Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

28.6.2010

Juhannus






Onpa omaperäinen otsikko. ;)

Se yöttömän yön juhla oli ja meni. Aaton oli aika hyvä keli, vasta yöllä satoi. Juhannuspäivänä satoi vähän enemmän. Sunnuntai oli kaunis. Kylmä ei tullut missään vaiheessa. Kokkoa ei poltettu, kun tuuli järveltä maalle ja vesi oli korkealla, niin sitä ei olisi saanut tarpeeksi kauas pusikoista. Hyttysiä oli, mutta ne eivät ehtineet syödä montakaan paukamaa kinttuihin. Tuuli välillä niin, että oli pakko syödä sisällä. Veden välkettä, keveitä pilviä, ukkonen ja sateenkaari (jota yritin sateessa kuvata äkkiä ilman sateenvarjoa).

Pikkumörön varpaat nauttivat järvessä. (Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vähän vielä arpi näkyy.) Oman perheen lisäksi seurassa anoppi ja Keijun humalasalkoa muistuttava rakas. Millään en olisi halunnut palata enää töihin.


ps. Turvotus on hävinnyt leuasta, kuoppaan totuttelen ja antibioottikin loppuu ihan just. :D

23.6.2010

Palkintokirja


Oli pakko tulla toisen kerran tänään, kun oli ihanaa postia. Kirjava kerä kyseli lukijoiden värisuosikkeja uutuuslangoista ja arpoi äänestäneiden kesken palkintoja. Ihmeekseni osuin saamaan kolmannen palkinnon, joka kotiutui tänään. Paketista kuoriutui Knitwear design workshop. Kannen neule ei istu vaatekaappiini, mutta sisältö näyttää mielenkiintoiselta. Jospa ihan joka asiaa ei tarvitsekaan keksiä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. ;) Kirja on varmaan monelle neulojalle tuttu, mutta minulle ihan uusi. Ohjeita joka lähtöön, erilaiset kaulukset hihan istutukset ynnä muut. Tämä on hyvää juhanuslukemista.

edit. korjasin kirjoitusvirheitä. Blogin ulkoasu on myös hakusessa. ;)

Viherpeukalo?





Aamu on niin kaunis ja lämmin. Tepastelin nurmikolla kahvikupin kanssa paljain varpain. Pionini ovat varhain kukkivia lajeja, eli suunnilleen parhaimmillaan nyt. Ne ovat jonkun aikaisemman asukkaan istuttamia. Samoin juhannusruusut, jotka kukoistavat ja surisevat, kun kimalaiset niissä innokkaasti pörräävät. Ja niin vauhdikkaasti, etteivät kuvaan asetu. (Parempi kamera on piiloutunut johonkin :( )



Omat istutusyritykseni eivät oikein menesty. Siirsin syksyllä salkoruusun taimet parempaan kukkapenkkiin. Yksikään ei enää ole olemassa. Istutin ruukkuihin kymmenkunta gladioluksen mukulaa, ja tässä lopputulos: yksi viisitoistasenttinen taimi ja yksi pikkuriikkinen alku. Yksi epämääräinen ruusupehko ei ole ikinä kukkinut meidän aikanamme. Kesän alussa ilmoitin sille, että kaivan hänet ylös, ellei tänä kesänä kuki. Puskaan on ilmestynyt kokonaista kolme nuppua.


Toivoakin on. Talven palelluttamista köynnösruusuista toinen on kuitenkin ruvennut lykkäämään jonkinlaista uutta versoa. Toivottavasti se on jalojuurinen, eli sitä oikeaa laatua lykkäisi sieltä kasvamaan. Toinen on kuollut ihan totaalisesti. Olen toistaiseksi antanut sen olla kasvun toivossa, mutta lapio odottaa. Sen tukiristikkokaan ei pysy paikoillaan; katolta putoavat lumet teloo sen aina irti. Jotain muuta siis tilalle.

22.6.2010

Näinkin voi käydä

Käyn säännöllisesti hammaslääkärissä. Siitä huolimatta voi käydä huonosti. Hammaslääkärissä olen valitellut pitkään vihlovaa hammasta, mutta siellä ei kuulemma ole mitään vikaa ollut. Viime viikolla Tallinnassa alkoi leukaa särkeä. Koska olin reissussa ja hammaslääkärit eivät ole lauantaisin töissä, päätin pyrkiä pakeilleen vasta maanantaina. Särkylääkkeillä pärjättiin. Lauantai-iltana alkoi poski turvota, joten sunnuntaina soitin päivystykseen heti kun voin. Päsin sinne aamupäivällä. Hampaassa kuolio ja tulehdus sen alla. Hetken pohdintaa aloitetaanko juurihoito, vai poistetaanko kokonaan. Aloitettiin juurihoito. Antibiootit kainaloon ja varaamaan seuraavaa aikaa hoitoon.

Tänä aamuna aamukahvilla työkaverit kauhisteli, että poski on kasvanut entisestään. Varmistelin sen vielä pariin kertaan, ja hyökkäsin soittamaan päivystykseen, niinkuin oli sunnuntaina käsketty. Päivystys huokaili täyttä jonoa, mutta lupasi tunkea minut johonkin väliin, jos menisin niin pian kuin suinkin. Matkaan siis. Nopeasti pääsinkin sisään eikä siinä muu auttanut, kuin hammas ulos. Ihan kunnolla joutui lääkäri parka töitä tekemään, että sen sai pihalle, mutta samalla tuli sitten sitä märkääkin pois, että jos tämä tästä nyt kääntyisi paremmaksi.

Nyt on ihan pihalla-olo. Ajantaju heittää, rouskutan buranaa ja katsele telkkaria (talletettuja mutta toistaiseksi katsomattomia ohjelmia.) Vasta miehen tullessa kuuden maissa kotiin huomasin jääneeni ilman päiväkahviakin. Ilmankos on vielä hieman sekopäisempi olo. ;)

Lueskelen blogeja telkkarin katselun lisäksi, mutta ajatus on niin tahmea, ettei paljon komentteja irtoa. Voisi olla viisainta levätä huominenkin, varmuuden vuoksi kävin peruuttamassa aamuksi sopimani palaverin, kun siihen olisi tänään pitänyt valmistella asiat.

Harmittaa, mutta näin näköjään saattaa käydä, vaikka yrittää pitää huolta hampaistaan. Kävi nimittäin ilmi, ettei hammaslääkärilläni ole tarpeeksi tarkkaa kuvaussysteemiä, josta olisi näkynyt tämän tapaiset jutut. Käykää ihmiset hamamslääkärissa ja vaatikaa jatkotutkimuksia muualla, jos ei omalta lääkäriltä löydy tarpeeksi tarkkaa kuvaa. (Pahimmassa tapuksessa nimittäin saa suonensisäisen antibioottihoidon sairaalassa, onneksi ei sinne asti jouduttu, ainakaan vielä.)

Hauskaa Juhannusta kaikille!

Lomaan on vielä vähän aikaa, mutta katsotaan nyt, millä tiheydellä jaksan sitä ennenkään bloggailla. Lomalla saatan heittää kommentin tai pari, jos innostun. Hyvää kesää kaikille, joka tapauksessa.

19.6.2010

Kotona paras









Työporukalla pyörittiin kaksi päivää Tallinnassa tutustumassa nykytilaan. Paljon mielenkiintoista nähtiin. tallinnalainen arkkitehtuuri on rohkeampaa kuint tämä tekeminen täällä meillä. Ylilyöntejäkin tietysti on, suunnitelmatalouden jäljiltä kaikkinainen sääntely tuntu olevan kirosana. Jossain kohtaa varmaan palataan kohti keskitietä tässäkin asiassa.

Paljon on uutta, modernisoitua vanhaa, pieteetillä korjattua vanhaa, vähemmän kauniisti korjattua vanhaa, kunnostusta odottavaa ja purkua odottavaa. Keskikaupunki tuntuu kaoottiselta, autojen ehdoilla toimivalta. Laidemmas kävellessä löytyy miellyttävämpää ympäristöä.

Kaksi päivää sosiaalisesti aamusta iltaan käyttäytymistä käy voimille. ;) Oli ihana päästä kotiin, sanoa olen väsynyt ja nukkua miltei kellon ympäri. Väsyttää sekin, kun kävelee koko päivän aamuyhdeksästä iltpäivään puoli viiteen asti, siinä välissä yksi kahvitauko ja yksi pieni olut.

Kivaa oli silti. Lapsille pienet tuliaiset, itselle katajaiset napit johonkin tulevaan projektiin.

16.6.2010

Raportti pihalta





Kukkiminen jatkuu. Rodo aukesi jo viikonloppuna, särkynyt sydän yrittää kukkia, vaikkei ole edes oikeassa kukkapenkissä. Aikaisin pioni on kukassa ja juhannusruusun ensimmäiset nuput ovat auenneet. Laukat kukkii, mutta olin niin myöhään liikkeellä, ettei tullut teräviä kuvia. Pionin väri on jotain aivan muuta kuin kuvassa näkyvä, mutta se ei toistu kameralla oikein, eikä kuvan säätökään onnistu saavuttamaan oikeaa väriä. Syvempi sinertävänpunainen on oikea väri. Aika uljas. Jospa paremmalla päivänvalolla tavoittaisin oikean värin.

Lapset leireilevät ja aikuiset tekevät pitkiä päiviä töissä. Ryhdyn saunanlämmityspuuhiin.

14.6.2010

Keski-iän kriisi?


Onko tämä nyt sitä keski-iän kriisiä? Yläterassin kahdeksankulmaiselle pöydälle piti saada sään kestävä liina. Ostin pyöreän piparkakkureunaisen vakstuukin kukkakuvioilla. Minä. Että huolestunko nyt heti vai ensi viikolla vasta? Piparkakkureuna ei onneksi näy kuvassa, mutta kukat sitäkin enemmän. (No okei, ne reunat tuli kaupan päälle, ei ollut neliön muotoisia tai suoralla reunalla pyöreitä.) Kohta mulla on varmaan röyhelöhame ja pitsihanskat. ;)


Kun täällä ei nykyisin koskaan esitellä mitään valmista, niin tässä kolme wannabeeta. Päällimmäinen tahtoisi olla mulle mekko, keskimmäinen Keijulle hame ja kassi ja alimmainen Keijulle tunika ja housut. Alimmainen ei ole oikeasti noin sinertävä, enneminkin vähän kauhtuneen punainen, mutta näköjään vaikea väri kamerassa ja tietokoneen ruudulla.

Vähän harkitsin kukkapenkin kaivamista, mutta oli sen verran kylmä, että jäi nyt tällä kertaa kaivamatta. Jospa huomenna sitten.

13.6.2010

Viikonlopusta



Viikonloppuna oltiin mökillä. Sää ei suosinut, sateessa en ryhtynyt edes liiemmin leikkimään kameralla. Tosin otin kuvasarjan yhdestä ja samasta paikasta miltei kaikilla mahdollisilla ennakkoasetustyyleillä. Hoikennettu leikkimökki oli aika mielenkiintoisen näköinen. ;) Saunottiin molempina iltoina ja kasattiin uusi grilli käyttöön. Laitoin vihdoin toisen sukan alulle parista, jonka aloitin jo ennen joulua.

Jotenkin alunperin oli tarkoitukseni pitää jonkinlaista käsityöblogia, mutta ne käsityöt ei oikein etene. Tai jos jotain teen (kuten kortteja) niin ne unohtuu kuvata ennen kuin poistuvat huushollista. Suunnitelmia kyllä on käsitöistä ja lauantain kaupunki- ja kauppareissulla ostettiin Keijun kanssa lisää kankaita. Että ehkä niitäkin nyt sitten joskus.

Kotimatkalla kuvailin auton ikkunasta pilviä. Niitä en koskaan väsy katselemaan. Kotona oli tuuli riepotellut koivuista pikkuoksia ja kuivia risuja pitkin pihaa ja kadulle asti. Mitään isompaa vahinkoa ei onneksi ollut tapahtunut.

Töitä vielä edessä, jos iltaisin ehtisi vaikka kitkemään ja kaivamaan kukkapenkkejä.

7.6.2010

Kesäpää


Poninhäntä sai tänään kyytiä. Suurin osa kuontalosta jäi kampaamon lattialle, jotain sentään vielä päähänkin. Olo on kevyt. Oman pään kuvaaminen on liki mahdotonta. Tässä paras aikaansaannokseni.

Keväällä harvensin japaninhappomarjaa talon nurkalta. Puuaines oli huikaisevan keltaista ja vein palikan näytille työkavereille. Siitä on tullut uusi stressilelu. Aina välillä huomaan hiveleväni sileää sahauspintaa, kun ajatus juuttuu paikoilleen. ;)

6.6.2010

Sunnuntainen sairaalareissu

No olipa sunnuntai. Aamupäiväni kului ruohonleikkuussa. Miehen laittaman ruoan jälkeen läksin kaivelemaan kukkapenkkiä. Päämääränä tilaa niille särkyneille sydämille ja pikkusydämille. Ensimmäisillä ei ole kotia ja toiset on istuttettu ihan hassuun paikkaan, josta siirrettiin yksi pensas pois. Siinä kaiveltavassa kukkapenkissä on ainakin yksi kanto haudattuna (on siis epämääräinen keko, eikä tasainen penkki). Aikani kaivelin ja poistin rikkaruohoja ja kotiloita. Pikkumörkö tuli hakkaamaan halkoja.

Aikamme ähellettiin omiamme, sitten tuli hakkuupaikalla ensin hiljaisuus ja sitten ähkäisy: kirves meni varpaaseen. Verta tuli ihan riittävästi. Komensin uhrin ulkokautta etuovelle, itse ryntäsin sisäkautta ja kaappasin kaapista sidetarpeita. Paineside kinttuun (siis ensin haavataitos haavan päälle ja sitten iso nippu haavataitoksia kaksinkerroin taitettuna päälle ja ideaalisiteellä napakasti kiinni). Autolla päivystykseen.

Päivystys ohjasi ensin meidät aikuisten puolelle, ennen kuin huomasivat, että 15 v kuuluu vielä lasten päivystykseen. ;) Rullasin hänet sitten pyörätuolillaan sinne (ssairaalasta lainattu). Joka paikassa hoitajat katsoi, että ei vuoda pahasti. Kun lääkäri avasi tekemäni paketin, niin vuotihan se ihan runsaasti. Olin aika ylpeä pikaisen sitomukseni pitävyydestä.

Kirves oli onneksi terävä, joten haava oli siisti. Aika monta tikkiä tuli riviin. En laskenut, mutta ainakin viisi. Siististi meni haava umpeen. Nyt täytyy ottaa vähän aikaa rauhallisesti. Ensimmäinen siteen vaihto tehdään tiistaina. Onneksi, niin voidaan tehdä se yhdessä ennen kuin herra häipyy musiikkileirilleen. Joutuu siellä ruinaamaan sitten sikäläisestä terveyskeskuksesta tikinpoiston.

Päivystyskeikan jälkeen en enää osannut ryhtyä pihatöihin. Leivoin työkaverilta saaduista raparpereista piirakan ja pilkoin loput pakastimeen. Kuvaa ei saa piirakasta, kun toisen kameran johto jäi töihin ja Keiju häipyi toisen kameran kanssa johonkin iltaa kuvaamaan.

Pikkumörkö otti tapahtuman huumorilla. Puudutus sattui eniten ja kaveri vaan naureskeli, että onneksi ei ollut kumisaapas jalassa, kun se olisi todennäköisesti kumminkin mennyt rikki, niin nyt säästyi saappaat.

Että sellainen säpinäsunnuntai meillä.

4.6.2010

Kesä hiipii





Pihan kukkien värit muuttuu. Valkoisena kukkii enää aronia. Sinisempää ja punaisempaa lilaa löytyy sireeneistä, pikkusydämmistä sekä korkeista laukoista, joiden tarkempi laji on tuntematon minulle. Vahvan oranssseja salsahameisia unikoita ja nuppujaan aukovia pioneita yhdessä penkissä - väriyhdistelmä ei ole minun kätteni töiden tuloksia. ;) "Ystävykset" erotetaan toisistaan jossain vaiheessa. Lisäksi on vaaleansinisiä lemmikkejä siellä täällä nurmella.

Keskiviikkona oli koko kuoro meillä kaatamassa matkaa. Vieraiden mentyä hiippailin paljain jaloin kasteisella nurmella sulkemassa taka-aidan porttia ja keräämässä tuolien pehmusteita. Vähän oli viileää, mutta kesäistä.

Lasten koulu loppuu huomenna. Yhdet ylioppilasjuhlat käydään juhlimassa, sitten tullaan pihahommiin. Omakin mieli halajaa jo lomalle, mutta nyt on kirjoitettava ensin muutama juttu töissä valmiiksi, että menevät sitten ajallaan eteenpäin. Lapset leireilevät alkukesästä, joten minullakin on toivoa saada tietokonevuoroja vähän useammin. ;)