Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

22.2.2014

Surut ja ilot





Elämässä kulkee monen värisiä lankoja. Olin viikko sitten siunaustilaisuudessa. Kouluaikainen ystäväni menehtyi vaikean sairauden johdosta. Emme ole pitkään aikaan pitäneet tiiviisti yhteyttä, elämä vei eri suuntiin.  Yhdessä elettyjä nuoruusvuosia ei kuitenkaan voi, enkä haluakaan pyyhkiä pois. Tapasin monia ihmisiä, joita en ole vuosiin nähnyt, ja monia muistoja nousi mieleen. Tällä kertaa kuitenkin hyviin asioihin painottuvia.

Koko viikon olen sitten erilaisia asioita pohtinut elämästä. Elämän haurautta, miten kaikkea ei voi ennakoida eikä suunnitella. Sitä, miten ihmissuhteetkin meitä elämän taipaleella muovaavat eri tavoin, halusimme sitä tai emme. Olemme summa monista asioista, ja onnellisia ovat ne, joiden tapaileelle osuu hyviä ihmisiä.

Viime aikojen vesisateetkaan eivät ole mitenkään suuresti mielialaa kohottaneet. Lyhtyjen päälle ei ole tänä 'talvena' mitään huikeita lumikekoja kertynyt. Tässäkin kuvassa on lasit märkinä.

Alempi kuva edustaa sitä elämän toista ääripäätä: puikoilla on koetilkkuja neuleeseen, joka menee lahjaksi tärkeään juhlatilaisuuteen ensi kesäksi. Kuvan koetilkkua en edes pingota. Olin tänään Menitassa etsimässä pitsineulepuikkoja, koska kaikki vanhat puikkoni ovat kovin tylppiä. Löysin puikot ja maailman pehmeintä valkoista pitsihuivilankaa, joka oli sävyltään lempeämpää kuin tämä aika kova valkoinen. Siis myös iloisia asioita vireillä, onneksi.

3 kommenttia:

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Elämä on arvaamaton!

paivis kirjoitti...

Suru pysäyttää miettimään elämää ja sen rajallisuutta. Onneksi mukaan mahtuu niitä kirkkaampiakin raitoja.

morso kirjoitti...

Ja välillä on ihan hyväkin pysähtyä miettimään elämää, ja sitäkin, millä tavalla itse vaikuttaa muiden elämään. Mutta eteenpäin kulkee ainoa tie, sinne mennään, missä se sitten lieneekin.