Spooky!

Meillä on omenapuissa muumiotautia. Pitääksemme sen kurissa pakkaamme syksyisin omanapuiden lehdet jätesäkkiin kaatopaikalle kuskausta varten. Tänään oli säkityspäivä. Meillä ei ole tapana viettää halloweenia, en ole sitä koskaan omakseni kokenut. Mutta kun tänään katselin omenatarhassa nököttäviä säkkejä, sanoi joku niks, ja sitten homma karkasi lapasesta. :D

Hauskaa kummittelua kaikille!


(Jälkimmäinen kuva on otettu hämärissä salamalla, huono laatu, mutta en kestä odottaa huomiseen ja päivänvaloon!)


Edit. Lisäsin vielä yhden kuvan. :)

Huolikoukku

Ystäväni kertoi kerran tarinan miehestä, joka aina kotiin tulleessa ripusti työhuolet omenapuun oksalle roikkumaan yöksi ja otti sitten aamulla tuulen harventamat huolet mukaansa töihin lähtiessään. Meidän omenapuumme ovat vähän liian kaukana ulko-ovesta, talvella joutuu tarpomaan hangessa niiden luo päästäkseen. Niinpä ripustin köynnössäleikköön koukun huoliani varten. Välillä oli pitkä aika, etten tätä tarvinnut, mutta nyt sille on taas käyttöä. Eli kotiin tullessani pysähdyn hetkeksi rapulle ripustelen työmurheet koukkuun yksitellen tai nipussa ja tulen sisään (toivottavasti) ihan vain kotiasiat mielessä. Toimii yllättävän hyvin.

Päivä oli harmaa, mutta iltapäivällä ilmestyi aurinko. Ehdin tehdä pienen kierroksen pihalla ennen sen laskua. Hienosti paistoi korkean koivumme ylimpiin oksiin oranssi valo. Ja ruusuparka yrittää yhä vimmatusti kukkia kukkapenkissä. Vähän jo haalistuneet kukat, mutta nuput täydessä hehkussa. (Jonain leutona syksynä se kukki vielä joulunakin!)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Juhla

Tänään on juhlapäivä. 18 vuotta sitten punnersin maailmaan pikkuisen, suloisen, silloin mustatukkaisen, Keijun. Pikkuinen tyttöni on nyt sitten täysi-ikäinen - saa äänestää ja kuitata koulussa poissaolonsa itse. Hui. Aamulla normaalit lahjaseremoniat ja illalla kakkua ja pikkuisen kuohuviiniä. Iloista ja haikeaa yhtä aikaa.

Päivä oli kaunis. Aurinko paistoi, mutta oli kylmää. Aamulla maastossa maa oli kuurassa ja aurinko vasta nousemassa, kun kirmailimme pitkin kalliota työkaverin kanssa.

Vaihtelevaa

Perjantaina oli tällainen sää (rapisevaa lunta tai rakeita tai jotain). Eilen paistoi aurinko. Tänään on tihutellut vettä. Viimeiset lehdet ovat pudonneet puista ja ihmettelemme, mihin ne työnnetään. Muumiotaudin vuoksi omenapuiden lehdet pakataan jätesäkkeihin ja lykitään vähitelleen roskikseen. Muut menee kompostilaatikkoon, mutta kun osa niistä on vielä täynnä edellisvuotisia lehtiä, niin sinnekään ei kauheasti mahdu. Hmph.

Bolgi päivittyy nyt vähän hiljakseen. Luen kyllä muiden blogeja, mutta tuntuu vaikealta päivittää omaa. Päässä on välillä tyhjää ja välillä ihan liikaa ajatuksia. Valokuvia pitäisi ottaa, mutta ollaan yleensä osuttu olemaan muualla kuvauskelpoisen sään aikaan. Päivityksiä on silti kohta jo 100, pitäisköhän sitä juhlistaa jotenkin? Saa esittää toiveita.

Neulomukset edistyy vähitellen. Kahden epäonnistuneen aloituksen jälkeen vaihdoin lankaa ja Pikkumörön kynsikkäät sai vauhtia. Yksi seminaaripäivä kutimen kanssa teki myös projektille hyvää. Ensimmäinen on miltei valmis, pitää kuulemma lyhentää sormia. Toisesta olen aloittamassa pikkurilliä, eli ei enää kovin paljon sitäkään. Sitten pääsen takaisin jo aloittamieni vihreiden palmikkosukkien pariin.

Harmaa päivä vaatii tunnelmakuvaa piristykseksi. Olohuoneen pöytä tyhjäksi, että saan kotiinkin kynttilät palamaan. Tämä on serkun tytön synttäreiltä.

Köpis 2

Tänne kuvaamani kuvat ovat ihan jotain muuta, kuin töitä varten otetut. Kuvia tuli yli 900, iloisin olen näistä, joilla ei ole suoraan mitään tekemistä töiden kanssa; hämähäkinseitit, joutsenten lento, hassut patsaat. Miten mukava onkaan tallettaa näkemiäni asioita kuvallisesti, muuten niin paljon unohtuu nopeasti.

Köpis

Kööpenhaminassa:

• käveltiin paljon
• pyöräiltiin
• ajettiin metrolla
• ajettiin junalla

Juotiin:

• kahvia
• olutta
• siideriä
• ja paljon vettä

Syötiin:

• kasvisruokaa
• liharuokaa
• leivonaisia
• ihania rapeakuorisia tummia jyväisiä hotellin sämpylöitä

Nähtiin paljon:

• taloja
• parkkipaikkoja
• polkupyöriä
• kahviloita
• ihmisiä
• puistoja
• siltoja
• lyhtypylväitä

Koettiin:

• sumu
• sade
• auringonpaiste

Ihailtiin:

• pyöräily-ystävällistä liikennejärjestelmää
• pyöräparkihalleja
• rohkeaa uutta rakentamista
• elegantteja vanhoja taloja

Tultiin tyytyväisinä kotiin.

Kööpenhamina

..oli sateinen aurinkoinen ja sumuinen. Joiltakin osin vähän tasapaksu, jossain supersymppis, jossain jopa kalsea. Kallistun loppujen lopuksi tykkäämisen puolelle. Reissussa oltiin just tarpeeksi monta päivää, yhtään enempää en olisi jaksanut kävellä. Tuliaiset löytyi pikapikaa parista museokaupasta, muuten lähinnä ikkunaostoksia. Bambupuikko katkesi jo menomatkalla. Neulominen jäi siihen, uusia en ehtinyt mistään etsiä, kun kauppoihin ei ehditty. Kamerassa on jotain likaa jossain välissä, kaikissa kuvissa on samanlaiset töhryt yhdessä reunassa. :(

Kotiin palatessa vastassa taas huolenaiheita. Miten voi olla niin vaikeaa ja takkuista, vaikka kuinka rakastaa?

Maanantain olotilaa

Olen tänään seissyt kaksi tuntia pusikossa keskustelemassa ihmisten kanssa. No, keskustella on väärä sana, seisoin kuuntelemassa kiukkuisia ihmisiä. Sellaista se on välillä. Meni tovi että varpaat lämpeni kotiin päästyäni. Yllättävän kylmä on ulkona. Ja nyt on pimeää. Sysipimeää. Viikonloppuna sentään paistoi aurinko sen verran, että sai pari kuvaa anopin piahlta. Haapoja. On ne kauniita.

Hassunhaikea olo. Isomörkö lähti aamulla Romaniaan. Palaa sieltä torstaina myöhään. Minä taas lähden torstaiaamuna Kööpenhaminaan, joten tapaamme seuraavan kerran ensi maanantaina. Hassua. Nyt just on jotenkin sellaista, että kaipaisi aikuista juttuseuraa.

Mikkeli oli hyvä. Musiikkiopiston salissa oli hyvä laulaa. Yleisöä oli vähän, mutta sentään jonkin verran. Karonkassa herkkuruokaa ja muutenkin mukavaa. Monta epätarkaa hämärissä napsittua valokuvaa.

Huivi

Malli: Saroyan
Lanka: Ilun handun 50% merino 50% alpakka, väri 'Pyörähdin pyörässä näin'
Puikot: 3,5 bambupyörö
Paino: tasan 100 g, pikkunöttö jäi lankaa jäljellekin
Pituus 147 cm

Rakastan tätä. Tosin, vaikka lanka on älyttömänihanan pehmeää, sekin melkein tuntui kutittelevan. Oikeasti tätä mallia ei missään nimessä pitäisi neuloa tämmöisestä raitalangasta, mutta väri onneksi pikkuisen lätäköityi, joten raidallisuus ei hukuta noita ihania lehtikuvioita. Tei huivin ohjeen mukaisella vihjeella yrittäen käyttää koko kerän, eli enin käytin n. 1/4 langasta levennyksiin, sittn tein suoraa niin kauan, että lankaa oli jäljellä saman verran kuin alkuosaan kulu ja kavaentelin sitten loppuun. Eli 8 mallikertaa viistoihin osiin, 9 suoralla, tuli sopivan levyinen ja pituinen.

Tämä on se, jonka kertaalleen purin, kun en tietenkään voinut katsoa ohjeen yhteysdessä olevaa kuvaa, mikä olisi helottanut ratkaisevassa kohdassa ohjeen tulkintaa. Kannatti kyllä purkaa, on tämä niin ihana. Seuraavan teen vähän rauhallisemmasta ja paksummasta langasta.

Kuvausassari oli ties missä, piti ottaa surusilmä avuksi poseeraamaan.


- ja omenoita

Illan kokeilukeittiöosuus. Jakelen yleensä ystäville joululahjaksi punasipulihilloketta ja hilloja omasta kellarista. Pelkkä yhtäsamaa omenahillo kypsyttää, sitä on jo kilokaupalla kellarissa. Niinpä tein kokeilun. Heitin kattilaan pari pientä sipulia silputtuna, omenat, murskattua chiliä, inkivääriä, kanelia ja kun omenat olivat kiehuneet mössöksi, niin hillosokeria. Ainakin näyttää hauskalta. Saa nähdä, miltä maistuu. ;)