Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

4.9.2011

Tuunattua


Kun ihmisen kehon koko on jotain muuta, kuin mikä olisi terveellistä, on tunikoiden kaula-aukko helposti superavara. Kaikki henkarit ovat kamalan liukkaita. Lopputuloksena on kaapissa tyhjiä henkarerita ja tunikat mytyssä kaapin lattialla.

Pelastukseksi löytyy kaapista myös suuresti inhoamiani pesulan metallihenkareita. Tuntuu ikävältä käteen ja on liukkaat. Ei kun tuunaamaan. Ohuempi henkari on päällystetty kahdella kerroksella vanhasta trikoopaidasta leikattua suikaletta. Kokeilin virkata sitä, muttei onnistu (leikattu poikittain, ei yhtään luista). Kuteen päät on sitten solmittu koukun tyvessä umpisolmuun. (Rusetti näytti älyttömän rumalta.) Toimii.

Toinen on päällystetty virkkamalla Novitan puuvullalangalla. Olisko lux cotton tai sinnepäin, vyöte on hukassa. ;) Virkkasin ensin henkarin päälle rivin kiinteitä silmukoita, sitten siihen riviin uuden rivin kiinteitä, kaksi aina edellisen kerroksen silmukkaan ja vielä kolmennen kerroksen samalla tavalla kuin toisen. 'Röyhyää' itsekseen minne sattuu, en ruvennut kiertämään tasaiseksi spiraaliksi, vaikka sitäkin harkitsin. Toimii tosi hyvin.


Saunan jälkeen istuskelin terassilla viilenemässä. Pihakoivu on vielä vihreän näköinen, mutta on silti onnistunut laikuttamaan nurmen keltapilkulliseksi. Vähän on haikea olo, syksy on tässä ja nyt. Jos ei olisi syksyä, ei tulisi seuraavaa kesää, niinpä koetan päästää irti menneestä kesästä ja katsoa eteenpäin. Onneksi tulossa on mukavia asioita, jotka jaksottavat tämän loppuvuoden sopiviin pätkiin.

5 kommenttia:

Rva Pioni kirjoitti...

Valitettavasti henkariongelma on tuttu täälläkin, ja minä kun niin haluaisin nousta arkeni sumusta ja ja tarrata vain kiinni siihen keväiseen punaiseen lankaani. Mutta arki vaan meinaa syödä kaiken keskittymisen siihen, jospa vaikka enshätään yhden henkarin päällystäisin ohjeillasi pahanpäivän varalle?!

morso kirjoitti...

Yksi kerrallaan, pikkuhiljaa. Toi kieputtaminen meni nopeasti, virkkaminen jäykän henkarin päälle on hitaampaa, mutta toisaalta lopputulos on hauskempi. Koita löytää pieniä askeleita kohti parempaa. Minä yritän oppia olemaan itselleni lempeä ja ystävällinen, niiden kilojen vuoro tulee sitten pikkuhilja siinä rinnalla.

Pystyraita hoikentaa! kirjoitti...

Meillä oli ameriikan kodissa juuri samaisia henkareita puuvillalangalla virkattuna kahdella langalla ihan simppeleillä pylväillä (luulisin) ja ne tosiaan oli käteviä, kun vaate ei liukunut pois. Nimittäin ei tartte olla isokaan kaula-aukko, kun kangas on jotakin pluikasta sorttia...

Kivoja sinä jaksat värkätä!

morso kirjoitti...

Pystyraita, näiden avulla ihminen pysyy hengissä. ;)

Rva Pioni kirjoitti...

Niin todella, voihan noita samoja käytellä mikäli pääntie pienenee:)