Heippa kukkapenkistä

Viime viikko lötköteltiin samoissa vesissä kalojen kanssa, eli mökillä oikein isolla porukalla. Meidän perhe, nuoremman kälyn perheestä 4 henkeä, anoppi, Keijun poikaystävä ja serkun paras ystävätär. Vilskettä riitti. Kuvasatoa on niin paljon, että menee jonkin aikaa saada ne suodatetuksi käyttöön. Veden äärellä oli siedettävä olla. Käytiin n. neljä kertaa päivässä uimassa, vesi hetkittäin jopa melkein liian lämmintä. :)

Tässä sen sijaan pientä pihapuuhastelua. Edellisen postauksen mullan avustuksella on nyt saatettu kuusen juurella oleva kukkapenkki parempaan kuntoon.

Ensin oli siis kukkapenkki ja kummallinen kasa kuusen juurella.


Lapion, kuokan ja rautaharavan avulla kasa jaettiin kolmeen; kannon jämä, maa ja kivet. Rikkaruohot poistoon ja angervot takaisin. Särkyneet sydämet vihdoin valeistutuksesta omille paikoilleen ja pikkusydämet pois koivun alta, jossa ne olivat hätää kärsimässä. Miltei valmis lopputulos tässä (kate puuttuu):


Yli jääneille kiville ja kannon jämille pitää vielä keksiä uusi sijoituspaikka. Ylijäämämaan levittelen vaan havupuiden alle tasaiseksi kerrokseksi.


Kuvista ei ehkä suuria eroja huomaa, mutta itse olen tyytyväinen, että epämääräinen kasa on nyt hävitetty. (Vaikkei sitä kukaan muu taida huomatakaan.) Ainoa mikä harmittaa on se, että vasta kun kasvit olivat maassa, tajusin että angervojen, särkyneiden sydänten ja pikkusydänten lehdet muistuttavat liuskaisuudessaan toisiaan. :( No, edes kukat on erilaisia. Ja on tuossa vieressä joku liljan planttu ja kuunliljoja erilaista lehtimuotoa tuomassa.

(Tiedän kyllä, että joku hortonomi nyt parahtaa, ettei näillä keleillä ja tähän aikaan kesästä kasveja siirrellä, mutta jos en olisi nyt tätä tehnyt, niin sitten taas en koskaan. Viidelle päivänliljalle pitäisi vielä keksiä lopullinen asema.)