Vanhan vuoden viimeiset

Viimeiset joulukuvat ennen kuin tämä vuosi loppuu. Joulukorteissa mentiin yksinkertaisilla tänä vuonna ja kuten aiemmin mainitsin, lahjoissa mentiin hillolinjalla. Siitä kuvat.

En yleensä kauheasti ole kirjaillut menneitä tapahtumia näin uuden vuoden kynnyksellä, mutta tällä kertaa pieni katse taaksepäin, ihan itsellenikin muistiinpanoksi:
- Reissasin ulkomaille kolme kertaa tänä vuonna; ensin työmatkalle Namibiaan ja siinä yhteydessä myös lomalle Kapkaupunkiin Etelä-Afrikan puolelle, sitten muinaisten opiskelukavereiden kanssa Islantiin kokemaan erilaisia seikkailuja ja viimeiseksi oman armaan kanssa Barcelonaan kesällä. (Kesäkuista työpaikan Tallinnanretkeä en oikein ulkomaanmatkaksi laske). Olen siis tänä vuonna tuottanut enemmän kuin oman osuuteni hiilipäästöjä ja muita ilmastovaurioita, mutta näitä matkoja muistellaan vielä pitkään.
- Olin kolme kertaa hautajaisissa. Kaikki ystäväpiiristä joko menneiltä vuosilta tai tältä päivältä. Kahdella vainajista on ollut merkittävääkin roolia elämässäni. Kaikki hautajaiset nostivat paljon pohdintaa ja tunteita pintaan; yhdet palauttivat lapsuuden aikoja mieleen ja kaikki muistuttivat siitä, ettei voi elää elämää "sitten joskus", kun huomista ei ehkä olekaan. (Vanhin oli hiukan päälle kuudenkymmenen.)
- Vuoden ehdottomasti suurin tunnekuohu ja ilonaihe oli Keijun ja Humalasalon hääjuhla heinäkuussa. Mieliinpainuva tilaisuus kesän kuumimpaan aikaan, paljon onnea yhdessä viikonlopussa. (Kimpun kiinni saanut bestmanin tyttöystävä on kuulemma sittemmin kihlautunut bestmanin kanssa!)
- Olkapää on ollut niin kipeä, että käsitöihin en ole päässyt. Keväällä oli tavoitteenani saada tyttärelle häihin valmiiksi Haapsalun mallilla huivi, mutta se jäi haaveeksi.
- Isälläni todettiin vakava sairaus. Pitkä välimatka ja muut koukerot kasvattavat huolta olemisestaan. Onneksi on edes puhelin, jolla soitella.
- Myös töissä sattuu ja tapahtuu koko ajan, paljon on saatu aikaan, mutta paljon on myös asioita, jotka kiristävät pinnaa, kun yritykset vaikuttaa niihin valuvat hiekkaan. Ensi vuonna on pakko ruveta organisoimaan tekemisiä uudella tavalla.

Tuleva vuosi tuo taas jotain uutta tullessaan, mitä, se jää nähtäväksi. Ainakin pitää aloittaa oman kehon huollolla; ortopedille on varattu aika, hammaslääkärin ajanvaraus on työn alla ja tavoitteena on päästä myös takaisin joogasalille keväällä.

Blogin tulevaisuutta mietin. Ei ole mielekästä pitää käsityöblogia, kun ei tee käsitöitä. Havaintoni mukaan some-maailmassa on tapana hehkuttaa miten hirveän ihanaa ja ruusunpunaista kaikki on, vaikka ihmisen maailma todellisuudessa on ihan säpäleinä. Pitäisikö perustaa uusi blogi, ja ruveta vaan kybällä hehkuttamaan, miten iiiihanaa kaikki onkaan? - Ehkä kuitenkaan en siihen kykene. Jotain piristysruisketta tämä touhu kyllä kaipaa.

Jos täällä vielä joku ihminen käy (hakkerikoneiden lisäksi) niin toivotan kuitenkin kaikkea hyvää vuodelle 2015!