Puuhaan ja tuumaan

Pipoilua

2012-01-21T15:13:00.000+02:00

Viime syksynä tarttui Silmä, pisto, tikki ja takki -tapahtumassa mukaani kuohkeaa valkoista merinolankaa Kirjavan Kerän tiskiltä. Jo langan nähdessäni ajattelin palmikkopipoa (jouluksi) tyttärelle. No jouluksi ei mitään itse tehtyä syntynyt, mutta pari viikkoa sitten heitin langan puikoille ja rupesin katsomaan mitä syntyy. Syntyi lörppäpipo pipofani Keijulle, joka hihkui innosta jo ensi sovituksella. Omistaja ei ollut paikalla kuvaushetkellä, joten täyttä kuvaa tästä lärpäkkeestä ei saa. Malli on löysähkösti päässä istuva, omasta päästä matkan varrella sävelletty. Tätä tehdessä opettelin kiertämään palmikot ilman apupuikkoa osittain olosuhteiden pakosta; oli niin kiire päästä hommiin, etten malttanut tuhlata aikaa apupuikon etsimiseen. Jos itselle tekisin, niin vähemmillä silmukoilla, mutta muuten voisin saman tyylistä harkita.

Pipo
Malli: omasta päästä
Lanka: Lana Gatto Nuova Irlandia, merinovillaa
Puikot: kai nro 5 (mittari vaihteeksi hukassa)
Menekki: n. 110 g eli alun kolmatta kerää.

Silmukoita aloituksessa 88, resorin jälkeen lisätty 16. Seuraavan tekisin vähemmillä silmukoilla, ainakin reunan, mutta saaja tykkää isoista löysistä pipoista. Tätä lankaa tekee mieli käyttää jatkossakin. Palmikoiden kiertely sujui ilman hammasten kiristyksiä, eikä palmikon reunimmainen silmukka jäänyt muita löysemmäksi. Lanka juoksee puikoilla mukavasti eikä vaikuta kutittavalta.

Ensimmäisen kuvan jääpuikot jäävät toivottavasti talomme osalta historiaan sen jälkeen kun kattoremppa saadaan tehdyksi (tilattu on). Harakoille häipyy kohtuuttoman iso osa öljylaskustamme katon kautta. Lisää eristettä ja uudet pellit peliin.

Jääpuikkoja tosin voi tulla ikävä, onhan ne kauniita. Mieluummin silti lämpö sisällä kuin jääpuikot talon nurkalla.

Kirjontaa

2012-01-12T17:34:00.000+02:00

Alennusmyynnissä törmäsin kirjaan, joka oli ihan 'pakko' saada. (Käsityökirjojahan ei ole hyllyssä yhtään ennestään...) Varsinkin tuo kannen kassi kolahti. Noin isoja huopakappaleita ei meiltä kotoa tietenkään löytynyt ja välittömästi oli silti päästävä toimeen. Piti siis soveltaa. Vesassa niille tietyille tarpeellisille härpäkkeille on ollut vähän aikaa kori, joka on hankalan muotoinen ja ruma ja väärän värinen. Askartelukaupan huopakappaleista leikkelin palat ja etukapapleeseen kirjoin lintukuvion vähän soveltaen. Koko on pienempi kuin mallissa, eikä laatikosta löytynyt ihan samanvärisiä lankojakaan. Kassin tyyliin ristipistoilla homma kasaan. Sitten vaan koppanen seinään ja terveyshärpäkkeet sinne käden ulottuville. Jee.Kulmat olisi saanut ommella lähemmäs asti kiinni, mutta en ollut varma siitä. miten ne käyttäytyy, niin jätin vähän pidemmän välin. Säilytettävät asiat ei noista kumminkaan mahdu ulos.

Se hiha on yhä purkautuneessa tilassa. Yritän taklata kammoni sitä kohtaan viikonloppuna.

2012-01-06T18:09:00.000+02:00

Pimeys pitää meitä yhä otteessaan. Lunta oli ja meni, jotain kasan pohjia on jäljellä, mutteivät paljon valaise. Kävin piristykseksi kirjakaupassa. Käteen tarttui joogakirja ja -yllätys yllätys- käsityökirja jossa oli ohjeita huopatöihin ja niiden kirjontaan. Hmm. Oikeasti siellä kyllä oli ihan toteuttamislistalle pääseviä juttuja. Joulukoristeiden kirjomisen voisi aloittaa jo kesällä, kun tänä vuonna jäi kaikki jouluaskartelut tekemättä.

Kirjoja en voi esitellä kuvin, kun ne on vielä työpaikan kaapissa. Pitää jossain vaiheessa koittaa soluttaa ne tuonne ennestään täyteen kirjahyllyyn.

Joulukuusen purku tapahtunee huomenna. Jotenkin hassu joulu. Ensin se ei meinannut tulla ollenkaan, sitten se oli hetkessä ohi, mutta ei noita koristeita kuitenkaan ole ollut mikään kiire pakata poiskaan. Jospa sitten ensi vuonna olisi sitten taas vähän juhlavampaa.

Villatakin hihat on edelleen kastelematta. Jos nyt olisi fiksu, niin menisin saman tien hoitamaan sen homman. Saisin selvyyden siitä, rupeanko purkamaan, vai käytetänkö sitä tekelettä johonkin. ;)

Vuoden ensimmäinen päivä

2012-01-01T12:15:00.000+02:00

Uuden vuoden yö teki herkät kukkaset lyhtyjen laseihin. Muistuttakoon ne siitä, että jokaisesta päivästä löytyy kaunista, jos sen haluaa nähdä.

Vanhan vuoden toiseksi viimeisenä päivänä pidettiin hautajaiset. Toisaalta oli hyvä saada asia päätökseen menneen vuoden puolella, toisaalta jäi sellainen olo, että asiat tapahtuvat liian vauhdikkaasti. Siunaustilaisuudessa otin kai kolme kuvaa alussa, sitten ei enää tullut kamera mieleen. Mutta mitäs tuosta. Muistotilaisuudessa koetin kuvata kaikki läsnäolijat, mutta en oikein osannut heittäytyä seurustelemaan kaikkien kanssa. Tunnelma oli hyvä; valoisa, lämpimästi muisteleva.

Uutta vuotta vietettiin rauhallisesti kotona vain kolmen hengen voimin. Ei tehnyt mieli pyytää ketään kylään. Esikoinen häipyi kavereidensa joukkoon. Paukkuja katseltiin hetkinen kotipihalla. Tuntuu, että niiden ääni vaan kovenee vuosi vuodelta.

Uudenvuodenlupauksia en tee. Tiedän mitä pitäisi luvata, mutta se on iso lupaus enkä usko, että tällä hetkellä olen tarpeeksi motivoitunut siihen. Toivon että kevään tulevissa tilanteissa osaan pysyä jalat maassa ja suu kiinni.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille siellä ruudun toisella puolella!

***
ps. On täällä neulottu. Toinen hiha tuli valmiiksi viime yönä. Hihat ja alahelma pingotukseen, ja sitten pitää katsoa, tuliko siitä mitään vai meneekö purkuun.

Joulunviettoa

2011-12-26T20:28:00.000+02:00

Joulua on nyt sitten juhlittu ne 'pakolliset' kolme päivää. Kinkkua ja laatikoita syöden. Ja suklaatakin, tietysti. Kynttilöitä on poltettu ja joulumusiikkia kuunneltu niin, että mies rupesi jo valittamaan asiasta. :)

Lisäksi olen istunut kuusen katveessa leikkaamassa kuvia joulupapereista. Kuulun niihin ihmisiin, jotka aina ajattelee, että käytetyistä joulupapereista voisi leikata kauniit kuvat irti vastaisen varalle. No, ne paperit viikataan johonkin hyvään talteen ja sitten kun niitä kuvia tarvitaan, niitä ei ehdi leikellä ja ne paperit on varastossa ryttääntyneet niin, ettei niitä enää voi käyttää. Nyt olin etukäteen viisas, ja leikkelin kuvat valmiiksi kirjekuoreen. (Kun ei oikein muutakaan jaksanut tehdä.)

Tämän päivän tuuli teki tehtävänsä. Kirsikkavanhus repesi jo kesällä. Katseltiin silloin, että pitää kohta kaataa loputkin. No myrskytuuli hoiti sen ja heitti puuvanhuksen kumolleen - naapurin taloa vasten. Noloa. Onneksi ei mitään tainnut vahingoittua, sen verran latvus on oksainen ja pehmeä. 'Oikea' puu olisi varmasti murtanut räystään, vähintään rytännyt vesikourun. Nyt selvittiin säikähdyksellä. Eivät kyllä itse huomanneet mitään, vaikka olivat kotona. Mies kävi soittelemassa ovikelloa ja sopivat naapurin kanssa ryhtyvänsä raivauspuuhiin yhteistuumin huomenissa. Nuoriso pannaan kantamaan pätkiä. ;) Ja meikäläinen menee töihin lepäämään tästä lepäilystä.

Ja lunta ei ole edelleenkään. Aatonaattona oli kaksi senttiä, mutta se suli pois jo ennen aattoa. Viis tuosta, säästyypä lämmityskuluissa.

Hyvää joulua!

2011-12-23T17:48:00.000+02:00

Joulu tulee, tänäkin vuonna, kaikesta huolimatta.

Olen tähän asti aina saanut jouluna tuomiseksi punaisen amarylliksen. Nyt ostin sen itse. Jouduin turvautumaan marketin valikoimaan, joten ruukku on ruma kuin mikä. Inhoan alumiinifoliota kukkapurkkien ympärillä, joten kätkin ruman ruukun joulupaperisuikaleen sisään ja kietaisin lahjanauhan ympärille. Olisi näköjään saanut olla leveämpi paperi, mutta menee näinkin.

Kinkku on uunissa, lahjat minun osaltani paketissa ja kohta pannaan sauna lämpiämään. Seuraavat kolme päivää varmaan itketään ja nauretaan vuorotellen. Sitä tämä elämä on.

Rauhaisaa joulua teille kaikille!

Viimeinen henkäys

2011-12-20T17:17:00.000+02:00

Viime yönä tuli se hetki, että liekki sammui.

Sunnuntai-iltana ajeltiin kotiin pitkiä kilometrejä räntä- ja lumisateessa. Mieli oli raskas, ihmisen viimeiset päivät eivät aina ole kauniita. Lopullisuudesta huolimatta on helpottava tietää, että kaikki on vihdoin hyvin.

Kiitos kaikille, jotka olette täällä tai muualla meitä tukeneet näissä raskaissa hetkissä.

Joulukortit

2011-12-12T21:49:00.000+02:00

Ettei tämä elämä menisi pelkäksi kärvistelyksi, tehdään jouluvalmistelujakin täällä johonkin tahtiin. Joulukortteja olen vääntänyt jo vähän aikaa, tänään kirjoitin kuoret ja liimasin postimerkit. Eikä ole edes viimeinen mahdollinen yö. ;)

Kortit on tehty kuvioleikkurilla. Etukanteen kolme reikää leikkurilla ja sitten leikkaus'jäte' liimalla kiinni erivärisen kortin kanteen. Vanhasta varastosta läytyi vielä tarratekstejä toivotuksiksi kanteen. Sisälle on liimattu paperi, johon on printattu tarpeelliset toivotukset ja vuoden tärkeimmät tiedotukset. Valkoisen pilkotus saa lävistyksetkin erottumaan kortista vähän paremmin.

Odotusta

2011-12-11T16:35:00.000+02:00

Joulun lähestyessä

hiipuu liekki hiljalleen.

Ristiriitaisia tunteita

ryntäilee edestakaisin

sisälläni.

Sivusta seuraten,

voimattomina odotamme.

Mitään ei voi tehdä,

täytyy vain luottaa

Suureen Luojan

ja pyytää armollisuutta

viimeisiin hetkiin.

Sukkia

2011-12-09T20:59:00.000+02:00

Nämä on olleet valmiina jo kauan. Tai oikeastaan melkein valmiina. Tummemmista oli viimeiset langat päättelemättä pitkään ja kastelu tekemättä. Ja kuvat otettiin vasta tänään salaman kanssa, värit silti yllättävän lähellä oikeita.

Sukat, koko n. 39, pikkuisen reilu.
Lanka: Novita ticotico, punakirjava ja musta
Puikot: bambua, 2
Silmukoita 48, raidat 3 krs, ranskalainen kantapää, sädekavennus

Menevät ystävälle, joka jo kauan sitten pyysi sukkia ohuesta langasta. Stressaavaa neuloa tilauksesta, lopputulos ei tyydytä itseäni täysin, mutta toivottavasti toimii.

Sukat. Koko n. 39, vähän pienempi kuin edellinen.
Lanka: Drops Fabel, sininen (kärki, kanta, resori) ja joku kirjava.
Puikot: bambua, 2
Silmukoita 48, ranskalainen kantapää, sädekavennus

Tyttärelle. Näissä harmittaa toisessa sukassa ilmaantunut värjäämätön pätkä langassa, joka myös oli sillä tavalla epämääräinen, että teräosassa raidat ei sitten sen vaalean raidan jälkeen enää asetu tasan molemmissa sukissa.

Hmm. Ticoticoa jäi runsaasti yli, ihan liikaa. Ostan yleensä liikaa lankaa 'varmuuden vuoksi'. Nyt pitää äkkiä keksiä joku keino päästä tuosta eroon. Meikäläisen käsialalla ei tästä langasta synny tasaista jälkeä. Fabel neuloutuu meikäläisen käsissä tasaisemmin ja tiiviimmäksi, tätä käytetään jatkossakin. Saa sitten nähdä, miten nämä kestää käytössä.

Tunnelmien vaihtelua

2011-12-06T20:10:00.000+02:00

Ensilumi oli satanut yöllä maahan.

Oltiin näyttämässä tuoretta ylioppilasta lakkeineen ja mekkoineen. Ylioppilaalla kyyneleet silmissä; ensimmäistä kertaa hän kokee luopumisen opettelua elämässään.

Halaus on yllättävän luja, mutta käsi on ohueksi kuihtunut, kuten kaikki muukin. Yhtäkkiä kyynel itselläkin silmäkulmassa. Ei tämä helpommaksi muutu kokemuksen myötäkään.

Kotiin palattua käydään vielä pikaisesti tervehtimässä yhtä uutta ylioppilasta. Kun sieltä palattua puhelin soi ja pyydetään samantien istumaan iltaa itsenäisyyspäivän kunniaksi, katsahdamme toisiimme, ja puistamme päätämme. Nyt ei enää jaksa. Paikasta, kaupungista ja tunnelmasta toiseen siirtyily on väsyttänyt meidät, nyt istutaan vain kotona kynttilöiden kanssa. Paleleekin hiukan.

2011-12-04T12:10:00.000+02:00

Täällä blogissa on ollut hiljaista. Viikon verran on keittiössä ollut ensin kaikkea tätä.

Sitten oli ruokapöydässä tätä.

Syynä oli Tämä. :D

Onnittelut vielä kerran, rakas tyttäreni. Viisautta sinulle elämäsi taipalelle, onnea ja hymyä, kykyä selvitä elämän väistämättömistä kolhuista vahvistuen.

Kahtena päivänä kestittiin vieraita, ja se oli kaiken sen nähdyn vaivan arvoista. Kiitos myös jokaikiselle onnittelemassa käyneelle, teitte juhlastamme juhlan.

JK. Suutari pysyköön lestissään. Selvisin neljä päivää keittiössä aamusta ilmaan ilman viiltoja ja palohaavoja. Sitten jouduin ryhtymään kähertäjäksi ja poltin heti käteni piippaussaksiin. ;)

Valonpilkahdus

2011-11-25T20:49:00.000+02:00

Kiitos kaikille, jotka huoliani kannatte ja niissä tuette. Yhden huolen suhteen näyttää siltä, että kunnon kumautus ehkä sittenkin toimii. Ainakin auttoi kahden päivän ajan. Toivotaan, että myös tästä eteenpäin.

Toisen kanssa ollaan kädet ristissä korkeamman tahdon edessä. Elämä hiipuu pikkuhiljaa, päiviemme määrää emme koskaan voi etukäteen tietää. Toivon, että edessä olevat päivät ovat armolliset ja rauhalliset, olkoon niiden lukumäärä mikä tahansa.

Kuva muistutukseksi siitä, että valoa ja väriä on olemassa. Tähän marras-joulukuuhun kaipaan pientä kirkastusta, tulkoon vaikka lunta. (Mutta 10 cm yhteensä riittää, kiitos.)

Amsterdam 4

2011-11-24T20:45:00.001+02:00

Matkaseurana oma mies. :)

****

Ja näissä kuvissa ei näy mitään siitä kaupungin nurjasta puolesta. Siitä, että kaupungin vanha idyllinen keskusta on uhrattu seksiteollisuudelle ja -työläisille. Siitä, että kadulla vaeltelevat mieslaumat eivät kaikin paikoin tee tunnelmaa ainakaan miellyttäväksi, vaikkeivät ehkä pelottavaksikaan. Siitä kaikesta huolimatta pidän tästä kanavien ja kapeiden talojen kaupungista.

Amsterdam 3

2011-11-24T20:43:00.000+02:00

Amsterdam 2

2011-11-24T20:39:00.000+02:00

Kaupunki täynnä kaikkea pientä, kivaa, kaunista, hauskaa...

Amsterdam 1

2011-11-24T20:36:00.000+02:00

Yksi suosikkikaupungeistani. Elävä, inhimillinen, ihmisen kokoinen, enimmäkseen.

Marraskuun loppupuolella

2011-11-21T20:44:00.000+02:00

Talvi tekee tuloaan. Varpaita palelee sisällä. Löydän vain parittomia ja rikkinäisiä villasukkia. Jostain käteen putkahtaa lapsen kauan sitten minulle ostamat siniset pörrösukat, joissa on nallekuvioita. Ne lämmittävät.

Miltei 20 vuotta sitten olin antiikkinallekurssilla. Kurssilla tein yhden nallen ja heti kurssin jälkeen toisen. Kolmannen aloitin, mutta se jäi kesken. Osittain siksi, etten löytänyt ihan oikeanlaisia tarvikkeitakaan, osittain aina vaan muut asiat ajoivat ohi. Välillä oli jotain osia hukassakin. Nyt ryhdistäydyin ja vihdoin kasasin hänet loppuun nuorempani syntymäpäiväksi. Sataprosenttisen hyvä siitä ei tullut, mutta olkoon sitten se käsityön leima.

Rakastan sinua, pupuseni.

Marraskuu

2011-11-08T20:04:00.000+02:00

Lintuparvi makkaratehtaan piipussa eräänä marraskuisena aamuna.

Tuntuu siltä, että tuutistani tulee aina pelkkää kitinää, kun avaan tämän kanavan. Niinpä panen nyt hetkeksi kirjaimet ja kuvat pussiin ja palaan sitten, kun voin tehdä sen kitisemättä. Nyt menen vetämään verkkarit jalkaan ja heijastimet keikkumaan ja tungen itseni lenkille marraskuiseen iltaan.

Pyhäinpäivänä anoppilassa

2011-11-05T23:15:00.000+02:00

Ajeltiin perjantai-illalla anoppilaan ja lauantai-iltana kotiin. Laitettiin lauantaina anopille ruokaa, ladottiin suurin osa anopin ostamista saunapuista säilöön, loput peitettiin pressulla. Käytiin apen haudalla yhdessä - ja paleltiin. Miten siellä hautuumaalla olikin niin kylmä.

Parempi kamera jäi lähtökiireissä kotiin, joten osa kuvista meni aika pahasti pieleen. Onneksi oli sentään edes pokkari mukana. Perjantaista sumua ei saanut auton ikkunasta kuvatuksi, se jäi vain säilöttyihin elämyksiin. Marraskuun valo on vähäinen, mutta pehmeä.

Anoppi oli pirteä, mutta kuihtunut taas pikkuisen edellisestä tapaamisesta. Katsotaan, mitä talvi tuo tullessaan.

Lokakuun viimeinen kuva

2011-10-31T20:53:00.000+02:00

...on otettu tänään työhuoneen ikkunasta. Aurinko laskemassa, viimeiset ruskotukset pilvissä ennen hämärää. Kellojen siirtelyn seurauksena ilta pimenee entistä aikaisemmin. Kirkasvalo täytyy taas ottaa säännölliseen käyttöön työpöydän ääressä. Marraskuu alkaa huomenna.

Melkoista vuoristorataa taas mennään. Aina kun näyttää vähän siltä, että helpottaisi, ollaan taas rähmällään. Vähän tylsempikin elämä kelpaisi minulle hyvin. Pinnistelen, rakastan, mutta myös väsyn ja olen neuvoton.

Syksyä ja valoa

2011-10-28T20:00:00.000+03:00

Päivä on taas sään puolesta ollut harmaa. Niinpä pitelin aamupäivällä töissä kirkasvaloa päällä. Arki ei ole yhtä harmaata. Koko viikon on ollut erilaisia ekstrajuttuja. Lisäksi töissä oli pikkuisen puuhakasta, kun kaksi projektia piti saada molemmat tiettyyn välipäätöstilaan samaan päivään mennessä. Hommat on paketissa ja pikkuisen voittajaolo, kun olen ne saanut kasaan. :)

Duunin parkkipaikalla on lehtien pudottua näkyvissä kaksi tyhjää linnunpesää. Toisessa oli pulupari kesällä kuhertelemassa, poikasista en ole varma. Toinen tuli näkyviin vasta lehtien pudottua.

Tiistaina paloi töissä värikkäitä kynttilöitä, kun juotiin yhden työtoverin eläkkeellelähtökahveja. Voi kun tuli haikea olo. Sydämelliset ihmiset jättää aina jälkeensä suuren aukon. Onneksi tilalle valittu vaikuttaa myös kuuluvan lämminsydämisten ja ystävällisten ihmisten ryhmään. Kynttilät voisi kaivaa esiin täällä kotonakin.

Mieltä pitkään painanut asia lakkaa vähitellen painamasta yhtä paljon. Muutosta parempaan on tapahtunut ja toisaalta olen vähitellen siirtänyt painetta nahkani ulkopuolelle. Vellokoon siellä miten tahtoo, koitan elää omaa elämääni mahdollisimman tavalliseen tahtiin itse.

:( Kuvat asettuu taas ihan miten sattuu, eikä niinkuin minä haluan.

Sumuista

2011-10-23T22:08:00.000+03:00

Viikonloppu meni kuoroleirillä. Eilen oli päivällä hieno aurinkoinen sää. Kuvailin lähinnä kuorolaisia. Tänään oli komea sumu, onneksi tuli kamera mukaan, vaikka olinkin luvannut jättää sen kotiin. (Johtaja parka meinasi hermostua alituiseksi kameran kohteeksi joutumistaan.) Mutta pari sumukuvaa sain siis napatuksi tänään taukojen aikana. Toinen on sumua, ja toinen puoliksi avonaisen kuitin ikkunoihin tiivistynyttä kosteutta.

Itsekin olen vähän kuin sumussa. On niin vaikea nähdä, miten pitäisi toimia nuorison kanssa.

Syystöissä

2011-10-15T19:04:00.000+03:00

Päivä on kulunut pihapuuhissa. Haravointia ja lehtien kuskausta, (kukka)sipulien istutusta, kesäkukkien vaihtoa kanerviin, ruohonleikkuutta, halkopinon siirto. Kroppani väittää olevansa väsynyt, hikin tuli. Onneksi sauna on lämpiämässä. Vielä jonkin verran haravointia, kalusteiden talvisäilöön siirtoa ja muuta sellaista ennenkuin ollaan valmiit talven tuloon.

Haravoimme yhtä aikaa Isomörön kanssa. Mielenkiintoinen ilmiö: Toinen meistä haravoi säteittäin ympyrän muotoiselta alueelta lehdet keskelle keoksi. Toinen lähtee liikkeelle suorakulmion muotoisen alan reunoilta ja vuorotellen myötä- ja vastapäivään kiertäen tekee aumaa, joka sitten siirtyy vähitellen keskelle keoksi. Arvaatko kumpi on kummankin tyyli?

Revenneen kirsikan rungot piti saattaa pätkiksi, etteivät vie niin paljon tilaa. Ulkopistorasiaan ei tullutkaan sähköä pihan puolella. Onneksi on pitkiä kaapeleita, mies veteli virtaa kadun puolisesta autonlämmitysrasiasta niin saatiin sähkösaha surisemaan. Pitää tuo pihan puoleinen pistorasiakin saada pian taas kuntoon, että saadaan ulkotuikut terassille. Pimeät ajat lähestyvät.

****

I seem to have some regularly visitors from the USA acccording to the statistics. Do you wish for text in English?

Lisää sääkuvia

2011-10-12T19:58:00.000+03:00

Lauantaina näimme Keijun kanssa autosta täydellisen sateenkaaren himmeine ulkokaarineen. :) Kun pääsimme kotiin, löysimme sateenkaaren syyn: maassa rakeita. Kilometrin päässä olisi ollut maa kokonaan valkeana. Onneksi ei meillä vielä, kesärenkailla liikenteessä.

Viimeinen kuva on työpaikan pihalta. Auringon viimeinen säde osui koivuihin juuri enen vetäytymistään taustalla näkyvään pilveen, joka pian kuvan oton jälkeen rojautti alas rankkasateen.

Tuuli

2011-10-08T10:59:00.000+03:00

Sääilmiöiden kuvaaminen on haasteellista. Helteen voi aistia silloin tällöin kuvan valoista yms.

Lumisateen ja sateen saattaa saada vangituksi kuvaan, samoin sumu on näkyvä ilmiö. Eivät helppoja kohteita, mutta silti silmin havaittavia ja tallennettavia.

Pari päivää siten olisin tarvinnut kuvan, jossa tuulee. Eihän tuhansien kuvieni arkistoissa sellaista ole; peilityyniä järviä yms. kyllä löytyy. Eilinen tuulimyräkkä antoi tilaisuuden yrittää kuvata tuulta. Nimenomaan yrittää. Paikallaan pysyvään kuvaan näkymättömän liikkeen vangitseminen on haasteellista. Kaiken lisäksi olin liikkeellä pokkarin kanssa, joten valotusaikoja ei päässyt säätämään. Jatkossa on siis tarpeen myrskyn lähestyessä vetää tuulenpitävät vaatteet niskaan ja heittäytyä sinne tuulen sekaan kameran kanssa kokeilemaan. Luontokuvauskurssikin voisi tehdä hyvää.

Tien varressa meinasi muuten meritauti iskeä, kun pysähdyin katselemaan ylös haapojen latvuksiin niiden velloessa edestakaisin tuulen mukana. :)

Sain viisi sanaa

2011-10-06T20:48:00.000+03:00

Sain Maijjalta viisi sanaa.

Poikanen on pieni hento hauras ja herkkä. Aikaa myöten poikanen kasvaa ja vahvistuu, mutta on silti edelleen herkkä ja hauras. Kun poikanen sairastaa, on emolla kova huoli. Huoli ei kuitenkaan sairasta paranna, mutta se saa emon hakemaan apua.

Keltainen on ilon, energian ja voiman väri. Keltaista on kesällä auringossa ja kukkasissa, syksyllä puiden lehdissä. Sitä en voi vaatteissani käyttää, mutta ilman keltaista en silti voi elää. Kotinikin on keltaisessa talossa. Syksyn pimeydessä keltaista tarvitaan, että jaksetaan tarpoa eteenpän.

Taivun elämän myrskytuulen pauhussa, nöyrryn sen edessä. Toivottavasti taivun vaan enkä katkea. Sitkeä ja notkea tarvitsee ihmisen olla selviytyäkseen pahoista paikoista, kova ja jäykkä paukahtaa pirstaleiksi.

Tuli on lämmittävää, energistä. Tulen kohina omassa pönttöuunissa tai mökin takassa rauhoittaa, samoin ihan pieni tuli kynttilässä. Irralleen riehaantuessaan tuli on myös vaarallinen.

Tarvitsen oikeasti paljon vähemmän tavaraa kuin omistan. Sen sijaan tarvitsen paljon rakkautta ja läheisyyttä. Toisia ihmisiä tarvitsen, vaikken sitä aina saa sanotuksi.

***

Osuvia olivat kaikki, ajatuksia herättäviä, omikseni tuntuvia. :)

Jos sinä haluat saada viisi sanaa ajatuksiasi vaihdittamaan, niin kerro se kommenteissa.

8-To-do -lista

2011-10-01T20:24:00.001+03:00

Outi vastasi 8-haasteeseen listaamalla kahdeksan käsillätekemisen projektin haavelistan. Heitti ilmaan kysymyksen, millainen olisi minun listani ja pakkohan sitä oli ruveta pohtimaan. Listaa oli yllättävän haastava kasata, koska suurin osa haaveistani on sellaisia mielikuvissa pyöriviä toiveita, ei niinkään muualla nähtyjä 'pakko saada kans'-juttuja. Osaan sentään on ohjeet olemassa. :)

1. Mallinukke omilla mitoilla. Tämä olisi todella tarpeen vaatteita ommellessa. Mittani kun eivät täysin istu valmiskaavoihin ja itselle on vaikea sovittaa ja samalla korjata esim. hihan istutuksia tai rintamuotolaskoksia.

2. Ostin Mancesterin matkalta itselleni neulelehden, (n. 6 puntaa). Yksi ohje kolahti heti. Tosin jättäisin varmaan helmineuleen pois noista palmikoista.(Myös kannessa ollut pusero vajaamittaisilla hihoilla viehättää.)

3. Olohuoneeseen tilkkutyynyt sopivista kankaista. Sohvatyynyhin on kahdet päälliset, mutta kummatkaan ei nyt kolahda. Ehkä nämä messuilta muinoin ostetut batikkitilkut kehiin.

4. Kirjoneulelapaset. En ole ikinä tehnyt, mutta mielikuva mummon muinoin neulomista on lämmin ja hyvä. Mummo oli hyvä neulomaan. Irmalla on kauniita toteutuksia ja Elleissäkin kohtuullisen näköinen malli. Mutta mun lankojen värimaalima on taas ihan muuta, onnistuukohan varastostani? (oranssia ja vihreää...) Ja riittääkö kärsivällisyys?

5. Villakangastakki. Tämän mallin olen toteuttanut villakankaasta vuosia sitten ja pidin sen loppuun. Nyt voisi olla aika uusia toteutus. Aikuisempi takki syksyyn ja kevääseen olisi oikeasti kiva. Tällä kertaa vihreä. (Burda syksy -91) ;) Tosin kangasta taitaa mennä hulppeat 5 metriä, että vähän se jarruttaa.

6. Koru makeanveden helmistä ja lasihelmistä. Varastosta löytyvät helmet eivät taida ihan riittää, mutta pitäisi tarkistaa paljonko puuttuu ja ryhtyä pujottelemaan.

7. Strömsössä tehtiin lampunvarjostin paperinarukukista. Itse haluaisin tehdä samalla tekniikalla ulkoeteiseen ikkunaverhon. (Valkoisen, paperinaruakin olisi jo...)

8. Mari Muinosen Freija, tosin ilman korkeaa kaulusta, koska en voi pitää villaa suoraan paljasta kaulaa vasten. Vaatii korkeampaa keskittymiskykyä ja parempaa palmikkovituositeettia, kuin mitä täältä tällä hetkellä löytyy. :)

Tämmöisiä haaveita tuli mieleen tällä kertaa. To-do listalla on myös kaikkea muuta tarpeellista; Farkunlahkeesta kantopussi joogamatolle, palmikkopipo esikoiselle, kuopuksen nallen loppuun saattaminen (todellinen ikuisuusprojekti) jne. Että ei täällä tekeminen lopu.

Lisää haaveita on kohta työn alla, kun Susanna haastoi tekemään aarrekarttaa. Pikkuisen pelottaa moinen, entä jos toiveet toteutuvatkin. ;) Aarrekartta käsketään yleensä tekemään naistenlehtiä leikkaamalla. Mitäs jos huushollissa ei ole yhtän naistenlehteä? Onneksi netti on pohjaton aarrearkku. :)

Parin tunnin päästä lähden lentokentälle noutamaan viikon reissussa ollutta Isomörköä.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille. :D

Kahdeksikko kyljellään on ääretön

2011-09-29T21:06:00.001+03:00

Rouva Kameleontti heitti seuraamiinsa bolgeihin haasteeksi eteenpäin kierrossa olevan kahdeksikon. (Jo toista kertaa, vihdoin uskon tämän tarkoittavan myös minua. ;) )

Tarkoitus on siis kertoa itsestään kahdeksan asiaa, joita ei vielä ole kertonut blogin lukijoille. Tämä on aika haasteellista, mutta yritetään.

1. Sanoin aina, etten rupea omakotitaloasujaksi. Käynti keltaisessa talossa muutti kaiken ja nyt haravoidaan lehtiä, luodaan lunta ja leikataan nurmikkoa minkä keritään.

2. Olisin halunnut keramiikkataiteilijaksi, mutten koskaan uskaltanut hakea sille alalle opiskelemaan.

3. Olen taipuvainen näkemään elämästä ne nurjimmat puolet. Valitettavasti. Helpomminkin voisi elää.

4. Leipätyöni on sanottu olevan keskenään ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittamista. Projektit myös kestävät usein vuositolkulla ja saattavat joskus hautautua vähitellen unholaan ennen valmistumistaan erilaisista syistä. Tämä on turhauttavaa.

5. Koska leipää ansaitaan hommilla, jotka saattaa kestää vuosia, on vastapainoksi tehtävä hommia, joista syntyy konkreettisia tuloksia suhteellisen ripeästi.

6. Kohdan 5. hommiin kuuluu mm. ärsyttävä ja väsyttävä intohimo keittää hilloja syksyisin ja jaella niitä sitten joululahjoiksi.

7. Inhoan siivoamista yli kaiken. :D

8. Teinini tekevät minut usein hulluksi, mutta taistelen heidän puolestaan kuin leijona, joten varo!

Toivottavasti tässä oli joku uusi juttu sinne ruudun toiselle puolelle.

Tähän kuuluisi jakaa tämä eteenpäin jollekin määrälle blogeja. Koska tämä on kiertänyt jo monissa seuraamissani blogeissa, pyydän, että otat haasteen vastaan, jos sen omaksesi tunnet. Heittäydy mukkankertomaan lisää itsestäsi.

Syksyn oloa

2011-09-25T14:56:00.000+03:00

Kävin kävellen kaupassa hakemassa kanelia. Flunssa pitää edelleen otteessaan, 4000 askelta nosti hien pintaan. Kamera keikkui mukana, tosin aurinko meni pilveen matkan aikana. Kun isot asiat näyttää liian isoilta, tuntuu hyvältä keskittyä pieniin; vähitellen ympäristöön ilmestyy yhä enemmän keltaista, punaista ja oranssia. Puun juurella on mehevää vihreää sammalta. Kielon marjat hehkuvat punaisina, vaikka lehdet ovat jo lakastuneet. Lepässä on uusia ja vanhoja käpyjä.

Pihan syystöitä lykkään vielä ensi viikonloppuun, kaikki omenat on onneksi jo poimittu, vain hillonkeittoa ja kuivausta enää käynnissä.

Mukavaa sunnuntai-iltapäivää kaikille.

Chester

2011-09-24T13:41:00.000+03:00

Viehättävä, elävä pikkukaupunki roomalaista perua. Muurin ympäröimä keskusta, muurilla Englannin toiseksi kuuluisin kello. Tudor-tyylisiä rakennuksia. Viehättävä idylli, joka sunnuntain turistilaumoista huolimatta taitaa olla muutenkin elävä kaupunki. Ja matkalla nähtiin ne perienglantilaiset lammas- ja lehmälaitumet.

Saltaire

2011-09-24T00:25:00.000+03:00

Saltaire on tehtailijan (Titus Salt) rakentama yhdyskunta Airen laaksossa. Alunperin patruuna ylläpiti tehtaan, asunnot työläisille, rakensi kirkon ja koulun asukkaille ja huolehti koko yhteisöstä. Ajan mittaan asunnot jouduttiin myymään ja kehräämö ja kutomo lakkautettiin. Tuotantotiloissa on nykyisin tietotekniikkayritys, kauppoja, galleria ja ravintoloita. Viehättävä kokonaisuus edelleen. Ja sää vaihteli auringosta rankkasateeseen.

Manchester 3

2011-09-23T12:38:00.000+03:00

Kaikkea sekalaista tulee vastaan kun kulkee kaupungissa. Kuten miestenvaatteita valmistava ja myyvä ketju, jonka näyteikkunat ovat täynnä vanhoja ompelukoneita. Kiviselle penkille on unohtunut pieni kenkäpari. Päältä teräskuorrutettu rakennus onkin sisältä shokkioranssilila. Taidetta siellä täällä, etenkin puistoissa. Uusgoottilainen kirjasto. Yllättäviä näkymiä. Paasimaisia kivipenkkejä aukiolla. Puita ja sammaleita. Sammalta kasvaa joka paikassa kostean ilmaston ansiosta. Välillä tiheää mattoa, katukivien välissä, kivisillä sillan kaiteilla pieninä 'siileinä'.

Manchester 2

2011-09-22T17:35:00.001+03:00

Kadulla kulkiessa ei tajua, että Mancesterissa kulkee myös kanavaverkostoa. Kaupunkia halkova jokikin on hylätty omaan yksinäiseen kanjoniinsa. Kanavissa kulkee kapeita laivoja, osa ihan risteilykäytössä, osa asuntolaivoja. Useimpien kanavien reunaa pääsee kulkemaan jalan tai pyörällä. paikoitellen uudemmilla alueilla kanavat on otettu esiin antamaan alueelle luonnetta, tällöin reunaa kulkee leveä ja viihtyisä raitti. Paikoin reitti on kapea kivetty polku jota pääsee etenemään vain jalan. Iltamyöhällä en näille reiteille uskaltautuisi, mutta päivän valossa sopivassa porukassa oli mukava kulkea.

Katuja päällystetään englannissa paljon muillakin materiaaleilla kuin asfaltilla. Erilaiset kiveykset vaihtelevat ja risteyksissä on usein suojatien edessä nappulapintainen päällyste huonosti näkeviä varten.

Edit-täti kävi täälläkin otsikon kimpussa. ;)

Manchester 1

2011-09-22T17:19:00.001+03:00

Vietin viisi päivää Englannin maalla työtovereiden kanssa. Viisi kävelyn ja valokuvaamisen täyteistä päivää. Hauskaakin oli, mutta vaihtelevat englantilaiset säät synnyttivät ikävän flunssan, jota poden nyt kotosalla. Kameralle tallentui paljon erilaisia ja eri ikäisiä rakennuksia, siltoja, katutiloja, katu- ja toripintoja, penkkejä, puita, sammaleita, olutlaseja, kissoja ja kaikkea muuta hassua hauskaa ja kaunista, mitä nyt vaan vastaan tuli. Vaikea seuloa kuvia, kun raakamateriaalia on 1500 kpl.

Vanhaa ja taustalla siintävää uutta.

Perusteellinen peruskorjaus käynnissä.

Heijastuksia kanaviin.

Vanha kauppakeskus.

Uutta.

Kolme päivää vietettiin Mancesterissä, yhtenä päivänä tehtiin retki Saltairen maailmanperintökohteeseen ja toisena Chesteriin. Niistä myöhemmin kuvia.

Edit-täti ikävi korjaamassa otsikon

Haipakkaa ja elämyksiä

2011-09-11T18:04:00.000+03:00

Viikonloppu on ollut melkoista matalalentoa. Perjantaina hyppäsin iltapäivällä autoon ja ajelin suoraan töistä Mikkeliin anoppilaan. Oli hieno kutsu illaksi balettiin ja syömään sen päälle. Karamazovit oli täyttä draamaa alusta lopuun. Kyllä kannatti mennä.

Lauantaina herättiin ajoissa, pakattiin anoppi takapenkille ja kaasuteltiin kaupan kautta mökille. Nostettiin pumppu järvestä, kannettiin kuistien huonekaluja talvisäilytykseen, sammutettiin lämpöjä ja muutenkin koitettiin panna paikka talviasentoon. Kerkisin myös sienestää. Kanttarelleja löytyi ihan vähän, vaaleita orakkaita runsaasti ja mustia torvisieniäkin ihan sopivasti. Pari rouskua löysin, mutta ne joutuivat jäämään metsään, kun pienen sadekuuron yllätettyä tarvitsin niiden pussin kameralle. ;)

Kiersin rantoja kuvaamassa. Vesi on tosi alhaalla. Aamusta oli harmaata, mutta päivän mittaan kirkastui ja söimmekin sitten kuistilla auringon lämmössä. Illansuussa vielä saunottiin viimeisen kerran. Saimaa oli reilut 17 astetta lämmintä, joten mukavasti pystyi vielä uimaankin. Ja iltapäivällä virinnyt pieni tuulikin tyyntyi saunoessamme. Myös ensimäistä kertaa tänä kesänä mennessämme oli täysin tyyntä - ympyrä sulkeutui. Illalla ajettiin pilviä ihaillen vielä anoppilaan yöksi.

Tänä aamuna heräiltiin, juotiin aamukahvit ja ruvettiin sitten pakkaamaan tavaroita. Anopin kellarista sain valmiksi suolattuja rouskuja ja vähän lisää kuivattuja torvisieniä. Auton perään pantiin myös kaksi laatikollista omenoita kälylle sekä tyhjiä lasipurkkeja, jotka on taas lopussa säilöjältä. Aliarvioin niiden tarpeen lähes joka vuosi.

Kotimatkalla hyppäsin autosta Helsingissä ja ajelin junalla keskustaan. Kävin katsomassa Silmu, pisto, tikki ja takki - tapahtuman Kirkkokadulla. Wanhaan Satamaan en ehtinyt, mutta halusin nähdä nimenomaan nämä pientuottajat ja hiplata lankoja 'varastoon', netissä kun ei sitä pysty tekemään. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta kuinkas kävikään. Mukaan tarttui kaksi vyyhteä Ilulankaa; villa-bambu-silkkiä, vihreän ja ruskean kirjava, toinen harmilua, tuo keltaisehko vyyhti. Sitten pipolangoiksi neljä valkoista kerää Nuovo Irlandia Kirjavan Kerän Tiinalta. 10x10 cm ruutu on Succaplokin pöydästä. (Yritin joskus tehdä kartongista vastaavan, mutta se oli muussina melko välittömästi.) Kortteja kaksi kappaletta (Peony and Parakeet) ja kerroslaskuri (Helmipuikko). (Olihan se nyt säästäväistä ostaa nyt, postikulut jäi pois.) :) (sorry, linkit uupuu)

Tapahtuman tunnelma oli kohdallaan ja oli tosi hauska päästä juttelemaan valmistajien kanssa ja hiplaamaan lankoja. Netistä tutut nimet saivat kasvot. Lisäksi tiedän tästedes, miltä joku lanka tuntuu, kun pohdin seuraavia projekteja.

Viikonloppu oli antoisa, vaikka nyt vähän väsyttääkin. Toisaalta tuntuu oudolta: oltiin miehen kanssa toista kertaa peräkkäin kahdestaan mökillä. Tiesin tämä ajan tulevan, mutta jotenkin se pääsi yllättämään. Samaan aikaan on haikeus siitä, että tämä aika koitti jo nyt toisaalta ihana vapaus. Lapset ovat jo niin isoja, että voivat jäädä keskenään talovahdeiksi. Nyt sitten suunta keittiöön keittelemään ja kuivailemaan sienisaalista. Ja pyykkiäkin pitäisi pestä.

Uusi harrastus

2011-09-06T20:06:00.000+03:00

Tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa elämässäni löytänyt tieni joogasaliin. Parempi myöhän kuin ei milloinkaan. Mitenköhän olen oikeastaan pärjännyt tähän asti ilman? Tekee hyvää keholle ja mielelle. Koko loppuillan on rauhallinen olo ja kroppakin tykkää. Pitäisi vielä ehtiä liikkeelle niin aikaisin, että voisi mennä ja tulla kävellen.

Tuunattua

2011-09-04T11:09:00.000+03:00

Kun ihmisen kehon koko on jotain muuta, kuin mikä olisi terveellistä, on tunikoiden kaula-aukko helposti superavara. Kaikki henkarit ovat kamalan liukkaita. Lopputuloksena on kaapissa tyhjiä henkarerita ja tunikat mytyssä kaapin lattialla.

Pelastukseksi löytyy kaapista myös suuresti inhoamiani pesulan metallihenkareita. Tuntuu ikävältä käteen ja on liukkaat. Ei kun tuunaamaan. Ohuempi henkari on päällystetty kahdella kerroksella vanhasta trikoopaidasta leikattua suikaletta. Kokeilin virkata sitä, muttei onnistu (leikattu poikittain, ei yhtään luista). Kuteen päät on sitten solmittu koukun tyvessä umpisolmuun. (Rusetti näytti älyttömän rumalta.) Toimii.

Toinen on päällystetty virkkamalla Novitan puuvullalangalla. Olisko lux cotton tai sinnepäin, vyöte on hukassa. ;) Virkkasin ensin henkarin päälle rivin kiinteitä silmukoita, sitten siihen riviin uuden rivin kiinteitä, kaksi aina edellisen kerroksen silmukkaan ja vielä kolmennen kerroksen samalla tavalla kuin toisen. 'Röyhyää' itsekseen minne sattuu, en ruvennut kiertämään tasaiseksi spiraaliksi, vaikka sitäkin harkitsin. Toimii tosi hyvin.

Saunan jälkeen istuskelin terassilla viilenemässä. Pihakoivu on vielä vihreän näköinen, mutta on silti onnistunut laikuttamaan nurmen keltapilkulliseksi. Vähän on haikea olo, syksy on tässä ja nyt. Jos ei olisi syksyä, ei tulisi seuraavaa kesää, niinpä koetan päästää irti menneestä kesästä ja katsoa eteenpäin. Onneksi tulossa on mukavia asioita, jotka jaksottavat tämän loppuvuoden sopiviin pätkiin.

Sääilmiöitä

2011-09-01T21:19:00.000+03:00

Aamusumu.

Ukkossade.

Molemmat tältä päivältä.

Kesän viimeinen viikonloppu

2011-08-31T20:44:00.000+03:00

Koska huomisen kohdalla lukee kalenterissa syyskuu, on tänään viimeinen mahdollisuus laittaa tänne kesäkuvat viime viikonlopulta. Voiko olla ihanampaa tapaa päättää kesä: reilut 20 ihanaa ihmistä, 2 höyrylaivaa + 1 lotja, + 25 astetta aurinkoa, uimalämmin Saimaa, metsässä sieniä ja mustikoita. Kiitos kaikki mukana olleet ihanat ihmiset upeasta kesän päätöksestä.

PS. Oletteko huomanneet, että olen saanut kuvat hitusen isommiksi. Pitäiskö yrittää rustata vielä vähän isomiksi?

Perjantaifiiliksiä ja tilustarkastus

2011-08-19T17:43:00.000+03:00

Olin tänään vähän tavallista aikaisemmin kotona. Syötiin terassilla mustikkapiirakkaa jätskin kera. :) Sitten tein tarkastuskierroksen pihalla.

Syysleimut ovat kukassa. Miksi ne on syysleimuja, kun ne kukkii jo elokuussa? No kauniita ovat silti. Nuo vaaleammat on jotenkin sen näköisiä, kuin sade olisi liottanut niistä jo muutenkin vähäistä väriä pois. Tummemmat sen sijaan hehkuu oikein perusteellisesti ja näköjään härmättömästi. viime kesän torjuntatoimet ovat olleet onnistuneita.

Luumu notkuu satonsa runsautta. Tällä suunnalla on vähän tautia havaittavissa, sille en ole keksinyt torjuntakeinoa (muumiotautia). Ei kai kukaan muukaan. On vaan poimittava pilaantuneita ahkerasti pois. Kypsiä eivät ole vielä pariin viikkoon, toivottavasti syyskuun alku on lämmin, niin saadaan satoa.

Aroniakin pullistelee marjojen runsautta. Niistä tulisi terveellistä mehua, mutta sienien ja mustikoiden jälkeen tällä emännällä ei oikein riitä energiaa niiden keittelyyn. Katsotaan syökö linnut kaikki, vai ryhdynkö myöhemmin sittenkin keittopuuhuun. Ellei sitten joku ystävällinen tuttava halua näitä aarteita omakseen.

Elisillan dramaattisesta ilaruskosta ei ole tällä hetkellä tietoakaan. Aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta mitä kauneimpaan kesätyyliin. Tässä kuitenkin eilinen tunnelmakuva.

2011-08-18T21:26:00.001+03:00

Taivaalla on maailmanlopputunnelmaiset värit ukkosen jäljiltä. Piha tuoksuu ja vesi tippuu puista. Ukkonen jyrähti kunnolla pari kertaa ja näin väläyksenkin - siis valon, vaikken itse salamaa. :)

Viikonloppuna ajeltiin mökille kahdestaan miehen kanssa lasten jäädessä kotiin talovahdeiksi. Perjantai-iltana tavattiin siellä myös lanko kahden nuoremman lapsensa kanssa. Saunottiin ja poltettiin risuja loppukesän kokossa. Kipinät lentelivät korkealle tyynessä illassa.

Reissun pääasiallinen tavoite oli puuhommat. Peräkontissa matkusti mukana jo aiemmin tavattu Makita ja kelakaupalla sähkökaapelia. Siitä vaan kaapelilla sähkö talon seinästä mäen yli liiterille ja saha laulamaan. Homma meni joutuisasti kun toinen nosteli ja toinen sahasi ja välillä vaihdettiin vuoroa. Vanhemmat koivut meni halkomittaan kaikki, puolet uusista männyistä halkomittaan ja loput liiteriin säilöön sopiviksi. Halkoja ehdittiin yhden pinon verran pilkkoakin.

Puuhommien lisäksi piti tietysti vaeltaa vähän tonttia ristiin rastiin. Tänä vuonna oli noussut vähän mustia torvisieniäkin. Sitten tietysti pakolliset kantarellit ja tatit sekä pari vaaleaa orakasta. Maanantai-iltana syötiin hääpäivän kunniaksi lämpimiä voileipiä, joissa päällä oli tietysti sieniä. Mökille edestakaisin ajeltessa ehdin autossa vähän virkata ja neuloakin. Tuloksiin palataan, kun vähän edistyvät lisää.

Tällä viikolla saapui vielä mustikkalähetyskin, joten illat on kuluneet erilaisissa säilöntähommissa. Eilen vielä paistoin kaksi mustikkapiirakkaa; isomman vein töihin ja pienemmällä herkutellaan kotona.

Pihahommiin ei juurikaan olla kotona ehditty. Syysleimut näyttävät olevan kukassa, mutta niitä kuvaamaan en ole päässyt. Valkoiset gladiolukset kukkivat runsaammin kuin punaiset vähän aikaisemmin. Liloihin ei näytä tulevan yhtään kukkaa. Toivottavasti olen väärässä. Yksi salkoruusukin on intoutunut kukkimaan. Siihen penkkiin pitäisi ensi kesänä saada lisää hyvää ja ravinteikasta multaa, jospa vieressä kököttävät päivänliljatkin intoutuisivat kukkimaan. Ne tosin ovat paikoillaan vasta ensimmäistä vuotta istutuksen jälkeen, joten voivat vielä olla vähän nyreissään siitä.

Elokuun myötä aletaan taas opetella loppuvuoden rutiineihin. Viikonloput ovat entistä arvokkaampia, koska ovat ainoita hetkiä, jolloin koko perhe on koolla (jos on sillonkaan). Kynnys suostua viikonloppurientoihin ja menoihin kasvaa entisestään. Mökille täytyy mennä vielä kerran nostamaan pumppu ja laiturit ja muita syystöitä tekemään. Pari muutakin menoa on tiedossa, muuta muuten koitetaan olla kotihiiriä. Jos saisi sitten vähän rauhoitutuksi käsitöidenkin ääreen.

edit. Kävin kokeilemassa saanko kuvat suuremmiksi. Kuvien pieni koko on kiusannut pitkään, mutta nyt sain vaistuksen oivalluksia siitä, miten niitä saa äkkiä edes hiukan isommiksi. Kokeilut jatkuu. Ja lisäsin linkin vanhaan tekstiin

Aamupaukku

2011-08-18T12:14:00.000+03:00

Aamulla on hyvä sada jotain nopeaa hyvää ja värikästä. Tänään lasissa banaania, mustikoita, karviaisia ja luonnonjogurttia. Tehosekoittimella tasaiseksi. Nam. Karviaisista sai sopivasti hapokkuutta mukaan, niin ei tarvinnut lisäillä mitään mehuja. Pelkkä mustikka-banaani on vähän liian pliisu. Ja se väri. :D

Elämä on touhukasta. Viime viikon tein pitkiä päiviä, viikonloppuna oltiin mökillä puuhommissa ja tämän viikon illat on käytetty taas säilöntään. Nyt on pakastin täynnä. Blogeja käyn lueskelemassa pikaisesti iltaisin, mutta kommentointiin ei juurikaan enää ole löytynyt energiaa. Kunhan tämä sadonkorjuukausi päättyy aktivoidun varmaan tällä rintamalla vähän enemmän.

Mukavia elokuun päiviä kaikille, toivottavasti se aurinko tuolta vielä näyttäytyy ennen syyssateiden alkua.

Iltarusko

2011-08-10T21:14:00.000+03:00

Yhtenä iltana kotiin kävellessäni oli komea iltarusko. Alati vaihtuvat värit kiehtoivat niin, että kotimatka ajallisesti piteni varmaan vartin, kun piti pysähtyä kuvaamaan.

Töissä on mukavaa, mutta toisaalta aika rankkaa. Meillä on ulkomaisia vieraita Namibiasta koko viikon. Koko päivä ollaan yhdessä; keskustellen, työskennellen ja kierrellen katsomassa sitä, miltä asiat Suomessa näyttävät. Mukavia ihmisiä, mutta illalla on aika puhki. Vuoden päästä toivottavasti päästään sinne katsomaan, mitä ovat saaneet aikaan ja mistä nyt keskustellaan.

Mies kunnostautui tänään taistelemalla piikkisiä karviaisia vastaan. Hän keräsi varmaan 2/3-3/4 marjoista (suunnilleen ämpärillisen) minä kävin noukkimassa loput. Huomenna sitten säilömishommia niiden kanssa. Kurkut on jo kellarissa etikkaliemessä. Pikkumörkö kävi nyrpistelemässä nenäänsä vieressä, kun niitä laittelin. Itselleni teinkin, enkä hänelle. Ja ehkä äidillenikin riittää, hän tuskin siihen puuhaan on enää ryhtynyt.Säilömishommat alkaa marjojen osalta olla pulkassa. Nyt odotellaan omenoiden ja luumujen kypsymistä.

Ruokaosastoa

2011-08-06T11:47:00.000+03:00

Eilen illalla oli tarve saada jotain tuoretta ja nopeaa. Tehosekoittimeen avomaankurkku, porkkana, loraus omenamehua ja siteruunamelissaa. Raikasta ja hyvää, vaikka porkkana aina tekeekin vähän karhean suutuntuman näihin juttuihin.

Toisena väriesimerkki mustikka-banaani-jogurtti -seoksesta. Nam. Kuva on vähän epätarkka, mutta väri ja maku tärkein. ;)

Hamsterikuu

2011-08-04T17:22:00.000+03:00

Vuoden kiihkeimmät hamsterointikuukaudet ovat käsillä. Toinen lanko juoksee intohimoisesti metsissä keräten mustikoita ämpärikaupalla. Koska vaimonsa ei pysty kaikkea säilömään, lankesi meidänkin onneksemme puolitoista ämpärillistä mustikoita. Yksi ilta meni niitä peratessa. Keitin pienen hillon (1 kg) suurin osa meni pakastimeen ja loput on aamu/välipala smootheja varten jäkaapissa. Hyvää tulee.

Nuorisotyövoimaa käytetään surutta hyväksi. Tänään heidät oli komennettu taas marjapuskiin, tällä kertaa mustaherukoiden kimppuun. Vähän vajaan ämpärillisen jaksoivat noukkia, toinen mokoma vielä odottaa poimintaa, osa vähän raakoinakin yhä. Mehumaija tohisee nyt hellalla. Seuraavana ovat jonossa karviaiset ja sitten muutaman viikon päästä alkaa armoton omenoiden ja luumujen veivaus. Satoa näyttää olevan tulossa yllättävän paljon, vaikka puut kärsivätkin viime talven lumista ja pakkasista.

Lärpäke liehuu tuulessa

2011-07-31T13:48:00.000+03:00

Tässä nyt se surullisen kuuluisa tunika. Liehuu pyykkitelineessä pihalla, vielä vähän ryppyisenä, mutta tätä materiaalia ei varmasti saa sileänä pysymään. ;) Kaava oma, Joka tyypin kaavakirjasta ja ostotunikasta sävellettty, sama kuin vappumekossa, mutta pikkuisen enemmän väljyyttä rinnan kohdalla. Kangas eurokankaan sekoitepellavalaarista. Liian ohutta, mutta väri on hyvä. Menekki jotain metrin luokkaa, sopivasti meni kaikki, mutta taskuihin ei riittänyt. Ehkä onneksi. Nämä koltut kaipaisivat taskuja, mutta tämä kangas on niin ohut, että taskut varmaan venähtäisi rumasti. Soilelta sain vinkin Raijan Aitan pellavista, niistä varmaan voisi tehdä sellaisen taskullisen version.

Yksi isompi, hitusen paksumpi pellava on mekkoa varten jonossa. Sitä varten muistiin:
* muotolaskokset ja sivusauma kainalossa tarkistettava,
* helman viistotusta loivemmaksi, vähempikin riittää, varsinkin pidemmässä vaattessa,
* ne taskut,
* pienempi pääntie,
* silitä kaikki käänteet ennen ompelua! (Laiskuudesta sakotetaan, lerpottavat taas tässä vihreässä.)
* seuraavaan tunkikaan voisi kokeilla sivusaumoihin halkioita.

Päivän puuhia

2011-07-30T19:02:00.000+03:00

Tänään ei onneksi ole satanut, niin kattopuuhat ovat edistyneet. Alunperin meidän piti antaa leikkimökki pois ja ostaa uusi pihavarasto tilalle. Varastot ovat mokomat sen verran arvokkaita, että päätettiin sittenkin korjata leikkimökin katto, ja mies nimesi sen virallisesti puutarhatavaravarastokseni. "Pannaan sinne sun puutarhatarvikkeet, kun olet lyhyempi, niin mahdut helpommin tuosta ovesta sisään." Joo pituudesta mahdun häntä paremmin, mutta leveys tekee tiukkaa. ;) - Ja puutarha on siis minun, ei hänen. ;) Mies on sitä nyt sitten pojan kanssa laitellut.

Iltapäiväkahvilla oli yhdistetty jälkiruoka/kahviherkku. Nam.

Ja kastelukannu pääsi aiottuun käyttöön. Ihan kivan kokoinen lasipurkki sujahti sopivasti suuaukosta sisään. :D

Kellaria kaivellessani tyhjennysmielessä törmäsin laatikolliseen nostalgiaa; lapsuuden ja nuoruuden muistoja. Lituskoita näkyi juuri vähän aikaa sitten Marian blogissa säästölipasversiona minikoossa. Peikkoja on lisää erilaisia ja taalainkukon lisäksi on kaksi hevosta ja säästöpossu. Nämä säästän. Etsin juuri toista laatiokkoa, josta tiedän suurimman osan lähtevän kiertoon.

Kuvasin sen vihreän tunikan, mutta ei sitä voi julkaista. Täytyy silittää ja kuvata uudelleen. Näkyy kaikki rypyt niin hyvin, ettei kehtaa esitellä. Jospa pesen peilin huomenna ja yritän sitten uudelleen, tällä kertaa lerpake päällä eikä henkarissa.

Punaisia

2011-07-29T17:53:00.001+03:00

Tuuli katkaisi kaksi gladioluksen kukkavanaa. (Kaikkiaan niitä oli kolme, kaikki punaisia; valkeissa ja violeteissa ei näy mitään.) Laitoin ne maljakkoon, missä ovat ihan kiitettävästi jatkaneet aukeamistaan. Köynnösruusun luulin kuolleen kokonaan, mutta jossain matalalla oli vielä ripaus elämää jäljellä ja nyt on yksi piiitkä varsi ja siinä kokonainen terttu ruusuja.

Kastelukannut on löytö anoppilan autotallista. Ovat lojuneet siellä käyttämättöminä vuosikymmenet. Bongattiin ne jo keväällä, mutta unohtuivat silloin ja lähtivät mukaan nyt lomalla käydessä. Patinoituneet ja ruosteessa, mutta näyttää sisään satanut vesi pysyvän sisällä. Toinen on jostain miehen isovanhempien kesäpaikasta periytynyt. Kastelukäyttöön nämä ovat liian pieniä, joku kukkamaljakkotyyppinen ratkaisu näistä varmaan tulee. (Ehkä lasipurkki sisään ja sinne vedet, kukat tuskin tykkää ruostevedestä.)

Ommeltukin on, mutta en ole ehtinyt kuvata sitä.

Porvoo

2011-07-26T19:39:00.000+03:00

Tänään Porvoossa:

Kuunneltiin urkumusiikkia kirkossa ja muistettiin Norjalaisia.

Ihailtiin pääskyjen syöksyilyä taivaalla.

Syötiin vanhassa suola-aitassa ja juotiin kahvia vanhassa paahtimossa.

Katseltiin valokuvia samaisessa paahtimossa.

Nuuskittiin kauppoja (mm. lankoja tee-tee:ssä, ostamatta silti).

Koluttiin kolme kirpputoria saaliina yhdet housut Keijulle.

Taivasteltiin hintoja: kirpputorilla rikkinäinen Arabian lautanen 10 €, vanhan tavaran kaupassa emalikattilat yli 50 €.

Hermostuttettiin mies pysähtymällä tutkimaan näyteikkunoita. :)

Ja tietysti kotiin lähtiessä makeita tuliaisia siitä pakollisesta kaupasta.

Kotimaisia keksintöjä

2011-07-25T12:14:00.000+03:00

Tämä ensimmäinen ei kuulu niihin. ;) Näpräsin itselleni helmet terassilla eilen. Valmis pituus n. 140 cm, nyöriä kulu 4 m ja helmiä kasa. Helmet olivat pienempiä kuin tilatessani luulin, mutta ihan ok kokoisia kuitenkin. Kuvittelin tekeväni sellaista räväkämpää korua, mutta aika maanläheinen tämä taitaa olla. (Ja ne helmet lähtikin sitten tänään tyttären kaulassa kaupungille.)

Ne keksinnöt sitten. 'Järkevä' ihminen tietysti helmiaskartelee terassin portailla. Olin laittanut helmet turvallisesti tarjottimelle ja nauhapuolan ämpäriin. Touhutessani onnistuin potkaisemaan tarjotinta niin, että varmaan puolet helmistä sinkoili ympäriinsä. Ja osa tietysti rappujen raoista niiden alle. Kyselin mieheltä apua kalastukseen, mutta mokoma vain sanoi, että ruuvaa rappulaudat irti ja poimi (osa ruuvien vääntökoloista on kulunut pyöreiksi). En ruvennut moiseen. Hetken rapunrakoon tiirailtuani hain kukkakepin, laitoin kaksipuoleista teippiä sen päähn ja kalastin helmet ylös. Pari kappaletta taisi jäätä sellaiseen katveeseen, ettei niihin päässyt käsiksi, kaikki eivät välttämättä edes näkyneet. Äitini tapaa sanoa, ettei mikään ole niin viisas kuin insinööri. En ole insinööri. Minun versioni on: Mikään ei ole niin viisas kuin insinööri - paitsi nainen. :D

Keksintö nro 2. Räksät vie kaikki punaviinimarjat sitä mukaa kun ne kypsyy - viime vuonna söivät kaikki. Hermostuin tänä vuonna ja lähetin nuorison puskaan pelastamaan, mitä pelastettavissa oli. Tyttö poimi aikansa ja ilmoitti veljen vuoron alkaneet ja lähti kesätöihinsä. Poika meni puskaan, tuli samantien takaisin ja huuteli marjanpoimurin perään. Sillä kampaili puskaa, kunnes astiansa oli täynnä. Kokeilin itse tänä aamuna viimeisiin ja toimivaksi totesin. :)

Viimeinen lomaviikko menossa, jotain hauskaa voisi vielä tälle viikolle keksiä, Turku tai Porvoo tällä hetkellä keskustelussa (mies haluaa ensimmäiseen, minä jälkimmäiseen).

Hankintoja

2011-07-23T17:17:00.000+03:00

Aamusta heti lähdettiin tänään liikkeelle. Rautakaupan pihaan katselemaan pihavarastoja. Eipä siellä niitä ollutkaan. Kaupasta sisältä löytyi onneksi tässä säässä tarpeellinen tuuletin.

Seuraava kohde oli se suuri ruotsalainen sekatavarakauppa, johon suhtaudun ristiriitaisin tuntein. Kaikkea etsimäämme emme löytäneet, mutta tein loistavan löydön: roskienlajitteluastioita. Nyt saan metalliroskat, paristot ym. talteen siististi ja kätevästi ja yllättävän vähän tilaa viesvästi. Yritän lajitella jätteet tehokkaasti, mutta koko ajan hommassa häiritsee se, että joka nurkassa pyörii epämääräisiä nyssäköitä sitä ja tätä. Nyt saadaan koko hoito yhteen pinoon siististi ja lodjut on myös helppo tyhjentää.

Mökillä

2011-07-23T16:45:00.000+03:00

... oli välillä viileämpää, välillä helteisempää, mutta ehdottomasti mukavampaa kuin täällä kaupungissa.

Herkkuja oli monenlaisia:

mustikoita (3.5 l pakastimeen jotain syötiinkin) ämpäri unostui kuvata,

metsämansikoita,

kantarelleja (7 l, lähes kaikki n. 10 m säteeltä), ei ollut kamera mukana metsässä

mansikkakakkua.

Ei syötäviä:

pistekirjoitusta kaadetussa männyssä,

perhonen maitohorsmassa,

nallepilvi kotimatkalla (istuva nalle vähän takaviistosta).

Tuli otetuksi n. 800 muuta kuvaa, mm. surfaamaan opettelevia poikia, nuorisoa opettelemassa moottorisahan käyttöä, pilviä, ötököitä, sama maisema erilaisissa valoissa, minä auton takapenkillä. (Keiju sai ajokortin ja mies istui vieressä valvomassa, kun tytär ajoi autoaan ensimmäisiä kertoja hänen autoaan.)

Poissa ollessani on muut päivittänet blogejaan niin ahkerasti, etten kaikkea haluamaani millään ehdi kommentoimaan. Joihinkin koitan ehtiä visiitille.

2011-07-14T18:16:00.000+03:00

Mies kyselee autossa usein hämmentyneenä, mitä räpsin. Kun istuu pelkääjän paikalla on hyvä keskittyä kuvaamaan pilviä. ;)

Sää vaihtelee - onneksi. On ollut pikkuisen viileämpää ja sen johdosta on pystytty vähän touhuamaan sisälläkin. Eli pengottu vanhoja romupusseja, laatikoita ja koreja. Yllättävän suuri osa menee paperikeräykseen ja roskiin, kaatopaikallekin lähti jo yksi kuorma. Jotain säästettävää ja kierrätettävää on myös joukossa. Esimerkiksi vanhoja valokuvia, mm. sellainen jossa kuopus 1 kk karjuu kurkku suorana, kun yritettiin ottaa kuvaa joulukorttia varten. Siskonsa virnuilee vieressä. :) (Ja muistan, että pian siskokin kypsyi pikkuveljen karjuntaan ja painui omille teilleen.)

Ränsistyneet juhannusruusut leikkasin alas. Saavat aloittaa pörhistymisensä alusta. Ei nyt varmaan ollut oikea aika leikata, mutta nyt oli sopivasti intoa. Sade hakkasi jasmikkeista kukat mutta teki hyvää pihamaalle. Lipputangon pesusta sain rakot kumpaankin etusormeen ennenkuin tajusin hakea hanskat. Tyhmyydestä sakotetaan.

Pihalta leijuu vasta leikatun ruohon tuoksu.

Piipahdus

2011-07-10T13:30:00.000+03:00

...tänne verkkoelämään.

Lämmintä riittää edelleen. Viikon verran olen koittanut elää hitaasti, mitään tekemättä. Välillä oli viileää välillä kuumaa. Kuvia tuli paljon. Joissakin ei tarkennus toimi, joissakin toimii paremmin. Pihalla ja luonnossa tapahtuu paljon ja uiminen on ihanaa, niin järvessä kuin meressäkin (sinilevättömissä paikoissa).

Kärhöni on pieni, mutta teki kolme kaunista kukkaa. Valkoisia jättilaukkoja ilmestyi kolme, jännästi eivät aukeakaan palloksi, vaan viuhkamaisesti. Kauniita. Kaikki neljä jasmiketta kukkii. Aikaisemmin aloittaneet tuoksuvat voimakkaammin kuin suurikokoisempi, pari päivää perässä aukeava lajike. Pionipehkosta putkahti yllättäen keltainen lilja, se tarvitsee selvästi enemmän tilaa. Harkitsemani pionin siirto saa lisää perusteita.

Järven rannassa kuvasin paljon. Kuikkia nähtiin viisi yhtä aikaa, kaikkea muutakin katselin linssin läpi. Tyynellä ilmalla myös kalaparvet näkyivät hyvin. Ulpukan lehtiä, muita vesi- ja rantakasveja, kiviä, vettä ja vinoja horisontteja tuli taas muistikortille n. 400 kuvan verran. Ajattelin tämänkin kesän kuvista koostaa pienen kirjasen itselleni talteen.

2011-07-04T15:26:00.000+03:00

Hämmästelen ilman muuttumista niin äkkiä. Vajaassa puolessa vuorokaudessa lämpötila putosi yli kymmenen astetta. Järvivesi taitaa olla lämpimämpää kuin ilma. ;) Silti ei aamulla tehnyt mieli uimaan. Tuuli ja +12 astetta on aika viileetä. Mies kaivoi jo villasukat esiin.

Lämmössä vaan oltiin viikonloppu, tästä eteenpäin aktivoidutaan erilaisiin puuhiin. Listassa ensimmäisenä uusi pulikka puuceenven säppiin, kun edellinen meni viime vuonna kynnyksen rakoon.

Kuvia sitten joskus myöhemmin. ;)

Hiljaiseloa

2011-07-01T22:30:00.000+03:00

Tämä blogi tuntuu vähän hiljaiselta paikalta tällä hetkellä. Viime päivien helle ja rutistus töissä ovat vieneet mehuja. Hiljaiseksi tekee myös se, että keskusteluissa pulpahtaa jatkuvasti pintaan asioita, joita en pysty allekirjoittamaan tapahtuneiksi, enkä ihan täysin kykene ymmärtämään niiden alkulähteitä. Tämmöistä se nyt vaan on. Näkymäni on yhtä epätarkka kuin oheinen unikkokuva.

Siirryn lepäämään pois väsymystäni ja virvoittamaan kehoani ja mieltäni. Heittelen tänne kuvia ja aaatoksia, jos siltä tuntuu, ja olen hiljaa, jos ei tunnu olevan tärkeää sanottavaa. Palaan kyllä varmasti jossain vaihessaa.

Leppoisaa heinäkuuta kaikille, tulkaa ravituksi auringon hyvää tekevällä valolla.

Juhannustoivotus

2011-06-23T22:51:00.000+03:00

Juhannusruusun kukinta ei ole tänä vuonna parhaimmillaan. Sade on piiskannut kukkia ja koko pensas on ränsistynyt. Niinpä tervehdin teitä viimevuotisella kuvalla ja koetan elvyttää puskan ehommaksi ensi kesäksi.

Kaduilla ei töiden jälkeen ollut tietoakaan ruuhkasta kansallisen jokavuotisen maallepaon seurauksena. Kaupassa sen sijaan oli väkeä 'kuin Vilkkilässä kissoja'. Eli enemmän kuin tungokseksi. Päivän paras hetki oli kuitenkin se että maksaessani ostosvuortani muiden vastaavien asiakkaiden välissä kassaneiti sanoi:"Anteeksi, saanen sanoa: teillä on ihana kaulakoru." Kyllä. Olen samaa mieltä kaulassani roikkui tämä (kaksi alinta kuvaa), eli Pikkumorön käsien tuotos viime syksyltä. Ihana, että hän ehti huomata sen. :)

Vietämme juhannusta kotona, aattoa kaksin Pikkumörön kanssa ja sitten loppu päivät koko perheen voimin. Hyvää Juhannusta teille kaikille!

Keskiviikon kivat

2011-06-22T22:39:00.000+03:00

Kuopus saatu kotiin leiriltä, iloisena ja tyytyväisenä. Äitiä väsyttää 500 km ajelu päivässä. Kotimatkalla hyvää keskustelua toisen äidin kanssa lapsen nukkuessa sikeästi takapankillä. Hän jo pyyteli päästä ensi kesänäkin, että voisi sitten seuraavana mennä valvojaksi. ;)

'Puolimatkassa' kuunneltu konserttikin oli antoisa. Kiitos nuoret muusikon alut.

Rhodo tiputtelee kukkiaan maahan. Kaipaan hyvää kameraani, joka onneksi kotiutuu reilun kahden vuorokauden kuluttua lopun perheen kera. Pokkarilla tulee kukkakuvista pelkkää mössöä, silti aina itsepäisesti kokeilen. Asuuko minussa sittenkin ikuinen optimisti?

Tänään sunnuntaina

2011-06-19T21:17:00.000+03:00

- söin aamupalani grilliterassilla; hedelmäsalaattia, leipää ja iso mukillinen kahvia
- ihailin pioniani, vaikka se onkin sateen piiskaama
- huomasin, että yhdessä penkissä on ehkä sittenkin kolme valkoista jättilaukkaa, ne ovat aukeamassa vasta nyt, violetit ovat jo lakastuneet
- päätin leikata juhannusruusut heti kun juhannus on ohi, pesas on ränsistynyt ja kukatkin sateen runtelemat
- leikkasin nurmikon, ehdin ennen sadetta
- pesin pyykkiä, ekat ehti olla hetken ulkona narulla ennen sadetta
- kaipasin hyvää kameraani - pokkarin tarkentuminen on sattumanvaraista
- yritin turhaan tavoittaa kuopusta, jolla on puhelimesta akku loppu (leirillä)
- sen sijaan loppu perhe lähetteli viestejä upeasta hiekkarantapäivästä siellä jossain muualla
- katsoin telkkaria ihan liikaa, mutten häpeä sitä
- en enää eilisiltaisen uuraastuksen jälkeen jaksanut paneutua valokuvakirjan väsäämiseen toukokuun matkasta
- nautin siitä, että saan olla yksin kotona

Hetki ennen sadetta

2011-06-18T14:02:00.000+03:00

Eilen menin töiden jälkeen ysävän luo ja sieltä Ikean kautta kotiin. Lämmintä oli, alkuiltapäivän pilvistä, muttei sateista. Ikean pihalta lähtiessä taivas oli täynnä tummia pilviä. Ja siitä lähtienhän se on sitten sadellut.

Olen taas katsellut pilviä. Niitä on niin monenlaisia ja kokoisia ja erilaisia yhdistelmiä. Nyt kyllä toivon, että häipyisivät pihaltani. Olisi puuhaa.

Sateen jälkeen...

2011-06-16T20:47:00.000+03:00

pihalla on julmetusti hyttysiä. Yritin käydä kitkemässä kiertoja, mutta lentolaivue inisijöitä ajoi minut sisään. Pari kuva kohta jo loppuun kukkineista pioneista sain sentään napsituksi - sekä portaalle lennähtäneestä tammenlehdestä jossa oli vesipisara.

Juhannusruusukin on jo aloittanut kukintansa. Toivottavasti viikon päästä on vielä jotain jäljellä. Kun kerrankin olen kotona juhannuksen, olisi mukava nauttia siitä.

Istutuspuolella ainakin tilli ja valkosipuli ovat lähteneet käyntiin. Persiljasta en vielä tiedä. Keltaiset hassun näköiset pallokukat jäi kylvämättä. Vieläköhän ne ehtisi. Jos vaikka olisi loppukesästäkin vielä joku kukka pihassa jäljellä, on niin alkukesään painottuvaa tämä lajisto, että elokuussa on jo vähän surkean näköistä, kun mikään ei kuki.

Kompostori pullistelee. Toivottavasti viikonloppuna on sateessa joku taukokin, että ehtisin vähän siirrellä tavaraa kompostorista toiseen.

Ilmeisesti ponnahdusikkuna on helpottanut ainakin joidenkin kommentointia. Hyvä. Ongelmista kun ei saa tietoa, jos niitä ei kukaan pysty kertomaan. Pitänee siis vielä jossain välissä lisätä sähköpostiosoitekin sen varalta johonkin.

Kommenteista

2011-06-16T13:52:00.000+03:00

Työreissulla Turussa nähtiin mm. kasaan lytistynyt laivan bulbi. (Se patti vesirajan alla keulassa.) Aika linttuun menee sentin paksuinen teräslevy karille ajettaessa. Sade ymmärsi pitää taukoa niinä hetkinä, kun olimme liikkeellä jalkaisin. :)

Minulle selvisi vasta tänään, että kaikki eivät ole päässeet kommentoimaan tänne, vaikka haluavat. Koska toisaalla oli apu löytynyt kommentoinnin siirtämisestä ponnahdusikkunaan, tein saman. Katsotaan pelittääkö tämä. Kertokaa, jos onnistuitte. ;)

Poissa ollessamme

2011-06-11T23:52:00.000+03:00

Olimme keikalla Tampereella. Perjantai-iltana, suunnilleen samoihin aikoihin, kun me hikoilimme konsertissa Finnlaysonin kirkossa, oli kirsikka-vanhuksemme päättänyt heittäytyä pihalle pitkäkseen. Se on repemästään huolimatta kestänyt pystyssä kaikki viime aikojen navakat tuulet, mutta perjantaina se sitten jostain syystä päätti luovuttaa. Onni onnettomuudessa, että alle jäi 'vain' sireenipuska, eikä kukaan perheenjäsenistä. Nuoriso tämän tapahtuman meille raportoi iltasella puhelimessa.

Tampereella oli kuuma. Kun puolelta öin tallustelimme nukkumaan, oli rantapuisto täynnä nurmikolla löhöileviä ihmisiä. Tänään vietimme ihan mielellämme aikaa Tamperetalon ilmaistoiduissa sisätiloissa odotellessamme kuorokatselmusvuoroamme. Katselmuksen jälkeen käväisimme terassilla, ja lämpö oli suorastaan läkähdyttävää. Onneksi päästiin kuuntelemaan konserttia taas ilmastoituun tilaan ennen kotimatkaa. Saatiin pieni perusviilennys päivän helteestä.

Nyt täytyy siis lähipäivinä kaivella jatkokaapelit ja ketjusahat esiin ja ryhtyä puuhommiin. Huomenna kyllä aion kurvata myös Emmaan katsomaan Miro-näyttelyä, joka on viimeistä päivää auki. Nuotit pannan kesän ajaksi naftaliiniin ja kaivellaan sitten syksyn harjoituskauden koittaessa taas esiin.

Epämiellyttävä alivuokralainen

2011-06-08T18:57:00.000+03:00

Tänään, kun kiertelin pihalla tarkkailemassa kukkapenkkejä, tulin vilkaisseeksi myös ylemmäs. Ja siellä se tuijotti. Tarkkaili mustilla nappisilmillään katon raosta hievehtamatta. Orava. Ei. En halua sitä sinne. Olohuoneen katon rajasta puuttuu oravaverkko, sitä on hankala asentaa, mutta pakko se on sinne saada, kun kerran mokoma aikoo siellä pesiä. Ainoa lohtu on, että onpa ainakin valinnut pätsin veroisen pesäpaikan. Peltikaton alla auringossa on taatusti kuuma. :P Kurret sinänsä on söpöjä, mutta en halua niitä talooni asumaan.

Sitten taas lisää kukkia. Ne, jotka toivovat käsitöitä, jotutvat varmaan odottamaan syksyyn. Näitä täällä nyt kuvataan. :) Ne syntyvät itsestään ilman vääntämistä ja ovat aina kauniita. Ensimmäisessä kuvassa uusi 'vauvani', eli kardinaalin taimi. Jättilaukat ovat kiitettävästi ainakin kolmea erilaista sävyä, vaikka valkoiset joukosta puuttuvatkin.

Sitten vielä kesäkuva Vantaan Jokiniemestä. Lupiinien maailmanvalloitus ei ilahduta, mutta kyllä ne kauniita on tuolla kesanossa.

Onnitteluja ja kukkia

2011-06-07T21:33:00.000+03:00

Viime lauantaina kiertelimme onnittelemassa ylioppilaita. Tärkeitä nuoria halusin muistaa itse tehdyillä korteilla. Tässä kuva alkuperäisestä satsista. Karttakuvallinen kortti sai vaurioita simapullon sihahdettua pitkin huushollia, joten sen tilalle jouduin tekemään uuden, johon ei enää ollut sopivaa kartanpalaa käytettävissä. Sitä en sitten enää ehtinyt kuvata.

Pihalla kukkii. Tässä ne jokavuotiset, jotka aina ilahduttaa. Lisäksi olen istutellut uusia. Toivon hartaasti, että tänään istuttamani "Rouge Cardinal"-clematis lähtee kasvamaan ja viihtyy seinustallamme. Olen haaveillut siitä kauan.

Ensi viikonloppu aiheuttaa pientä kutinaa vatsanpohjassa. muutakin kuin sen, että kuoro konsertoi Tampereella ja osallistuu Tampereen sävelen kuorokatselmukseen. Lisää siitä ensi viikolla, jos asiat toteutuvat.

Kukkia ja muutakin

2011-06-01T23:08:00.000+03:00

Alkukesän kukkarunsaus on niin ihana. Tässä muutama näyte pihalta. Kurjenpolvi on tavallaan rikkaruoho pihalla, mutten raaski kitkeä sitä pois. Valkoinen särkynyt sydän on vaan niin kaunis. Jättilaukat alkavat aueta - jännityksellä odotan, ovatko kaikki erisävyisiä sinipunaisia, vai oliko sekoituksessa mukana myös muutama valkoinen. Ilta-auringossa kaikki hankalia kuvattavia. Ja bussipysäkiltä kotiin kävellessäni yritin kuvata kortteita tien pientareelta, mutta huonolla menestyksellä, kun mukanani oli vain pokkari. Jos huomenna ehtisi paremman kameran kanssa liikenteeseen.

Pomo jää maanantaina lomalle, mikä tarkoittaa lisää kokouksia minulle. :( Odotan jo lomaa, vaikka siihen on vielä pitkä aika. Samalla yritän kuunnella kroppaani; pitäisikö varata hammaslääkäri, pitääkö sitä ja tätä kolotusta käydä lääkärille valittamassa? Terveyskeskus laittoi lähetteen poliklinikalle yhdestä vaivasta, mutta poliklinikka kieltäytyy ottamasta vastaan. Onko siis pakko mennä yksityiselle senkin kanssa? Vai onko kolotukset ja tuntemukset vaan haamuja siitä, että on aika poikki kaikkien mennen talven myllerrysten jälkeen?

Koulun päättyessä muuttuvat taas arkirutiinitkin. Lähteekö uusi kuvio rullaamaan, vai tuleeko taas jatkuvaa taistelua ja vääntöä asioista, joiden pitäisi olla itsestään selviä.

Näin pari päivää sitten kaavion, jossa loogisin päätelmin todistetttiin, että missään tilanteessa ei kannata murehtia asioista. Periaatteessa varmaan niin, mutta käytännössä ainakin minun luonteellani aika vaikeaa.

Luulen, että huominen vapappäivä tulee tosi tarpeeseen. Jos vaan mahdollista, möyrin pihalla. Lisäksi on edessä askartelua uusille ylioppilaille.

Joskus onnistaa - joskus ei

2011-05-28T21:06:00.000+03:00

Suurin toivein kipitettiin esikoisen koulun pihalle tänään. Koulussa on siivouskampanja tulevan remontin alla ja pihalla kaksi isoa lavaa, joilta lapsi oli tehnyt löytöjä eilen. Ei oikein napannut. Oli kertynyt paljon oikeaa roskaa niiden mahdollisesti mielenkiintoisten tavaroiden päälle. Jotain kankaita oli, mutta niin kaukana, että ilman apuvälineitä ei päästy käsiksi. Rikkinäistät tavaraa ja muuta ihan oikeasti roskiin joutavaa. Yhden nro 6 virkkuukoukun pelastin ja pätkän köyttä.

Huomattiin samalla, että koulun lähistöllä olikin taas jokakeväiset maalaismarkkinat. Tehtiin pikakierros, ja löydettiin kaksi jakkaraa keittiöön. Saman hintaiset, kuin askon keikkujakkarat. Tukevat, täyttä tammea ja just sellaiset, mitä olen pitkään etsinyt. Sitten kurkittiin vielä kierrätyskeskukseen, josta nappasin pari kahvikupin aluslautasta kukkapurkkien alustoiksi (á 10 snt). Lapsi löysi pari vaatetta ja levyä.

Pihalla leikkasin taas nurmen ja naputtelin puretun perunalaarin paloja istutuslaatikoiksi. Noita mahtuisi enemmänkin, pitää koittaa keksiä jostain lisää sopivaa puutavaraa. Pihalla kukkii. Kirsikka alkaa varmaan kohta olla ohi, omenat vasta aloittelee. Sireenitkin aukenevat vähitellen ja kielot ovat kauneimmillaan, jättilaukat nupulla. Viime kesänä perustamani penkki olisikin pitänyt tehdä peilikuvakseen; nyt on eteläreunassa korkeimmat kukat. Miksiköhän en sitä viime kesänä tajunnut?

Itävalta, kirkot

2011-05-27T22:31:00.000+03:00

Kirkkoja ja luostareita Itävallassa piisaa. Pienempiä ja isompia. Paljon mahtipontisia kullalla silattuja barokkikirkkoja. Itseäni puhettelevat enemmän ne pari barokkia vanhempaa ja uudempaa, rouheampaa, vähemmän kullattua tapausta, joihin osuimme.

Itävalta, maisemaa

2011-05-27T09:51:00.000+03:00

Sää ei aina suosinut - tai miten sen nyt ottaa. Meille satoi kohtuullisesti ensimmäisenä päivänä, kun reissattiin bussilla. Niinpä maisemakuvat on suhteellisen hämäriä, mutta ehkä niissä on sitten enemmän tunnelmaa. Tonavan rantaa ajettiin aurinkoisemmassa säässä, mutta silloin taas oli vaikeampaa saada maisemakuvia (puita ja puskia enemmän tien varressa). No, ja Itävallassa on paljon meluseiniä moottoriteillä, joten välillä näkymä oli vähän rajoitettu. :)

Itävalta, väri-iloa ja herkkuja

2011-05-26T10:43:00.000+03:00

Kukkakioskeja, kauniita ja värikkäitä, kukkakauppojakin paljon. Ja torttuja ja muuta makeaa monen muotoista. Hedelmäkojuja. Kaikista iloa silmälle.

Itävalta, taide

2011-05-25T17:42:00.000+03:00

Taidetta eri paikoissa: liikenneympyröissä, kirkkojen ympärillä (ja kirkoissa), toreilla, kaupungilla, siltojen pylväissä. Uutta, vanhaa, abstraktia, esittävää... En ota yleisemmin kantaa näihin, toseksi alin veistos, joka on tyhjä poimuileva kaapu, oli kuitenkin erityisen vaikuttava.

Salzburgilaisille voi olla kateellinen; säätiö lahjoittaa kapungille vuosittain yhden modernin taideteoksen.

välipalaksi kuvia pihalta

2011-05-20T22:19:00.000+03:00

Lisää Itävaltaa odotellessanne muutama pihakuva. En itse kasvata tulppaneja. Usein ne eivät kuki edes ensimmäisenä kesänä, ja toisena eivät enää ainakaan. Edellisen asukkaan jäljiltä kukkapekeissä kukoistaa kumminkin edelleen muutama kaunotar. Ertyisesti pidän tuosta punaisesta keltaisin viiruin ja keltaisesta, jossa on ihan pieni punainen viiru. Ja nousevat saniaiset ovat uskomattoman hienoja.

Perjantai-iltaa on vietetty rauhallisissa merkeissä kotona. Maanataina poissaollesamme riehunut 'mysky' taitaa laantua. Enää tarvitsee saada osapuolet nokakkain, mikä aikataulullisesti onkin vähän haastavampaa.

Jos huomenna menisin hakemaan vielä muutaman kesäkukan taimen ja sitten riehuisin lapion kanssa loppupäivän rikkaruohopenkin kimpussa. Vaihtaiskohan Isomörkö ruohonleikkuriin öljyt? Alkaa olla jo aika pitkää kasvustoa.

Oikein leppoisaa ja lämmintä viikonloppua kaikille.

Itävälta, päällimmäisenä mielessä:

2011-05-19T19:53:00.000+03:00

1. Toinen toistaan upeammat kirkot. Kuvassa "upein" = kullatuin, eli Melkin luostarin kirkko.

2. Sade. Kun kuoro reissaa keväällä, saadaan takuuvarmasti kurjaa keliä. ;) Toisaalta myös erilaisia kuvia.

3. Ei pelkkää sadetta, matkan varrella myös valoilmiöitä.

4. Maisemat. Tässä näkymä Wachaun laaksosta.

5. Hundertwasser Haus, Wien. <3

5. Ne pakolliset Mozart-kugelnit. ;)

6. Välittömät ja ihanat ihmiset, joiden kuvia en julkaise, kun en lupaa kysynyt. Itävältalaiset ovat täsmällisiä ja jossain määrin hyvin virallisia ihmisiä, mutta silti samaan aikaan hyvin sydämellisiä ja ystävällisiä.

Laulettu on taas ja pakkohan sitä oli sunnuntaina nostaa yhdet lasit kuohuvaa maailmanmestaruudellekin. Kuvia tuli tuhatkunta, joten en nyt osaa vielä päättää, tuleeko niitä enemmän tänne blogiin. Voi olla, että viikonloppuna innostun värkkäämään muutaman teemapostauksen.

Ulkoilmaelämään siirtymässä

2011-05-07T20:07:00.000+03:00

Eilen töistä lähtiessä huomasin, että parkkipaikan reunalla olevassa puussa istui mustarastas. Se vain vihelteli pikkuvihellyksiä, joten en ottanut videota, mutta muutaman kuvan nappasin. Onneksi lauelelevat kotinurkilla. Silloin taas ovat yleensä niin kaukana, ettei saa kuvaa otetuksi.

Pihalla tapahtuu paljon, ihan itsestään.

Pionit kasvaa...

tulppaanit kukkii...

kuten balkaninvuokkokin.

Omenapuun silmut alkavat aueta

ja jättilaukoissa on jo nuput.

Olen myös puuhannut pihalla. Haravointia riittää, kun sammal alkaa irrota. Aloitin rikkaruohojen valtaaman vattupenkin kääntämisen jotakin oikeaa tavaraa kasvavaksi penkiksi. Leikkelin ruusuista talven palelluttamat ja katkomat osat pois ja ripustelin köynnöstävää tukiin. Kun säiden säätäjä ei ole suonut kunnon sateita, piti panna letkulla sadettaja päälle viime syksynä uusitun nurmikonosan kasteluun. Kielotkin näyttävät olevan nousemassa. Viime syksynä siirtämäni päivänliljat ovat edelleen hukassa. En kerta kaikkiaan tajua, mihin ne lykkäsin. ;)

Keiju ja Humalasalko lähtivät eilen rahtilaivalla Saksan kautta Tanskaan. Äidit aina huolehtii, miten lapset oikein pärjää, mutta kai ne pärjää. Järkeviä nuoria, ja toisiaan tasapainottavia. Punaiset rinkat keikkuen painuivat matkoihinsa, jännittyneinä ja innokkaina. Kohtele heitä hyvin, maailma. :)

Tuulinen Wappu

2011-05-01T19:00:00.000+03:00

Vappuaattoa vietettiin hyvien rakkaiden ystävien kanssa. Oli huikean kivaa ja oltiin liikkeellä polkupyörillä. Menomatkalla saatiin niskaan yksi sadekuuro, mutta siinä vaiheessa oltii onneksi jo suunnilleen perillä. Ja hauskaa oli taas.

Vappu päivä kului tuulisessa ja aika kylmässä säässä. Aamulla liikkeelle lähtiessä onneksi annoin periksi lämpömittarille ja vetäisin talvipalttoon niskaan. Ullanlinnassa oli tuulista ja koleaa. Aamupäivän mittaan vähän lämpeni, mutta kun päivä ehti pidemmälle ja pilviä ilmaantui, viileni taas. Kuvat on liki kaikki ihmisistä, yksi aamuinen maisema ja yksi karannut ilmapallo sentään ovat ihan julkaistavia ilman erillisiä lipapyyntöjä.

Päivän päätteeksi voisin vielä käydä heittelemässä viimeiset sammalenpoistajat nurmelle.

Wappuwaate

2011-04-30T00:01:00.000+03:00

Ettei viime tinkaan jäisi, surautin tänä iltana koltun huomisiin vappuaattopippaloihin. Kangas on eurokankaan pellavalaarista, luultavasti jotain pellavasekoitetta. Ihastuin kaupassa tuohon printtiin. Kaava on joka tyypin kaavakirja kakkosen yläosan peruskaavasta ja messuilta ostetusta tunikasta muokattu. Ehkä aavistuksen verran väljyyttä olisi saanut olla yläosassa enemmän, mutta saa kelvata. Rukataan sitten seuraavaan versioon. Ja saumuri on nopea. :)

Kameran hihnan olisi voinut heittää niskan taa, mutta enhän sitä älynnyt. Salama ja peili on huono yhdistelmä: otin n. 20 otosta, tämä on kaikkein viimeisin ja siedettävin. Pitäisi paneutua tähän kuvaamiseen paremmin - ja päiväsaikaan. Jos haluaa keskellä yötä kuvia ei voi odottaa saavansa ihan huippua.

Hauskaa vappua kaikille niille, jotka sitä viettävät!

Pääsiäinen päättyy

2011-04-25T22:09:00.000+03:00

Pihalla erilaista sirkutusta, kujerrusta, räksätystä ja liverrystä. Seassa jäätelöauto ja mopopoikia. Aurinkoa. :)

Avattiin grillikausi kanalla, syötiin ja kahviteltiin ulkona, nautittiin Keijun tekemästä pashasta. Iltapäivällä rapsuttelin pihalla. Siistin yrttipenkin ja aloittelin kukkapenkkien rapsutusta ja pihan haravointia. Pyörittelen ideoita kukkapenkkien uusimiseksi. Ovat vähän kurjia ja sekavia. Pihasta löytyi jo kaikenlaista. Krookuksia nousee koko ajan lisää, sitruunamelissa ja rakuuna ovat talvehtineet hyvin, samoin oregano, ruohosipuli ja timjami. Rosmariinin raadon heitin roskakasaan, salviasta ei vielä saa selvää. Kukkapenkeissä kukkii sipulit, köynnökset turvottaa silmuja ja ruusut ovat kärsineet talvesta kovasti. Pionien alut ovat jo hyvässä vauhdissa. Aidan takana sini- ja valkovuokot kukassa. Jälkimmäisiä myös omassa pihassa.

Aurinkoa koko päivän; saunan jälkeenkin istuttiin vielä pihalla vilvoittelemassa ja kuuntelemassa lintukonserttia. Tämä oli hyvä pääsiäinen.

Pääsiäispäivä

2011-04-24T18:39:00.000+03:00

Aurinko paistaa, masu on täynnä lammasta ja kakkua ja talo rauhoittunut vieraiden jälkeen. Arvon pyörälenkin ja haravoinnin välillä, saa nähdä, kumpaan päädyn. Ehtisiköhän vielä molempia?

Eilen illalla piti saada vielä uusi ovikoriste. Vanha pääsiäiskranssi muuntui viime syksynä syyskranssiksi, joten en voinut enää vain heittää vahaa varastosta oveen. Onneksi omassa varastossa oli styroxrengas ja vihreää nauhaa, torstaina ostin kaksi paketillista tipuja ja Keijun varastosta sain pikkuisen keltaista villaa. Saunan ja iltapalan jälkeen ryhdyin toimeen ja ennen nukkumaan menoa nakkasin oveen.

Vaikka tänäänkin olen seissyt urakalla keittiössä, oli päivä ihan mukava. Toivottavasti teilläkin.

Kello

2011-04-22T16:48:00.000+03:00

Koska pääsiäisenä tulee ruokavieraita ja kahvivieraita, oli keittiön viimeinen silaus saatava valmiiksi. Siis minun osaltani. Mies vääntää vielä hyllyjä jossain välissä. Minun 'urakkani' oli uusi kello seinälle. Tämän ripustussysteemi on vähän kesken, mutta se roikkuu jo seinällä. Levyyn reikä piti tilata mieheltä, keittiöatulu on peltipohjalla. Koneisto ja viisarit hankin sekatavarakaupasta ja numerot Emman museomyymälästä. En tiedä kuinka kauan tämä toimii, mutta toistaiseksi olen aika tyytyväinen lopputulokseen. :D

Pääsiäisen alla

2011-04-21T20:20:00.000+03:00

Tein kierroksen pihalla. Ja mies teki myös. Ja sitten minä kameran kanssa. Ensimmäisen kierrokseni tuloksena hämmästelin ruusupuskaan istutettua ruuvimeiseliä ja angervon alle istutettua haarukkaa. Niitä en kuvannut.

Krookukset on auki aina kun aurinkoa näkyy, ja hetken sen jälkeenkin. On ne kauniita.

Talvi on tehnyt myös tuhojaan. Kirsikkavanhuksemme ei enää taida nähdä seuraavaa talvea. On näemmä ollut jo pitempään halki, lahoa näkyy tuolla sisällä, mutta tämä repeämä on uusi tuotos. :( Epäilen, ettei kannata yrittää mitään kummempia poppakonsteja. Saha soimaan. Yksi omenapuukin on halki. Jos noi kaksi kaataisi, niin saattaisi tulla tilalle sen verran tilaa, että voisi istuttaa pari uutta puuta kasvamaan. Vaikkapa pienikasvuisempia omenapuita, joita olisi helpompi hoitaa.

Olohuoneessamme näytti eilen illalla tältä; 18 v istui lattialla innokkaasti rakentamassa jotakin. Hmm. Pitääköhän tästä vetää jotain johtopäätöksiä? :)

Kevät edistyy

2011-04-16T17:33:00.000+03:00

Lumi on sulanut vauhdikkaasti, viimeiset kinoksen pohjat vielä viivyttelevät pihalla. Eilen vielä oli kaksi isoa lammikkoakin, mutta nyt nekin ovat jo häipymässä.

Krookukset kukkivat jo innokkaasti niissä paikoissa, mistä lumi on ensimmäiseksi sulanut. Narsissien piipot ovat jo kymmensenttisiä, mutta viime syksynä kätkemiäni lumikelloja ei näy. Mitäköhän niille tapahtui. Myyrän reittejä ei ole kamalasti nurmelta paljastunut. Ehkä viime keväänä koloihin kylvämäni haisutabletit ovat auttaneet. Voi niitä reikiä silti vielä löytyä, kun tuo maa kuivahtaa sen verran, että voi nurmikolle mennä tepastelemaan.

Lämpötila jossain +14 tienoilla ja tien varrella näkyi jo runsaasti leskenlehtiä.

On se kumma, ensin koko talvi kasataan lunta samaan paikkaan ja sitten kevään tullen sitä taas lapioidaan ja heitellään ympäriinsä. Aina johonkin suuntaan siirrellään. Kuntoa se ainakin ylläpitää, vaikkei kauhean älykkäältä aina tunnukaan.

Huomenna marssitaan kolmisin käyttämään oikeuttamme, Keijulla eka kerta. Hyvää vaaliviikonloppua kaikille!

Kevään kuohuja

2011-04-13T19:20:00.000+03:00

Vantaankoski kuohuu ja pärskyy. Joki on ääriään myöten täynnä, rantapuut seisovat polviaan myöten vedessä.Kosken partaalla melkein huimasi, kun katselin veden vauhdikasta virtaamista. Tässä on kevään uljasta voimaa ja räjähtävää energiaa. Toisaalla ovat sitten kohta ne pienen pienet ja herkät hetket ensimmäisten kevätkukkijoiden puhjetessa.

Mustarastaamme on aiheuttanut pettymyksen; se on siirtynyt naapurin antenniin laulamaan. Vai lieneekö se toinen ja meidän 'omamme' kohdannut kohtalonsa talvella. Naapurin koirat räkyttävät hullun lailla, kun lintu antennilla lurittelee, muttei se laulajaa näytä haittaavan tippaakaan.

Jep jep

2011-04-09T17:47:00.000+03:00

Aurinko ja sade ovat kiitettävään tahtiin hoitaneet tehtäväänsä. Kompostorit ovat jo täydessä mitassaan, ja paikoitellen näkyy pihalla paljasta maata. Jipii. Tosin hangen alta paljastuvat myös syksyn synnit, eli ne lehtisäkit, jotka eivät ehtineet roska-auton mukaan ennen lumen tuloa.

Messuilta tarttui mukaan maailman ihanin pellavatunika. Ei mikään halpatavara, mutta tämmöistä olen kaivannut kauan. :D Ja messujen aihehan oli omakoti, mökki, puutarha... Kaikki krääsät ja kuivahedelmät ja leipomot oli tietysti mukana. Koska jalat väsyi edellisviikolla yhdessä tilaisuudessa ihan tolkuttomasti, vetäisin messuille lentosukat kokeeksi jalkaan (päivystin 4 tuntia työnantajan osastolla). Hyvä idea. Päkiät oli illalla arat, mutta jalat ei muuten olleet ollenkaan niin kipeät. Kai tässä täytyy nöyrtyä tunnustamaan kaikenlaisia 'ikääntymisen' tuomia sivuvaikutuksia. ;)

Saumuri siirtyi talouteemme ja sen innoittamana siivosin yläkerran aulan. Koeompeleet on ommeltu, nyt pitäisi päästä jotain ihan oikeaa vääntämään. Jotain pellavaa on kutistettuna, mutta sopiikohan mun vaaleat langat niihin?

Saumuri?

2011-04-07T13:59:00.000+03:00

Onko kellään tänne eksyneellä kokemusta Elna-merkkisistä saumureista? Sellainen olisi tarjolla lauantaina 'ostoshelvetissä', mutta itselläni ei ole kokemusta kyseisestä laitteesta (sen enempää kuin saumureista muutenkaan). Elnan ompelukone voitti jonkun vertailun, mutta saumurivertailu on käsityölehdessä vasta syksyllä tulossa. Tämä tarjolla oleva olisi uusin mekaaninen malli, eli sähköllä toimii, mutta säädöt on mekaaniset eikä elektroniset.

Kiitos jos etukäteen. :)

Kompostorit kasvaa...

2011-04-04T20:39:00.000+03:00

...kuin sienet sateella. Tähän asti niistä on näkynyt jotain 15 cm hangen yläpuolella. Sade siis on onnistuneesti lytistänyt nietoksia. Joissain kohdin enemmänkin ja sitten taas noissa kasaamaalla kasatuissa paikoissa vähän vähemmän. Jee. Huomenna saa paistaa, kun kierretään maastossa, mutta sitten pikkuisen lisää taas sadetta, kiitos, niin päästään näistä äkkiä eroon. Haravasormet syyhyää. :) Ja olisihan se kiva nähdä, selvisikö jäljellä oleva köynnösruusu mennestä talvesta ja nousevatko viime syksynä istutetut sipulisysteemit maasta. - Ja minkälaiset myyräbileet on tänä talvena olleet lumien alla. Ja miten voi viime kesänä myllerretty kukkapenkki.

Vaan kuka leikkaisi meidän omenapuut?

Hiljainen arki-ilta

2011-03-30T20:24:00.000+03:00

Narsissi aukeaa. (Ja tuoksuu.) Kaunotar.

Alan vähitellen tottua siihen, että kotona on viikolla hiljaisempaa. Ettei joka aamua tarvitse aloittaa turhalla ja päättymättömällä taistelulla. Että viikonloppuna on paljon asioita joista jutella ja tapahtumia, joita päivittää toisensa tietoon. Että välillä joku muu huolehtii siitä raskaasta osasta kuormaa, ja saa jotain aikaankin. Ja minä saan poimia niitä rakastettavampia osia elämästä.

Silti olen edelleen vähän hidastettu elokuva, mutta en anna sen nyt häiritä, vaan koitan nauttia niistä hetkistä, kun aurinko paistaa.

Tänään näin mustarastaan, mutta en ole vielä kuulut sen laulavan TV-antennilla.

Tule jo kevät!

2011-03-26T14:41:00.001+02:00

Minulla olisi jo kävelykengät valmiina.

Ja haluaisin päästä siivoamaan kaikki talvimyrskyjen pudottelemat risut.

Lisää aikaa kaivattais jostain. Torstaina tulin kaupasta tämän kirjan kanssa, kun menin ostamaan lahjaa pomolleni (mies). Pomolle ei löytynyt sieltä kaupasta mitään, mutta tämä oli ihan pakko pelastaa. Sehän olisi voinut joutua vaikka 'väärään kotiin'. Joo, hintalappu on tarkoituksella vielä näkyvissä. Kympin maksoi. Nyt sitten vaan jostain aikaa ja tarmoa edes jonkun tämän kirjan synnyttämän idean toteuttamiseen. ;)

Pomolle löytyi se lahja sitten tänään erillisreissulla Hesan Akateemiseen. Ihan sitä ei löytynyt, mitä oltiin sovitu hankkivamme, mutta ostin sitten kolme kirjaa. Isoja kuvateoksia, toivottavasti niistä on iloa saajalleen.

Eilen ostin marketista ruukullisen perunanarsisseja. Odotan niiden aukeamista.

Kohtaa pitäisi lähteä ajo-opetusta antamaan.

Hauskaa viikonloppua!

Leppoisaa oloa

2011-03-19T00:22:00.000+02:00

Vietettiin perjantai-iltaa kolmestaan lasten nuorten kanssa, kun isomörkö oli muissa menoissa. Harjoiteltiin ensin autolla ajoa isomman kanssa ja sitten katsottiin telkkua ja paistettiin pitsaa. Hyvää oli, vaikka juustoa oli kyllä varmaan koko kuukauden annos. Ja kiva oli istua pöydän ympärillä ja kysellä kuulumisia ja nauttia siitä, että molemmat rakkaat nuoret olivat paikalla. Näin on hyvä.

Huomenna taas pyykkiä ja imurointia ja muuta sellaista lauantaihin kuuluvaa.

Hauras onni

2011-03-15T19:48:00.000+02:00

Onneni on hauras kuin perhosen siipi. Se särkyy, jos siihen koskee kovakouraisesti. Onneni on katoavainen, jos sitä puristaa kovasti, se karisee siruina maahan. Silti tällä hetkellä tahdon uskoa siihen kovasti, tahdon uskoa, ettei se katoa koskaan täysin, muuttaa ehkä joskus muotoaan ja palaa luokseni entistä kirkkaampana.

Läheinen ihminen sai pitkään toivotun paikan kuntoutuksessa. Kasva vahvaksi, tule ehjäksi, kohtaa minut uudistuneena, pysy silti herkkänä.

Kun pitkään on jotain toivonut, muttei ole kovin vahvasti uskaltanut uskoa, ettei taas niin kovasti pettyisi, on hämmentävää, kun asiat etenevät päivässä ja toivottu tapahtuu miltei heti. Ei oikein osaa uskoa todeksi. Pää on täynnä käytännön kysymyksiä ja edes takaisin seilaavia tunteita. Haikeutta ja onnea samassa paketissa.

Kiitos.

(Tähän olisi oikeastaan kuulunut kuva perhosesta, mutta ne ovat niin nopeita lentäjiä, ettei kuva-arkistooni toistaiseksi sellaista ole tallentunut.)

Iltamietteitä

2011-03-11T20:35:00.000+02:00

Päivän uutiset ovat taas jotain sellaista, ettei sitä oikein voi käsittää, mitä kaikki tarkoittaa. Ainakin isoa määrä inhimillistä hätää. Vaikkei jokaisen maailman ihmisen yksityistä huolta voi ruveta tuskailemaan, on nämä isot katastrofit aina pysäyttäviä.

Katselin hiihtolomakuvia. Ei niistä pakkasista niin pitkä aika ole ja nyt ollaan menossa ihan eri suuntaan. Kuraa ja loskaa - se tarkoittaa sitä, että kevät tulee. Vesi tunkee talossa taas vähän väärään paikkaan. Harmillista, mutta jotenkin kaikkien muiden asioiden rinnalla siitä ei jaksa kauheasti enää stressaantua.

Työviikon päälle on vähän nuutunut olo. Viikonlopun kauppareissu on kuitenkin jo tehty, joten huomenna ja sunnuntaina voi keskittyä ihan muihin juttuihin.

Hauskaa viikonloppua teille kaikille ihanille ihmisille. :D

Naistenpäivän ilta

2011-03-08T20:48:00.000+02:00

Sain ruusuja.

Vähän erilaisia.

Mielestäni hienoja.

Tahdon jakaa ruusuni kaikkien teidän ihanien naisten kanssa.

Ole hyvä.

Pihavieraita

2011-03-05T18:42:00.000+02:00

Tällaiset heput vierailivat meidän pihallamme tänään. Ensin yksi istui puskan alla, loikki sitten toiseen paikkaan, kun häiriytyi kuvaamisesta ja toinen ilmaantui näkösälle, ilmeisesti etsimään kaveriaan. Sain ne jopa yhteen kuvaan molemmat kerran, mutta ovat siinä niin pieniä, ettei niitä kunnolla erota. Hyppelivät karkuun, kun liikahtelin liikaa kameran kanssa.

Lumi sulaa katolta. pihalla on niin isoja kasoja, että saa nähdä onko ne juhannukseen mennessä kadonneet. ;)

Hauskaa lauantai-iltaa.

Harmittaisko vai ei?

2011-03-04T17:11:00.001+02:00

Jujun kuukaudenkirjana oli virkkausta. Annoin kirjan tulla, kun Keiju virkkaamisesta tykkää. Kirja tuli eilen, ja sen mukana tilaamani bambukoukut koteloineen ja pussukoineen (pussukka ei kuvassa). Kirja on ihan kiva, ohjeet selkeitä. Saatan siitä jotain innostua itsekin tekemään. Koukut toivottavasti toimii ja jos ei, niin koukkukotelolle on ainakin käyttöä ja pussukalle kans. Mutta kun. Samaan pakettiin tilasin korutyökalut ja helmipaketin, enkä niitä taaskaan saanut. Yleensä ne on olleet aina jo kehon sivuilla ilmoitettu loppuunmyydyiksi. Nyt olivat sinne taas ilmestyneet, mutta olivatkin heti lopussa. :( Kuinkakohan pieni erä niitä taas oli myynnissä.

Mun korutyökalut tuppaa katoamaan työkalupakistani säännölliseen tahtiin milloin kenenkin huoneen lattialle tai muihin kätköihin. Pitänee ostaa lukittava pakki. Ajattelin, että nämä pienet olisi saanut kätevästi piilotetuksi johonkin ihan omaan jemmaan. ;)

Terveyskeskus käski lepäillä tarpeeksi pitkään, kun kuulemma tautiin kuuluu kuumeen uusiminen parin päivän tauon jälkeen. Niinpä tänään on yhä tuijotettu Bonesin ekaa tuotantokautta ja hiihtokilpailuja. (Bonesit sain lapsilta joululahjaksi. Kiitos vekarat, suurinta osaa en ole nähnyt aiemmin.) Ilman niitä olisin varmaan puutunut tylsyyden aroille, pää täynnä räkää en yleensä jaksa lueskella mitään.

Kevät tulee

2011-03-02T16:50:00.000+02:00

Räystäät ~~jos~~ kun tippuu yllä pään...

Tänään katselin kun vesi tippui auringon lämmittämältä katolta. Ja tajusin, että seuraavaksi tippuu räystäät. :( Voi katinhännät. Viime talven ne kesti vielä ihan kohtuulisen hyvin, mutta ei näköjään tätä talvea. Kukakohan tuonne nyt kiipeilee uusia ripustamaan, tai korjailemaan vanhojen kiinnitystä. Paikka on liian korkea mulle, mutta käsittääkseni myös miehelle, vaikkei se sitä myönnäkään. (Päättelen siitä, että lehdet jää häneltä kouruista kaivelematta, vaikka niistä kuinka puhutaan.)

Minkäs teet. Tällaista se on omakotiasujan elämä. Korjattavasta ei koskaan ole pulaa. Toivottavasti eivät tule kokonaan alas, ainakaan suurella ryminällä tai jonkun niskaan. ;)

Neulominen maittaa jo vähän, mutta ääni tulee edelleen kuin haudan takaa. Kaipa se tästä vähitellen taas palautuu.

Tautista

2011-03-01T14:59:00.003+02:00

Hiihtoloma loppui. Maanantaina kävin kääntymässä työpaikalla ja palasin sitten kotiin potemaan. Kuumetta ja nenä tukossa, niiden seurauksena myös päänsärkyä. Kuume on minulle harvinainen tila, joten tätä ei oikein meinaa jaksaa. Veto kun on pois niin ettei neulominenkaan oikein suju, eikä sudokut. Toinen päivä töllön tuijotusta on aika puuduttavaa. ;) Koitan ottaa tästä irti sen mitä voi; hyvällä omallatunnolla olen huolehtimatta kenestäkään ja mistään. Nukun olkkarin sohvalla kun siltä tuntuu ja nyt taidan mennä keittämään kahvit.

Kuva on sunnuntain päiväkävelyltä, ja kameran häiriösotku tuossa näkyy, mutta nyt ei ole intoa photoshopata sitä poiskaan.

Päivän teema:

2011-02-24T19:18:00.004+02:00

Puiden oksistot.

Lunta

2011-02-23T21:20:00.006+02:00

Oltiin alkuviikko anoppilassa viettämässä hiihtolomaa kälyjen ja serkkujen kanssa. Auringon paisteessa lunta tuli katselluksi vähän erilaisesta näkökulmasta. On se kaunista, vaikka siihen jo melkein alkaa väsyä. Esimmäisen kuvan liikennemerkki seisoi keskellä puhdasta hankea. Vähän aikaa sitä kyllä ihmettelin. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää autolla pyrkiä kadun reunaan kertyneen penkan yli lumilakeudelle. ;)

Nuorisolla oli hauskaa; hiihtivät, laskivat mäkeä ja pelasivat lautapelejä porukalla. Mikäs sen mukavampaa.

Aurinko oli ihana. Ja vielä ihanampi, kun siitä saattoi nauttia ulkoillen. Hiihtelin kaksi kertaa, jälkimmäisellä tosin lyhyen lenkin, kun olisi näköjään pitänyt voidella sukset uudelleen. Hartiavoimin lykkiminen on raskasta. Ilmeisesti lumi oli sen verran särmikästä, että pitovoiteet katosivat pohjasta aika kyytiä. Mutta muuten oli mukavaa. Reilu kymmenen astetta pakkasta oli sopiva lämpötilakin, ei tullut liian kylmä tai kuuma.

Hyörin välillä kameran kanssa ja luulin ottaneeni enemmänkin kuvia kuin otinkaan. Mutta ei se mitään.

Villatakki edistyi jonkin verran. Jatkuva silmukoiden ristiminen teki etusormeen reiän. Onneksi pieni laastari pelasti tilanteen eikä haitannut neulomista.

Loppuviikko vietetetään kotosalla, toivottavasti edelleen ulkoillen.

Leipää

2011-02-19T08:58:00.003+02:00

Perjantai-iltaa vietettiin kaksistaan Pikkumörön kanssa. Mikä lie mielenhäiriö iskenyt, kun tuli hirveä hinku tehdä leipä. Keittiö oli sopivan siisti, joten tilaa oli puuhastella. Mikäs tuota oli tehdessä, aineet kulhoon ja sekaisin, kansi päälle ja sen poksahdettua auki vaivausta, nostatusta ja uuniin. Tuloksena kaksi isoa pyöreää möhkälettä. Eipäs tuo niin vaikeaa ole, voisi oikeastaan leipoa vähän useamminkin. Inspiraatio tuli osittain ehkä siitä, että Soile on innostunut leipomaan leipää. Soilen leivät on kyllä suuremmalla hartaudella tehtyjä, juuresta rakennettuja. Minä lykkäsin omaani vaan hiivaa. Ensimmäinen olisi saanut olla uunissa vähän kauemmin, toinen näytti just sopivalta. Iltapalalle kotiin kertynyt perhe söi hyvällä halulla ja kotikin tuoksui hyvältä.

Tunteiden vuoristorataa

2011-02-17T22:13:00.006+02:00

Tänään oli abien SE PÄIVÄ. Keiju sanoi, ettei ole mitään järkeä siinä, että ajan edestakaisin töistä koululleen ottamaan muutaman kuvan ja taas takaisin töihin (yhteensä 50 km). Joo, ihan varmasti ei ollutkaan. Mutta onko mitään järkeä siinä, että tulevaisuuden toivot ajelevat ympäri kaupunkia kuorma-auton lavalla paukkupakkasessa? Ei ole. Niinpä ajoin oman ajeluni, eikä kaduta tippaakaan. Hurja adrenaliinivirtaus kehittyi omaankin kroppaani, ja muistot vuosikymmenten takaa nousivat pintaan. Iloisina ja innoissaan nuoret mekastivat karkkisäkkeineen. Lakanat kertoivat päivän tunnelmista ja koulurakennuksen kunnosta. Taskullinen pihlajanmarjakarkkeja oli omana saaliinanikin. Onnea teille, ihan jokaikiselle kuorma-auton lavalla tänään keikkuneelle. Löytäkää juuri se oma paikkanne elämässä.

Niin, tuli mieleen omakin nuoruus. Kuinka sitä juuri abikeväänä olikin niin varma siitä, mitä haluaa elämältä. Ja miten helpolta kaikki juuri siinä hetkessä tuntuikaan. Ei, en kaipaa sinne takaisin, koska ennen ja jälkeen oli niin suuret myrskyt ja mullistukset, että se pieni kirkas tyven jakso oli kyllä ansaittua.

Illalla olin sitten Pikkumörön vanhempainillassa. Vajaa puolet luokan lasten perheistä oli edustettuna. Tietoa saatiin jatko-opintomahdollisuuksista. Huoh. Niitä ei nyt kauhean vakavasti jakseta tällä hetkellä ottaa, kun selvittäisiin tästä vaiheesta, niin sitten sen jälkeen mietitään vasta jatkoja.

Kuu on kirkas, täysi ja kylmä. Pakkasta tällä hetkellä 24 astetta. Kunnon kuvaa ei ikkunan läpi saa, mutta pakko oli yrittää.