Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

23.6.2011

Juhannustoivotus


Juhannusruusun kukinta ei ole tänä vuonna parhaimmillaan. Sade on piiskannut kukkia ja koko pensas on ränsistynyt. Niinpä tervehdin teitä viimevuotisella kuvalla ja koetan elvyttää puskan ehommaksi ensi kesäksi.

Kaduilla ei töiden jälkeen ollut tietoakaan ruuhkasta kansallisen jokavuotisen maallepaon seurauksena. Kaupassa sen sijaan oli väkeä 'kuin Vilkkilässä kissoja'. Eli enemmän kuin tungokseksi. Päivän paras hetki oli kuitenkin se että maksaessani ostosvuortani muiden vastaavien asiakkaiden välissä kassaneiti sanoi:"Anteeksi, saanen sanoa: teillä on ihana kaulakoru." Kyllä. Olen samaa mieltä kaulassani roikkui tämä (kaksi alinta kuvaa), eli Pikkumorön käsien tuotos viime syksyltä. Ihana, että hän ehti huomata sen. :)

Vietämme juhannusta kotona, aattoa kaksin Pikkumörön kanssa ja sitten loppu päivät koko perheen voimin. Hyvää Juhannusta teille kaikille!

22.6.2011

Keskiviikon kivat



Kuopus saatu kotiin leiriltä, iloisena ja tyytyväisenä. Äitiä väsyttää 500 km ajelu päivässä. Kotimatkalla hyvää keskustelua toisen äidin kanssa lapsen nukkuessa sikeästi takapankillä. Hän jo pyyteli päästä ensi kesänäkin, että voisi sitten seuraavana mennä valvojaksi. ;)


'Puolimatkassa' kuunneltu konserttikin oli antoisa. Kiitos nuoret muusikon alut.

Rhodo tiputtelee kukkiaan maahan. Kaipaan hyvää kameraani, joka onneksi kotiutuu reilun kahden vuorokauden kuluttua lopun perheen kera. Pokkarilla tulee kukkakuvista pelkkää mössöä, silti aina itsepäisesti kokeilen. Asuuko minussa sittenkin ikuinen optimisti?

19.6.2011

Tänään sunnuntaina



- söin aamupalani grilliterassilla; hedelmäsalaattia, leipää ja iso mukillinen kahvia
- ihailin pioniani, vaikka se onkin sateen piiskaama
- huomasin, että yhdessä penkissä on ehkä sittenkin kolme valkoista jättilaukkaa, ne ovat aukeamassa vasta nyt, violetit ovat jo lakastuneet
- päätin leikata juhannusruusut heti kun juhannus on ohi, pesas on ränsistynyt ja kukatkin sateen runtelemat
- leikkasin nurmikon, ehdin ennen sadetta
- pesin pyykkiä, ekat ehti olla hetken ulkona narulla ennen sadetta
- kaipasin hyvää kameraani - pokkarin tarkentuminen on sattumanvaraista
- yritin turhaan tavoittaa kuopusta, jolla on puhelimesta akku loppu (leirillä)
- sen sijaan loppu perhe lähetteli viestejä upeasta hiekkarantapäivästä siellä jossain muualla
- katsoin telkkaria ihan liikaa, mutten häpeä sitä
- en enää eilisiltaisen uuraastuksen jälkeen jaksanut paneutua valokuvakirjan väsäämiseen toukokuun matkasta
- nautin siitä, että saan olla yksin kotona

18.6.2011

Hetki ennen sadetta


Eilen menin töiden jälkeen ysävän luo ja sieltä Ikean kautta kotiin. Lämmintä oli, alkuiltapäivän pilvistä, muttei sateista. Ikean pihalta lähtiessä taivas oli täynnä tummia pilviä. Ja siitä lähtienhän se on sitten sadellut.

Olen taas katsellut pilviä. Niitä on niin monenlaisia ja kokoisia ja erilaisia yhdistelmiä. Nyt kyllä toivon, että häipyisivät pihaltani. Olisi puuhaa.

16.6.2011

Sateen jälkeen...





pihalla on julmetusti hyttysiä. Yritin käydä kitkemässä kiertoja, mutta lentolaivue inisijöitä ajoi minut sisään. Pari kuva kohta jo loppuun kukkineista pioneista sain sentään napsituksi - sekä portaalle lennähtäneestä tammenlehdestä jossa oli vesipisara.

Juhannusruusukin on jo aloittanut kukintansa. Toivottavasti viikon päästä on vielä jotain jäljellä. Kun kerrankin olen kotona juhannuksen, olisi mukava nauttia siitä.

Istutuspuolella ainakin tilli ja valkosipuli ovat lähteneet käyntiin. Persiljasta en vielä tiedä. Keltaiset hassun näköiset pallokukat jäi kylvämättä. Vieläköhän ne ehtisi. Jos vaikka olisi loppukesästäkin vielä joku kukka pihassa jäljellä, on niin alkukesään painottuvaa tämä lajisto, että elokuussa on jo vähän surkean näköistä, kun mikään ei kuki.

Kompostori pullistelee. Toivottavasti viikonloppuna on sateessa joku taukokin, että ehtisin vähän siirrellä tavaraa kompostorista toiseen. 

Ilmeisesti ponnahdusikkuna on helpottanut ainakin joidenkin kommentointia. Hyvä. Ongelmista kun ei saa tietoa, jos niitä ei kukaan pysty kertomaan. Pitänee siis vielä jossain välissä lisätä sähköpostiosoitekin sen varalta johonkin.

Kommenteista



Työreissulla Turussa nähtiin mm. kasaan lytistynyt laivan bulbi. (Se patti vesirajan alla keulassa.) Aika linttuun menee sentin paksuinen teräslevy karille ajettaessa. Sade ymmärsi pitää taukoa niinä hetkinä, kun olimme liikkeellä jalkaisin. :)

Minulle selvisi vasta tänään, että kaikki eivät ole päässeet kommentoimaan tänne, vaikka haluavat. Koska toisaalla oli apu löytynyt kommentoinnin siirtämisestä ponnahdusikkunaan, tein saman. Katsotaan pelittääkö tämä. Kertokaa, jos onnistuitte. ;)

11.6.2011

Poissa ollessamme



Olimme keikalla Tampereella. Perjantai-iltana, suunnilleen samoihin aikoihin, kun me hikoilimme konsertissa Finnlaysonin kirkossa, oli kirsikka-vanhuksemme päättänyt heittäytyä pihalle pitkäkseen. Se on repemästään huolimatta kestänyt pystyssä kaikki viime aikojen navakat tuulet, mutta perjantaina se sitten jostain syystä päätti luovuttaa. Onni onnettomuudessa, että alle jäi 'vain' sireenipuska, eikä kukaan perheenjäsenistä. Nuoriso tämän tapahtuman meille raportoi iltasella puhelimessa.

Tampereella oli kuuma. Kun puolelta öin tallustelimme nukkumaan, oli rantapuisto täynnä nurmikolla löhöileviä ihmisiä. Tänään vietimme ihan mielellämme aikaa Tamperetalon ilmaistoiduissa sisätiloissa odotellessamme kuorokatselmusvuoroamme. Katselmuksen jälkeen käväisimme terassilla, ja lämpö oli suorastaan läkähdyttävää. Onneksi päästiin kuuntelemaan konserttia taas ilmastoituun tilaan ennen kotimatkaa. Saatiin pieni perusviilennys päivän helteestä.

Nyt täytyy siis lähipäivinä kaivella jatkokaapelit ja ketjusahat esiin ja ryhtyä puuhommiin. Huomenna kyllä aion kurvata myös Emmaan katsomaan Miro-näyttelyä, joka on viimeistä päivää auki. Nuotit pannan kesän ajaksi naftaliiniin ja kaivellaan sitten syksyn harjoituskauden koittaessa taas esiin.

8.6.2011

Epämiellyttävä alivuokralainen


Tänään, kun kiertelin pihalla tarkkailemassa kukkapenkkejä, tulin vilkaisseeksi myös ylemmäs. Ja siellä se tuijotti. Tarkkaili mustilla nappisilmillään katon raosta hievehtamatta. Orava. Ei. En halua sitä sinne. Olohuoneen katon rajasta puuttuu oravaverkko, sitä on hankala asentaa, mutta pakko se on sinne saada, kun kerran mokoma aikoo siellä pesiä. Ainoa lohtu on, että onpa ainakin valinnut pätsin veroisen pesäpaikan. Peltikaton alla auringossa on taatusti kuuma. :P Kurret sinänsä on söpöjä, mutta en halua niitä talooni asumaan.



Sitten taas lisää kukkia. Ne, jotka toivovat käsitöitä, jotutvat varmaan odottamaan syksyyn. Näitä täällä nyt kuvataan. :) Ne syntyvät itsestään ilman vääntämistä ja ovat aina kauniita. Ensimmäisessä kuvassa uusi 'vauvani', eli kardinaalin taimi. Jättilaukat ovat kiitettävästi ainakin kolmea erilaista sävyä, vaikka valkoiset joukosta puuttuvatkin.


Sitten vielä kesäkuva Vantaan Jokiniemestä. Lupiinien maailmanvalloitus ei ilahduta, mutta kyllä ne kauniita on tuolla kesanossa.

7.6.2011

Onnitteluja ja kukkia


Viime lauantaina kiertelimme onnittelemassa ylioppilaita. Tärkeitä nuoria halusin muistaa itse tehdyillä korteilla. Tässä kuva alkuperäisestä satsista. Karttakuvallinen kortti sai vaurioita simapullon sihahdettua pitkin huushollia, joten sen tilalle jouduin tekemään uuden, johon ei enää ollut sopivaa kartanpalaa käytettävissä. Sitä en sitten enää ehtinyt kuvata.




Pihalla kukkii. Tässä ne jokavuotiset, jotka aina ilahduttaa. Lisäksi olen istutellut uusia. Toivon hartaasti, että tänään istuttamani "Rouge Cardinal"-clematis lähtee kasvamaan ja viihtyy seinustallamme. Olen haaveillut siitä kauan.

Ensi viikonloppu aiheuttaa pientä kutinaa vatsanpohjassa. muutakin kuin sen, että kuoro konsertoi Tampereella ja osallistuu Tampereen sävelen kuorokatselmukseen. Lisää siitä ensi viikolla, jos asiat toteutuvat.

1.6.2011

Kukkia ja muutakin




Alkukesän kukkarunsaus on niin ihana. Tässä muutama näyte pihalta. Kurjenpolvi on tavallaan rikkaruoho pihalla, mutten raaski kitkeä sitä pois. Valkoinen särkynyt sydän on vaan niin kaunis. Jättilaukat alkavat aueta - jännityksellä odotan, ovatko kaikki erisävyisiä sinipunaisia, vai oliko sekoituksessa mukana myös muutama valkoinen. Ilta-auringossa kaikki hankalia kuvattavia. Ja bussipysäkiltä kotiin kävellessäni yritin kuvata kortteita tien pientareelta, mutta huonolla menestyksellä, kun mukanani oli vain pokkari. Jos huomenna ehtisi paremman kameran kanssa liikenteeseen.

Pomo jää maanantaina lomalle, mikä tarkoittaa lisää kokouksia minulle. :( Odotan jo lomaa, vaikka siihen on vielä pitkä aika. Samalla yritän kuunnella kroppaani; pitäisikö varata hammaslääkäri, pitääkö sitä ja tätä kolotusta käydä lääkärille valittamassa? Terveyskeskus laittoi lähetteen poliklinikalle yhdestä vaivasta, mutta poliklinikka kieltäytyy ottamasta vastaan. Onko siis pakko mennä yksityiselle senkin kanssa? Vai onko kolotukset ja tuntemukset vaan haamuja siitä, että on aika poikki kaikkien mennen talven myllerrysten jälkeen?
 
Koulun päättyessä muuttuvat taas arkirutiinitkin. Lähteekö uusi kuvio rullaamaan, vai tuleeko taas jatkuvaa taistelua ja vääntöä asioista, joiden pitäisi olla itsestään selviä.

Näin pari päivää sitten kaavion, jossa loogisin päätelmin todistetttiin, että missään tilanteessa ei kannata murehtia asioista. Periaatteessa varmaan niin, mutta käytännössä ainakin minun luonteellani aika vaikeaa.

Luulen, että huominen vapappäivä tulee tosi tarpeeseen. Jos vaan mahdollista, möyrin pihalla. Lisäksi on edessä askartelua uusille ylioppilaille.