Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

6.2.2016

Mörkö soikoon!



- ja runsaasti muita voimakkaita ilmauksia. Katsokaa nyt tuota kuvaa! Näitä sukkia olen himoinnut kauan, ja vaikka en kirjoneuloja olekaan, niin ostin langat viime kesänä ja syksyllä sain hankituksi tarpeeksi ohuet puikot omalle käsialalleni ja ryhdyin töihin. Ensimmäinen sukka jäi hetkeksi kesken, kun piti tehdä joululahja siinä välissä. Joulun jälkeen sain ensimmäisen valmiiksi ja sitten toisen puikoille. Ja sitä toista olen posotellut menemään. Kiroillen matkan varrella itsekseni mallissa olevia lähes puikon mittaisia lankajuoksuja, joita saa olla nurjalla vähän väliä sitomassa kiinni, ja ohjetta, joka sanoo, että poimitaan vain yhdelle puikolle ylimääräisiä silmukoita kantapään kiilakavennusta varten. - No onneksi sukkia on tehty sen veran monta paria, että siihen ei homma kaatunut, vaan poimin ne kiilakavennussilmukat myös sinne vastakkaiselle puolelle. Mutta tuo käsiala! Reunoja ei ole tarkotuksella aseteltu tuollai kivasti vähän erilleen, vaan toinen sukka on just noin paljon ensimmäistä pienempi. Ja se on just sen verran paljon, että hampaat irvessä sitä saa kiskoa jalkaan. Räyh. Tyhmyyksissäni sovittelin tätä kakkosta vasta kun olin reippaasti yli kantapään. Purkuhommia edessä, mutta miten tästä jatketaan? Minulla ei taida löytyä metallisia puolta numeroa paksumpia puikkoja, uutta satsia ei jaksaisi odottaa nettikaupasta. Alotanko siis alusta samoilla välineillä ja yritän leikkiä rentoa ihmistä ja saada neulotuksi löysempää?

Miksi mun käsialan pitää aina vaihdella näin hirveästi. Se kaapin perällä odottava ufovillatakkikin saa taas lähteä purkuun, kun enhän sitäkään osaa enää jatkaa samalla tiheydellä. Ja uskallanko mitään isompaa ikinä enää aloittaa, jos käsiala elää näin paljon työn edetessä? APUA! (Kaapissa on mm. yhdet sukat, joista ensimmäiseksi neulottu istuu ihan kivasti jalkaan ja toinen lörpsöttää, kun siinä välissä alkoi loma ja tyyppi rentoutui ja rupesi neulomaan löysää...)

Taidan tässä nyt räyhätä loppuiltapäivän itsekseni, vetää joogatuokion ja käydä saunassa ja sitten seesteisin mielin (hah!) ryhtyä purkuhommiin ja palaan varren ensimmäiseen tummanharmaaseen kerrokseen. Voi itku. Säälikää mua vähän! ;)



5 kommenttia:

Irma kirjoitti...

Onko tuo malli rosanauha-lehdestä. Näyttää samalta mitä itse yritin neuloa mutta yhden varren jälkeen luovutin ja purin.....langasta valmistuu toisenlaiset sukat:)

morso kirjoitti...

Irma, on nää roosanauha-lehdestä, Kukkaniitty on tämä mailli nimeltään. Ei mitenkään riemastuttava neuloa, siksi ei ollut ollenkaan kiva purkaa... Mutta näissä on jotain, minä takia nyt punnerran ne loppuun asti. ;)

Anne kirjoitti...

Kaunis on kuvio! Punnerra vaan loppuun asti... varmasti kannattaa! Tulee kauniit sukat:)

Kvilttaaja kirjoitti...

Nostan hattua yrityksellesi. Kaunis kirjoneulekuvio, mutta varmaan todella vaikea.

Päivi kirjoitti...

Multa tulee kyllä aika tasaista neulosta, mutta en jaksa ruveta kutomaan noin monimutkaista mallia. Tein yhdet polkupyöräkuvioiset tumput ja niissä on sellainen silmukoiden laskeminen, etten enää moiseen ryhdy. Hienot noista ehdottomasti tulee!