Oltiin alkuviikko anoppilassa viettämässä hiihtolomaa kälyjen ja serkkujen kanssa. Auringon paisteessa lunta tuli katselluksi vähän erilaisesta näkökulmasta. On se kaunista, vaikka siihen jo melkein alkaa väsyä. Esimmäisen kuvan liikennemerkki seisoi keskellä puhdasta hankea. Vähän aikaa sitä kyllä ihmettelin. Ei olisi tullut mieleenkään yrittää autolla pyrkiä kadun reunaan kertyneen penkan yli lumilakeudelle. ;)
Nuorisolla oli hauskaa; hiihtivät, laskivat mäkeä ja pelasivat lautapelejä porukalla. Mikäs sen mukavampaa.
Aurinko oli ihana. Ja vielä ihanampi, kun siitä saattoi nauttia ulkoillen. Hiihtelin kaksi kertaa, jälkimmäisellä tosin lyhyen lenkin, kun olisi näköjään pitänyt voidella sukset uudelleen. Hartiavoimin lykkiminen on raskasta. Ilmeisesti lumi oli sen verran särmikästä, että pitovoiteet katosivat pohjasta aika kyytiä. Mutta muuten oli mukavaa. Reilu kymmenen astetta pakkasta oli sopiva lämpötilakin, ei tullut liian kylmä tai kuuma.
Hyörin välillä kameran kanssa ja luulin ottaneeni enemmänkin kuvia kuin otinkaan. Mutta ei se mitään.
Villatakki edistyi jonkin verran. Jatkuva silmukoiden ristiminen teki etusormeen reiän. Onneksi pieni laastari pelasti tilanteen eikä haitannut neulomista.
Loppuviikko vietetetään kotosalla, toivottavasti edelleen ulkoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti