Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

1.1.2019

Katsaus menneeseen




Mennyt vuosi sisälsi kaikenlaista. Onneksi ei vuoden alkaessa tiedä, mitä edessä odottaa.

Palasin vuorotteluvapaalta töihin, ja totesin, että jos jotain muutosta työelämään haluan, on tehtävä radikaaleja ratkaisuja. Niinpä niitä ryhdyin hakemaan ja pääsiäisen jälkeen aloitin uudessa työssä, pienemmällä palkalla, pienemmällä vastuulla. Päätös tuntuu edelleen viisaalta, mutta vanhoja työkavereita kaipaan yhä, kymmenen vuoden yhteiset kokemukset eivät ole ihan pieni juttu.

Mies piti kesällä vuorotteluvapaata, ja koitti edistää uudistuksia sukunsa yhteisessä kesäpaikassa. Oltiin jo osittain luovuttu toivosta, kun kumppani syksyllä yhtäkkiä aktivoituikin ja korjausasiat saatiin hoidetuksi. Puiden kaato tapahtui myös samoihin aikoihin, nyt vähän jännittää, miltä kevään ensi käynnillä näyttää. Risusavottaa on vielä meillekin tiedossa.

Alkukesästä sain kortisonipiikin kipeään käteen, ja pääsin taas käsitöihin kiinni. 

Kesän kohokohta oli visiitti Kaustiselle. Tällä kertaa olin liikkeellä pääosin yksin ja olin paikalla maanantaista torstaihin. Omat keikat osuivat keskiviikkoon ja torstaihin, joten tiistai oli ihan pelkkä festarifiilistelypäivä. Harmillisesti moni tuttu esiintyi vasta perjantaina, joten heidän esityksensä jäivät tällä kertaa väliin. Kivaa oli silti, ja sopivasti törmäilin päivittäin tuttuihin oman esiintymisporukan lisäksi.

Sysksyllä oli kaikenlaista pientä, mies valitteli oloaan ja rakkaat harrastukset siirtyivätkin samaan iltaan, joten nyplääminen on nyt huomattavasti hidastunut.

Vuoden katastrofi oli kuitenkin se, että isäni joutui syys-lokakuun vaihteessa sairaalaan. Ensimmäistä kertaa siellä käydessämme, meille arveltiin hänen pääsevän kotiin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, mutta hän ei kotiutunut enää koskaan. Hautajaisia ja perunkirjoitusta järjestellessä meni sitten aikaa ja energia katosi muutenkin taivaan tuuliin. Suremisen kanssa on vähän niin ja näin, enemmän on ollut sitä, ettei tunnu yhtään miltään. Ja aina välillä itkettää pienet asiat. Asioiden selvittely jatkuu vielä ainakin tämän kevään, toivottavasti pitenevät päivät tuovat myös parempaa jaksamista olemiseen.

Vuoden päättyessä katseltiin ilotulituksia ikkunasta. Tuuleen ja tuiskuun ei tehnyt mieli mennä ulos.

Toivon mahdollisille lukijoille kaikkea hyvää vuodelle 2019! Olkoon se itsekullekin lempeä ja hoitava.

(Piti käydä säätämässä kuvaa..)