kiertäessäni kameran kanssa hänen mielestään väärälle puolelle puuta, tapahtui sukkela singahdus ylempään latvustoon.

Sienivuosi vaikuttaa hyvältä. Puolitoista tuntia liiterin takana pienellä alueella tuotti mansikkalaatikollisen kantarelleja. Kahdeksan pakastusrasiallista kiehautettuja sieniä livahtaa pakastimeen. Opiskelijankin toivoo osuutta omaan pakastimeensa.

Kotipiha kaipaisi parempaa huoltoa, kuin olen sille kyennyt tarjoamaan. Nurmea leikataan ihan liian harvoin, rikkaruohot rehottavat ja muutakin hoivaa pitäisi olla tarjoamassa enemmän. Alkaa vähitellen kiteytyä päässä ajatuksia siitä, mitä kasveja siirrellään seuraavaksi mihinkin suuntaan. Pitäisi vaan saada aikaa toteutukseen. Salkoruusu on nupulla, ukonhattu kukkii ja punaiset päivänliljatkin ovat nupulla ensi kertaa sen jälkeen, kun ne on penkkiin pantu pari vuotta sitten. Viime kesänä hankittu clematis kukkii kauniisti. Se edestä pitäisi saada kaivetuksi villiintynyt ruusu pois. 

Loppuloma menee edeleen tyhjennyspuuhissa ja myyntitöissä sen jälkeen viikonloput lapsen muutossa opiskelupaikkakunnalleen. Iloa ja haikeutta silläkin rintamalla ilmassa. Nuoriso alkaa muutenkin liikkua omita teitaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitäkin, että miltei aina on joku kotimies paikalla
taloa vahtimassa. Hyvä juttu sekin.

4 kommenttia:

paivis kirjoitti...

Ihania luontokuvia. Luopumiset on rankkoja. Tarinaasi lukiessani omat muistot pulpahtavat mieleen.

Päivi kirjoitti...

Tuollaiset operaaatiot ovat työläitä, myös henkisesti. Muistelen vaan oman lapsuudenkotini tyhjentämistä muutama vuosi sitten. Voimia siis sinulle!

morso kirjoitti...

Kiitos, päivis ja Päivi. Kuman kuluttavaa, enhän pura omaa lapsuuttani, vaan koitan tasapinoilla muiden lapsuudenmusitojan ja muiden tunteiden keskellä. Kyllä se tästä. Tavaran määrä on vaan niin valtava, että tuntuu siltä, ettei se lopu koskaan. ;)

- Ja poikaset lensi pesästä niiden kahden päivän aikana, kun olimme kotona käymässä. Mokomat. ;)

piilomaja kirjoitti...

Rakastuin juuri tuohon oravaan.