Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

2.12.2012




Syksy on vienyt voimat. Halusin muutosta töissä ja sain mitä halusin. Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen ja motivoitunut. Rasittaa vaan samat asiat kuin silloin, kun saavuin ensimmäiseen tehtävääni tähän työyhteisöön; pennin vertaa ei kukaan pane energiaa kenenkään perehdyttämiseen. Osittain se on tässä tilanteessa ymmärrettävää; oma esimiehenikin vaihtui, joten hänellä ei myöskään ole tietoa siitä, miten talossa on ollut tapana hoitaa asiat. Kun totuus on vielä niin kurja, että kaikki vastaavissa tehtävissä olevat hoitavat hommat omalla tavallaan, niin on ollut välillä aika raskasta koittaa löytää tapa toimia erilaisten asioiden ja ihmisten kanssa.

Syksyn mittaan on viikonloppuihinkin kasautunut yllättävän paljon erilaisia asioita. Monelta osalta ihan iloisiakin, mutta yhdistettynä työpaineisiin vähän hengästyttävää.

Marraskuun pimeys on onneksi vaihtunut joulukuiseen lumen valoon. On jotenkin harmillista huomata, että pimeys ja säätila vaikkuttavat mielialaan ja vireyteen, vaikka en haluaisi. Väkisin matalapaine ja harmaa hämärä vaan vetää vierystilaa alaspäin. Pakkanen tuo kaivattuja auringon pilkahduksia ja lumi heijastaa valon moninkertaiseksi, sitä alkaa taas uskoa auringon olemassaoloon.

Joulun paikkeilla saa onneksi muutamalla lomapäivällä puolentoista viikon vapaan aikaan, silloin toivottavasti ehtii myös vaan olla ja nauttia rauhallisuudesta.

Moni on puhunut enkelikelloista. Itse en kykene sitä kilinää kuuntelemaan hermostumatta. Liekin luomat liikkuvat varjot ovat kuitenkin kauniita. Onneksi nyt on joku keksinyt myös äänettömän enkelikellon. Näistä minä nautin.

2 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Minä mietin, että millähän perusteilla sitä saisi valohoitoa. Vainko ihon hyvinvoinnin vuoksi? Saisiko sitä myös mielen hyvinvointiperustein? Tomeruutta puuttuu, kun en ole ottanut selvää...
Tarvitsen paljon unta ja viikonloppuisin varsinkin tuntuu, että jos ei herää säkkipimeällä, päivä jää tosi lyhyeksi. Arkena taas sinnittelen säkkipimeällä ylös joka aamu tuntien syvää vastavirtausta tämän 1/2yöstävirkoavan yhteiskunnan kanssa.

Suunnittelen myös työpaikan vaihtoa, mutta energianpuutetta pelkään. Seitsemän vuotta edellisestä vaihdoksesta on aikaa ja minusta se on aika hyvän pituinen sykli. No, onnekseni töitä on eikä päätöstä tarvitse tehdä ennenkuin on kypsytellyt sitä tarpeeksi. Voimia sinne. Pian on pikkuriikkinen tauko.

Minä alan sisäisesti laskeutua sitä kohti. Ala sinäkin jos suinkin voit.

morso kirjoitti...

Rva Pioni, kiitos rohkaisusta. Lumen tulon myötä alkaa katse suuntutua siihen edessä olevaan. Marraskuussa se tuntui niin kaukaiselta ajatukselta, mut nyt se jo viehättää.

Valohoitoa harrasta kotona aamuisin omalla kirkasvalolla. Arkiaamuina ei kovin paljoa ehdi saada, mutta uskon sen vähänkin edes pikkuisen auttavan.

Meidät on rakennettu hidastamaan tahtia talvea kohti, mutta nyky-yhteiskunta ei sitä muista.