Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

8.2.2015

Juhlan jälkeinen apatia



Viime aikoin on laulettu paljon. Harjoiteltu erilaisilla kokoonpanoilla suurta juhlaa varten. H-hetki oli eilen. Konsertti meni hyvin, käsittääkseni, ja sen jäkeiset pienryhmäesityksetkin siedettävästi. Kristallikruunujen alla juhlittiin ja iloittiin työn hedelmistä.

Poistuvalle kuoronjohtajalle tikuttelin siniset palmikkosukat. Toivottavasti olivat sopivat, ei ollut tarkkaa teitoa kengännumerosta. ;) Kiireen vuoksi lankana oli paksu 7-veljestä (ei mikään pienijalkainen mies). Perussukkaa omasta päästä paukuttelin, etupuolelle 4 palmikkoa riviin, ranskalainen kantapää, ja nauhakavennus kärkeen. Oli sen verran kiireinen viikko, että jäi kuva ottamatta, koittakaa kuvitella.

On sanottu taas yhdet jäähyväiset, koettu kaikenlaista kuohuntaa ankaran treenamisen ohella ja puuhattu kaikkea pientä ja isompaa oheisjuttua juhlan onnistumiseksi. Nyt on taas sellainen juhlan jälkeinen tyhjyyshetki. - Muutaman viikon harjoitustauko antaa ehkä itsellekin aikaa miettiä tätä viha-rakkaus-suhdetta tärkeään harrastukseen. Onko oma fokukseni kohdallaan, vai pitäisikö siirtyä johonkin ihan muuhun?

Tekeminen ei ainakaan elämästä lopu, siitä pitää huolen työelämä, jonka solmuissa on taas ihan tarpeeksi setvittävää tulevillekin viikoille.

Ei kommentteja: