Puhelin turvaan

Työpuhelimeni on hankalan kokoinen, se ei mahdu taskuun. Kaikissa vaatteissani ei myösään ole taskuja. Toisaalta parempikin ettei mahdu, niin ei naarmuunnu joutuessaan sinne vahingossa jonkun kovan esineen kanssa. Sama naarmuuntuminen uhkaa käsilaukussakin. Piti värkätä jotain sille turvaksi. Isosta tilkkutyöstä ylimääräiseksi jääneitä paloja vähän lisää muokattuina, eli kolmioina, vähän samasta työstä yli jääneitä isompia paloja. Pala yksiväristä ruskeaa tyynyprojektista vuoriksi ja pala puuvillavanua joka jäi yli samasta peitosta kuin nuo tilkutkin. Ilman mitään ihmeempiä suunnitteluja vaan ompelin paloja yhteen ja tällainen tuli. Nauhaksi vielä kohtuullinen pätkä nyöriä ja siinä se. Puuttuu vielä lenkki, johon saa oviläpykkeen jojoineen roikkumaan (tällä hetkellä killluu ihan tuossa nyörissä vaan). Päätynevät roikkumaan pussukan alareunasta. Harkinnassa myös lenksu ja nappi tuohon suulle. Pari päivää on jo tällaisena keikkunut töissä mukana. Ei tämä nyt mikään taideteos ole, mutta tuntuu toimivan.

Aronian viimeiset lehdet hehkuvat kauniina ja ruusu kukkii edelleen.

Kupous kotiutuu kohta Englannista.