...että sellainen sunnuntai

Yleisesti ottaen olen nykyisin sitä mieltä, että marmattamisen jätän blogissa väliin. Tänään on kuinenkin ollut jotenkin sellainen päivä, että olisi saanut koko päivä jäädä puolestani väliin ja teen poikkeuksen.

Aamupäivä oli ok. Keskusteltiin miehen kanssa kuvista ja tauluista ja niiden tulevasta asettelusta seinille. Päästiin jossain määärin jopa yksimielisyyteen. Sitten todettiin, että tiettyjen asioiden saaminen seinälle edellyttää sitä, että verhot on paikoillaan, eli mars verhokauppaan. Kaupassa oli aikamoista vääntöä siitä, mitä halutaan, mentiin ajatuksissamme aika paljon ristiin. Pidettiin jäähytauko (mies urheiluvälinekaupassa, minä astiaosastolla) ja sitten ostettiin loppujen lopuksi erikoistarjousverhot, jotka kelpasivat kummallekin. Niistä pitää vielä silpaista puoli metriä ylimääräistä pituutta pois.

Ruokailun päälle meinasin heittäytyä olohuoneen sohvalle pitkäkseni, mutta kummallinen ääni keskeytti touhuni. Katosta tippui vettä nojatuolissa lojuneeseen hesariin. Ämpäri tilalle ja mies katolle. Ilmeisesti piipun pellitys on tehty vähän huolimattomasti kattoremontissa. Ottaa päähän rajusti.

Sitten rauhoittuakseni yritin mennä uimaan siksi aikaa, kun mies oli menossa hetkeksi töihinsä valmistelemaan esitelmää. Pukuhuoneen ovi oli lukossa ja koko allasosasto remontissa vielä viikon ajan.

Koko päivän jatkunut reipas sade ja siitä johtuva hämäryys ovat muutenkin pitäneet mielialaa matalahkona. Hillojen keittelyynkään en sitten saanut ryhdytyksi. Että tällainen sunnuntai. Eilinen päivä sentään oli puuhakas ja mielenkiintoinen hillonkeiton ja miehen serkkutapaamisen merkeissä.

Onneksi huomenna on uusi päivä.

(Nosturibaletti on käynnissä Jätkäsaaressa, mosaiikkimainen kuva rikkinäisen kaidepleksin kautta kuvattua Ruoholahtea.)