Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

18.10.2013

Syys"lomalla"





Kesäkäsityönä ollut huivi valmistui vihdoin talvea varten, eli sain sen pitkän odotuksen jälkeen pingotetuksi ja päätellyksi langanpäät. Kuviomallit on Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta. Reunapitsi on jostain huivista ja keskiosa kirjan lopussa olevasta mallikirjastosta. Lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa, ihan luonnonväristä, 89 grammaa meni. Puikot knitprot nro 4. Koko on n. 148 x 25 cm. Toivottavasti tämä ei kutita. Jos kutittaa, menee lahjaläjään. Nyt puikoilla on värikkäämpi huivi siitä aiemmin esittelemästäni Ilun merinosta. (Ostin pienen sarjan keskipaksuja Knitpron pyöröpuikkoja keväällä jostain tarjouksesta ja olen tykännyt niillä neulomisesta. Turhaan eivät ole muut kehuneet.)

Lomapäivän kunniaksi istuin tänään aamupäivän työhön liittyvässä palaverissa. Loppupäivä on onneksi sentään ihan "omaa aikaa" (=pyykinpesua, kaupassa käyntiä...). Sateen vuoksi en ruvennut liiemmin viettämään aikaan kaupungilla, käväisin toteamassa, etten löytänyt sopivia työvaatteita, ostin tilkkutyölehden ja pari korutarviketta.

Iltapäivällä kävin vaihdattamassa autoon talvirenkaat. Jono oli lyhyt, joten aika paljon optimisteja on liikenteessä edelleen. Katsotaan, miten sääennustukset pitävät paikkansa. Eipä minun ainakaan tarvitse aamuisin arpoa, pitääkö lähteä julkisilla toteamaan, ettei juna ole aikataulussa, vai pääseekö omalla menopelillä. (Tämän vuoden kuluessa joka ikinen kerta, kun olen mennyt julkisilla töihin, on ainakin toinen junista ollut myöhässä - niin tänäkin aamuna.) Renkaita kanniskellessa tuli taas konkreettinen muistutus siitä, miltä tuntuu, kun sormet palelee kunnolla. (Puutarhahanskoissa ei ole vuoria ja nahkahanskoja ei viitsi renkaiden kanssa pilata.) Tuuli viuhuu kovaa, eikä noita asteita mittarissa montaa ole.

Iltapäivästä sää on alkanut kirkastua, mutta tuuli on navakkaa. Hyvä juttu, repii viimeiset lehdet puista ja viikonloppuna toivottavasti päästään vetelemään viimeiset haravahommat. Miltei kaksi metallikehikkoa on jo täynnä lehtiä. Kevenevän oksiston myötä kevenee olokin; kohta pannaan viimeisetkin puutarha-asiat talviteloille ja sen jälkeen ei tarvitse puoleen vuoteen pohtia kitkemistä eikä ruohon leikkuuta. :)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todella kaunis huivi! :)

Sari K. Kapteenilla kirjoitti...

Sukkelat sormet, oli tarkoitus kommentoida huivin kauneutta ihan nimimerkin kanssa. Minkäs teet, kun sormet kerkee ennen aivoja :D

Anne kirjoitti...

Kaunis huivi! Voin onneksi ihailla muiden huiveja kun oma neulomistaitoni ei riitä.

morso kirjoitti...

Kiitos kehuista. Tämä oli yllättävän helppo, aina olen kuvitellut, ettei minusta ole pitsineulojaksi, mutta taisin olla väärässä. :) - Ja nyyh. Se kutittaa. :(