Vuosi loppuu..

.. niinpä on korkea aika kertoa tämän vuoden viimeiset jutut. Eihän uutta vuotta voi aloittaa vanhaa muistellen. ;)

Joululahjoja en juuri ehtinyt itse tehdä, ne kaksi paria sukkia menivät postin kautta perille, ja olivat kuulemma sopivat. Lisäksi ompelin Keijulle sohvatyynynpäällisen tilkuista. Ihan täysin en ollut lopputulokseen tyytyväinen, mutta saaja ilahtui. Vaikeuskerrointa tuli matkalle, kun ompelukoneeni alkaa tehdä lakkoa; paininjalka ei painu kunnolla alas, joten välillä piti mennä käsiohjauksella ja kankaan löysyys teki tikkauksiin nurjalle puolelle hiukan löysiä lenkkejä, mutta niille ei nyt mahda mitään. Edellämainitusta syystä tikkaukset menee tylsästi pitkin tilkkujen saumoja. Pitää kantaa rakkine huoltoon ja jos se ei auta, niin lähteköön eläkkeelle ja hankitaan uusi. (Ikää vempeleellä on 20 v, katsotaan vieläkö se kuntoutuu.)

Jouluna oli tunnelmallista ja kaunista, ihanaa kevyttä lunta joka paikassa, kynttilöitä ja kuusi. Joulukoristeita levitettiin ihan minimaalisesti. Kuusi on ja valoja, pari olkipukkia ja tontut nimeltään Tip ja Tap, ei juuri muuta. Tänä vuonna riittää tämä. Enkelikokoelmanikin jäi laatikkoon. Tuntuu hyvältä tällainen vaihtoehto. kuusen koristelu jäi miehen hommaksi, kaikki muut puuhailivat jotain muuta.

Joulun pyhien jälkeen koitti sitten säiden puolesta arki, sää lauhtui ja terassin untuvainen kauneus katosi. Kävimme lähes viimeisiä tyhjennysuurastuksia tekemässä miehen lapsuudenkodissa ja sieltä palatessamme oli vieläkin vähemmän lunta terassin kaiteilla. Oikeammin sanottuna: ei enää mitään. Terassi itsessään piti silti lapioida tyhjäksi.

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille. Tuokoon uusi vuosi tullessaan jotain mukavalla tavalla yllättävää ja ilahduttavaa itse kunkin elämään!

Henkseleiden paukuttelua

Nyt esitellään valmiita. Ensin tämä huivi, joka jo vilahti vähän aikaa sitten pingotuksessa. Lankavyöte hävisi tietysti heti kättelyssä, joten langasta ei ole aavistustakaan. Olen ostanut sen messukeskuksesta, muistan missä kohtaa pöytä oli, ja mitä juttelin myyjän kanssa, mutta se ei auta. En ole edes täällä näköjään kehuskellut hankinnallani. Siitä siis piti tulla käsineet, mutta tuli huivi. 3½ pyöröpuikolla omasta päästä pudottelin vuorotellen eri suuntaan käntyvää verkkoneuletta (2yhteen, langankierto) reunassa 3s ainaoikein, lähellä päätä pieni raita 1o1n-joustetta. Langan väri vaihtuu kauniisti, toivon, ettei tämä kutita kaulassa. Vanha nalleni pääsi mannekiiniksi tällä kertaa.

Miesten sukat.
Lanka: 7 veljestä, polkka(?), vihreä (tämänkin vyöte katosi heti)
Puikot: nro 3 bambua
Malli: ihan perussukka omasta päästä; varressa 56 s, terässä 52, ranskalainen kantapää, pyöreä kärki.
Yllättävän siistit tuli. Koska oli vähän kiire, minulla oli vain 1 kerä lankaa ja kuviojakso oli yllättävän pitkä, en kerinyt lankaa niin, että molemmat sukat alkaisivat samasta kuvion kohdasta. Toivottavasti ei häiritse saajan silmää. 

Naisten sukat
Lanka: 7 veljestä, tweed, lila
Puikot: nro 3 bambua
Malli: ihan perussukka omasta päästä; varressa 52 s, terässä 48, ranskalainen kantapää, pyöreä kärki.
Erilainen värjäys (vai eri väriaine) teki langan tuntumasta vähän erilaisen, Polkka oli helpompi neuloa napakaksi pinnaksi. Onneksi kirjavassa pinnassa lievä epätasaisuus ei näy niin selvästi.

Nyt täytyy kissan vähän nostella häntäänsä. Olen viikossa neulonut kaksi paria sukkia, vaikka olen ollut päivät töissä ja kaksi iltaa kuorossa. (Okei, lankana 7-veikka, mutta silti). Hyvä minä. huomenna pitää saada ne vain postiin. Perhe ei ihan arvosta tätä suoritusta, mutta viisi siitä, Miehen sukat menee lämmittämään isän varpaita ja naisen sukat samaan huusholliin. Joten tärkeä projekti tämä oli minulle.

Joulu lähestyy

Sen tietää siitä, että korttiprojekti valtaa askartelupisteen. Suurin osa korteista on värkätty, tungettu kuoriin, osoitteet kirjoitettu ja postimerkit liimattu. Ne pakolliset 5 osoitetta ovat taas hukassa. Töissä ne olisi saanut nopsasti fonectasta, mutta enpä tietenkään muistanut. Tässä vähän tuloksia. Ensin tuli iso pino noita punaisia. Ne ei tietenkään ihan riittäneet, joten piti tehdä muutama lisää. Punainen poro punaisessa kortissa ei oikein näytä miltään, joten kaivelinpa vihreitä kartonkeja noihin viimeisiin.

Alakuvassa pingoitus käynnissä. Ei mikään hyshysjuttu, vaan ihan omaan käyttöön tarkoitettu. Oikeastaan meinasin tuosta langasta ensin kynsikkäitä, mutta tajusin, etten ikinä saa noin ohuesta langasta tarpeeksi siistejä, niin kaivelin paksummat puikot ja pistelin verkkoa menemään. Tarkempaa kuvaa ja tietoja tulee sitten, kun tuo kuivuu.

Eilen saatiin jopa vihdoin kaivetuksi esiin adventtikyntteliköt ja ulkovalot. Sisälevitys on valmis, mutta tyypilliseen tapaan ulkovalojen kanssa käytetty kartio on jossain tuntemattomassa paikassa. ;)

Syksy on vienyt voimat. Halusin muutosta töissä ja sain mitä halusin. Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen ja motivoitunut. Rasittaa vaan samat asiat kuin silloin, kun saavuin ensimmäiseen tehtävääni tähän työyhteisöön; pennin vertaa ei kukaan pane energiaa kenenkään perehdyttämiseen. Osittain se on tässä tilanteessa ymmärrettävää; oma esimiehenikin vaihtui, joten hänellä ei myöskään ole tietoa siitä, miten talossa on ollut tapana hoitaa asiat. Kun totuus on vielä niin kurja, että kaikki vastaavissa tehtävissä olevat hoitavat hommat omalla tavallaan, niin on ollut välillä aika raskasta koittaa löytää tapa toimia erilaisten asioiden ja ihmisten kanssa.

Syksyn mittaan on viikonloppuihinkin kasautunut yllättävän paljon erilaisia asioita. Monelta osalta ihan iloisiakin, mutta yhdistettynä työpaineisiin vähän hengästyttävää.

Marraskuun pimeys on onneksi vaihtunut joulukuiseen lumen valoon. On jotenkin harmillista huomata, että pimeys ja säätila vaikkuttavat mielialaan ja vireyteen, vaikka en haluaisi. Väkisin matalapaine ja harmaa hämärä vaan vetää vierystilaa alaspäin. Pakkanen tuo kaivattuja auringon pilkahduksia ja lumi heijastaa valon moninkertaiseksi, sitä alkaa taas uskoa auringon olemassaoloon.

Joulun paikkeilla saa onneksi muutamalla lomapäivällä puolentoista viikon vapaan aikaan, silloin toivottavasti ehtii myös vaan olla ja nauttia rauhallisuudesta.

Moni on puhunut enkelikelloista. Itse en kykene sitä kilinää kuuntelemaan hermostumatta. Liekin luomat liikkuvat varjot ovat kuitenkin kauniita. Onneksi nyt on joku keksinyt myös äänettömän enkelikellon. Näistä minä nautin.

Melkein joulukuu

Tänään satoi lunta vaakatasossa. En voi sanoa olevani pahoillani. Lumi saa valot erottumaan, marraskuun säkkipimeys rupesi jo käymään luonnon päälle. Lumeton talvi olisi painajainen. Nyt voi viritellä ulkovalojakin, kun ne näkyvät johonkin.

Tuuli sai kodin tuntumaan vähän kolealta. Villasukista huolimatta oli viileää, joten virittelin tulet pönttöuuniin ja sytytin kynttilän. Ihanaa adventin aattoa kaikille niille, jotka sitä viettävät.

Virkattu kori

Kori
Lanka: Novita Kelo valkoinen, kaksinkertaisena, 4 kerää
Virkkuukoukku: nro 8
Fiilis: Nojaa.

Virkkasin tämmöisen. Tuotiin olohuoneeseen pois muuttaneen Keijun huoneesta pieni hylly kukkatasoksi ja koriste- yms. esineille. Tuli päähäni ajatus virkatusta korista siihen hyllyyn. Oli hätä päästä tekemään, joten käytettävissä oli vain marketin lankahylly. Siellähän sitten ei ollut jämäköitä lankoja ollenkaan. Tarttui koriin neljä kerää valkoista Keloa ja virkkuukoukku nro 8. Ja ei kun kotiin virkkaamaan. Tiesin aloittaessani, että lanka on liian pehmeää, mutta sillä mentiin. Hartiat parkuen väänsin kiinteitä silmukoita välillä koukku ihan silkassa nyrkkiotteessa. Lopuksi vielä reunan tueksi ja koristeeksi ketjusilmukkarivi. Lanka meni kaikki, viimeiset 5 ketjusilmukkaa piti tehdä yksinkertaisella langalla, kun se toinen loppui juuri ennen loppua. En viitsinyt purkaa ja jättää sitten taas kahta epämääräisen pituista langanpätkää roikkumaan. Lörppänähän se on, mutta jos tonne nyt jotain pikkuroinaa heittelisi. Toisaalta tukevampi puuvillalanka olisi voinut saada aikaan vieläkin pahemman hartioiden kivistyksen. - Ehkä näitä ei synny enempää. (Kuvakin on vino)

Pyhäinpäivä

Päivä oli harmaa, suurimman osan aikaa. Juuri ennen auringonlaskua kirkastui hetkeksi, sitten kehittyi pehmeä harmaa sumu. Sytytin kynttilän anopin kuvan viereen, illalla myös lyhtyihin terassille.

Paistoin omenapaistoksen, vielä löytyi muutama paistokelpoinen oma omena. Ehkä vielä pariin paistokseen löytyisi ainekset.

Yhdet villasukat lähti eilen uuteen kotiin, Miesten kokoa, palmikoita, tummanharmaa paksuhko sukkalanka. Ne jäi kuvaamatta.

Sain tänään kolme pahvilaatikkoa tyhjäksi, keräsin kassillisen paperia paperikeräykseen ja yhden laatikollisen kiertoon lähtevää tavaraa. olohuone alkaa muistuttaa vähän enemmän olohuonetta. :)

Vaalipäivä

Vaalipäivänä aurinko paistoi. moni on valitellut lumen tuloa ja kylmyyttä. Viikkokausien harmauden ja sateen päälle olen itse tyytyväinen siihen, että aurinko paistaa. Harmittaa se, että sää selvästi vaikuttaa omaan mielialaan. Yritän olla lisäämättä matalapaineiden merkitystä, mutta kun aurinko singahtaa esiin, näkyy heti muutos oman pään sisällä.

Auringonpaisteessa oli mukava kävellä äänestyspaikalle. Nappasin lähtiessä kameran mukaan taskuuni, mutta kuvia ei tullut napsituksi, enemmän keskityin nauttimaan hetkestä ja auringosta. Kuuraiset lehdet kuvasin koulun portaalta, se jäi päivän ainoaksi kuvaksi.

Päivällä jatkoin sitten kesken jääneitä haravointihommia. pakkasen ansiosta ei enää uppoa nilkkoja myöten saveen, mutta homma on myös selvästi raskaampaa, kuin sulaan aikaan. Onneksi sentään pääsee vielä tekemään sitä, eikä lunta ole peittämässä kaikkea haravoitavaa.

Nyt jännitetään vaalituloksia. Samalla pitäisi huomista varten vertailla vakuutustarjouksia ja lukea yksi kommentoitava raporttiluonnos. - Joku juttu jää nyt varmaan tekemättä.

Bloggaamisessa joku tökkii. Haluaisin keskittyä enemmän kuviin kuin sanoihin, mutta kuvia ei synny. Otin koneen syliin jo kauan sitten ja jutuin pelaamaan pasianssia. Katsojia silti täällä näyttää käyvänomaan tasaiseen tahtiinsa. Koska tilaston katsojaluku on jo ylittänyt 8500, kannustan teitä lukijoita lupaamalla arvonnan, kun 10 000 menee rikki.

'Tis the last rose of summer...

Pihalla kaikki kasvit eivät vielä usko syksyn saapuneen. Sääkukka yrittää yhä kukkia korissa, samoin ruusu kukkapenkissä. Angervon lehdet ovat sentään punertuneet ja köynnöshortensia kellastunnut.

Päivä oli yllättävän sateeton (joskin harmaa), joten suurin osa päivästä sujui syystöissä. Aamupäivällä kärräilin haravoituja lehtiä, sitten kuskailtiin kukkaruukkuja, kesäkalusteet ja grilli talvisäilöön. Että ne saatiin mahtumaan varastoon, piti sieltä raahata sisälle perityt sängynpäädyt ja vanhat puiset alkon laatikot (pojan käyttöön).

Päivä ei täällä rannikon läheisyydessä ollut aurinkoinen, sade onneksi alkoi vasta neljän jälkeen, joten pahasti ei kastuttu -  mitä nyt saatiin saappaat perusteellisesti savisiksi, kun jatkuva sade on pehmittänyt koko pihan velliksi. Haravointia vielä riittää, mutta sitä voi sitten jatkaa iltahämärissä ensi viikolla, jos huomenna sataa.

Sade lotisee taas ulkona. Saunan jälkeen pantiin pönttöuuniin tulet ja lötkötellään ihan rauhassa. Ehkä kohta taas tartun huivityömaahan.

Viimeistelyhommia

Kun ilmat viilenee ja lattiat samalla, niin oli pakko ottaa päättelyprojekti ja saattaa sukat käyttökuntoon. Ensimmäiset tyttärelle, suoraan päättelystä matkalaukkuun, mitään pingotuksia ei täällä keretä harrastella. Jälkimmäiset omaan jalkaan. Tavoistani poiketen nukuin sukat jalassa koko viime yön - itsellenikin yllätykseksi.

Kahdet sukat.
Lanka: Drops Fabel Unicolor (musta) ja Print, turkoosi nro 340, vihreän vyöte hukassa
Puikot: nro 2 bambua (liian paksut, mutta en oo löytäny käsialalleni riittävän ohuita)
Silmukoita: 56 kummassakin
Ranskalaiset kantapäät ja pyöreät kärjet.

Silmukoita olisi sopiva määrä jos puikot olisivat ohuemmat, nyt on vähän löysät, varsinkin tyttären jalkaan. Tosin hän ilmoitti, että menevät unisukiksi ja siinä ei kuulemma pieni väljyys haittaa. Lämpimät jalat on mukava asia, ohuet villasukat pitää lämpimänä, muttei ole liian kuumat.

Nyt taas huiviprojektia eteenpäin ja se villatakkimalli on yhä hakusessa. Lanka tuolla korissa huutelee ja keho huutelee villatakin perään, alkaa olla ulkona jo sen verran viileää.

Viikonloppu hurahti kuoroleirillä. Jouluohjelmisto on työn alla ja oli oikein mukavaa. Pitkästä aikaa tuntui totaalisen mukavalta laulaa porukassa ja illallakin oli kivaa, vaikka aikaisin väsähdinkin. Lauantaina laulutunnilla sain ahaa-elämyksen, jonka toivottavasti osaan hyödyntää myöhemminkin. - Olisipa kivaa ehtiä säännöllisesti laulutunnillekin.

Leiriympäristönä oli iki-ihana Päivölän virkistyskoti, tunnelmallinen talo ja ihana luonto. Keltaisia ja lehdettömiä puita, aamusumua, verannalle talvehtimaan siirrettyjä pelakuita ja verenpisaroita, sadetta ja auringonpaistetta sekä aamukävelyllä nähty peura. Kaiken kruunasi herkullinen kotiruoka. Mmm.


Vähän huolestuttaa se, että kaikilla muilla tuntuu olevan jo pihat laitettuna talvikuntoon: kukkaruukut on tyhjennetty, pesty ja kannettu varastoon ja kaikki muukin kondiksessa. Meillä on vielä kaikki pitkin pihaa. Onneksi alkavalla viikolla on loppuviikosta kaksi päivää syyslomaa, silloin olisi tarkoitus hoitaa piha-asiat talviasentoon. Tuskin se lumi sitä ennen tulee - toivottavasti. ;)

Mökkikeikka

Tehtiin syksyn todennäköisesti viimeinen keikka mökille. Perjantaina ajeltiin sateessa ja aloiteltiin semmoisia puuhia, joita saattoi tehdä sisällä. Lämmitettiin sauna ja saunottiin iltapimeässä. Järveen ei uskallettu mennä liukkaan kallion yli. - Melkein harmittaa moinen mamoilu. ;)

Yöllä tuuli yltyi kovaksi, sade ja myrsky repivät suurimman osan puissa vielä sinnitelleistä lehdistä. Muuten oli hiljaista. Vain kolmet valot näkyi rannoilla omiemme lisäksi.

Tänään sitten touhuttiin enemmän; pumppu tyhjäksi, letku yläs järvestä ja huonekalut kuisteilta sisälle. Tyhjennettiin keittiön komerot ja jääkaappi ja pakattiin vuodevaatteita hiiriltä suojaan. Viimeiseksi vielä hiiribaari auki vakiopaikkaan ja ovet lukkoon. Kotimatkalla ihailtiin runsasta valikoimaa erimuotoisia ja -värisiä pilviä.

Tällä kertaa ei jäänyt kauhea jälkihaikeus lähtiessä. Ulkona oli kylmä, eikä talokaan kovasti lämmennyt, tuuli oli sen verran voimakas, että se jäähdytti tehokkaasti vaikka patterit sinnikkäästi yritti puskea lämpöä ilmoille. Matalapineella ei viitsitty yrittää sytyttää puuhellaa, koska se helposti savuttaa sisään ennen kuin syttyy kunnolla. Savun tuulettaminen olisi vienyt viimeisenkin lämmönhiukkasen taivaan tuuliin. Kotiin lähtiessä poimittiin matkan varrelta vielä puusohva ja peräkärry auton perään, sitten köröteltiin kotiin. Autossa aloitin toisen kerran kaulahuivintekeleen. Saa nähdä, mitä siitä syntyy - toivottavasti kaulahuivi, joka ei kutita kaulaa.

***

Muutama uskollinen täällä näyttä Bloggerin tilaston mukaan käyvän yhä kuikuilemassa, vaikka päivitystahtini on harva. Kiitos teille, uskolliset. Jospa niitä valmistuneita sukkiakin saisin tänne vähitellen näkyviin.

...että sellainen sunnuntai

Yleisesti ottaen olen nykyisin sitä mieltä, että marmattamisen jätän blogissa väliin. Tänään on kuinenkin ollut jotenkin sellainen päivä, että olisi saanut koko päivä jäädä puolestani väliin ja teen poikkeuksen.

Aamupäivä oli ok. Keskusteltiin miehen kanssa kuvista ja tauluista ja niiden tulevasta asettelusta seinille. Päästiin jossain määärin jopa yksimielisyyteen. Sitten todettiin, että tiettyjen asioiden saaminen seinälle edellyttää sitä, että verhot on paikoillaan, eli mars verhokauppaan. Kaupassa oli aikamoista vääntöä siitä, mitä halutaan, mentiin ajatuksissamme aika paljon ristiin. Pidettiin jäähytauko (mies urheiluvälinekaupassa, minä astiaosastolla) ja sitten ostettiin loppujen lopuksi erikoistarjousverhot, jotka kelpasivat kummallekin. Niistä pitää vielä silpaista puoli metriä ylimääräistä pituutta pois.

Ruokailun päälle meinasin heittäytyä olohuoneen sohvalle pitkäkseni, mutta kummallinen ääni keskeytti touhuni. Katosta tippui vettä nojatuolissa lojuneeseen hesariin. Ämpäri tilalle ja mies katolle. Ilmeisesti piipun pellitys on tehty vähän huolimattomasti kattoremontissa. Ottaa päähän rajusti.

Sitten rauhoittuakseni yritin mennä uimaan siksi aikaa, kun mies oli menossa hetkeksi töihinsä valmistelemaan esitelmää. Pukuhuoneen ovi oli lukossa ja koko allasosasto remontissa vielä viikon ajan.

Koko päivän jatkunut reipas sade ja siitä johtuva hämäryys ovat muutenkin pitäneet mielialaa matalahkona. Hillojen keittelyynkään en sitten saanut ryhdytyksi. Että tällainen sunnuntai. Eilinen päivä sentään oli puuhakas ja mielenkiintoinen hillonkeiton ja miehen serkkutapaamisen merkeissä.

Onneksi huomenna on uusi päivä.

(Nosturibaletti on käynnissä Jätkäsaaressa, mosaiikkimainen kuva rikkinäisen kaidepleksin kautta kuvattua Ruoholahtea.)

Erilaisia satoja

Viime viikolla vietin kolme päivää seminaarissa, jossa jokaisena päivänä oli myös ekskursio. Sain joka päivä nähdä rakennuksen, jota en ollut ennen nähnyt tai käydä paikassa, jossa en ollut ennen ollut. Virkistävää, mukavaa. Kuvamateriaalista tänne blogiin suurimmaksi osin tosin poimiutuu ihan muita kuvia kuin ne, joita työmielessä räpsyttelin kameraan. :) Ehkä joku niitä taloja ja paikkojakin haluaisi nähdä. Jospa sitten joskus niitäkin. Tässä nyt kuitenkin tätä muuta kuvasatoa. Futuro oli hauska vierailukohde, suorastaan söpö. Totaalisesti oman aikakautensa tuote.

Syksy on tuonut sadonkorjuuajan kotiinkin. Omenoita on niin paljon, että olemme paniikissa. Kuuluttelen tuttavia niitä keräilemään. Ensimmäiset jo ovat käyneetkin. Toinen luumupuu tekee kuolemaa, joten luumuja tulee sen verran, kuin pystymme kuluttamaan. Omenahilloa keitin eilen neljä kiloa. Jos vielä kaksi, korkeintaan kolme satsia pyöräytän, niin sitten saa tälle tädille riittää. Kuivuri ei vielä laula, sekin on edessä. Opiskelijoille varmaan kelpaa kuivatutukin omput, kun ne on äitilästä kotoisin.

Eräänlaista sadinkorjuuta sekin, että tänään pyörittelin kompostoreiden sisuksia. Pitkään muhineet ulos ja penkkiin, lämpökompostorin sisus siihen tyhjentyneeseen jälkimuhimaan. Pesin lämpökompostorin ja siirsin sen vähän parempaan paikaan; talvella ei tarvitse enää kahlata niin pitkää matkaa lumihangessa sen luo päästäkseen. :) Kaivelin myös valkosipulit penkistä ja leikkasin viimeiset piiskut maljakkoon.

Habitaressakin piipahdin. Ostin sateenvarjoille pytyn, mutta en kiertänyt kaikkia halleja enkä ottanut yhtään kuvaa. Tärkeintä oli kierrellä yhdessä siskon kanssa.

Sauna on lämpiämässä. Mukava päätös työntäyteiselle päivälle.

Syksy on selvästi täällä. Puutarha tuoksuu omenoilta. Sade rummuttaa peltikattoon. Harrastuksista viimeisenä alkoi tänään jooga. Iltaisin on pimeää. Lämpö on vielä minimissään. Niinpä pitää lämmitellä varpaita miehelle neulomissani villasukissa.

Purin kamerasta kuvia. Suurin osa oli vielä melko kesäisiä, kukkia ja nuorison muuttokuvia. Ja sitten vähän syksyisempiäkin. Mökillä vesi oli tosi korkealla, aallot löi saunan laiturille, normaalisti tuolta laiturilta ei pysty helposti kauhaisemaan ämpärillä vettä.

Omenoita on tänä vuonna paljon. Taitaa olla edessä korin asettaminen postilaatikolle, siihen omppuja tarjolle niitä haluaville.

Neljäs sukkapari on tällä hetkellä puikoilla, mutta vasta yksi pari on päätelty. Nämä menee miehelle. Lankana 7veljestä, meleerattu vihreä. 52 silmukkaa, puikot 3 tai 3,5, en enää muista. Palmikot omasta päästä, olisi voinut ehkä sommitella paremminkin, ranskalainen kantapää. Käsiala on mitä on, mutta nämä taitaa silti mennä suoraan käyttöön ilman mitään kastelemisia.

Syyskuun ensimmäinen

Vietetään lauantai-iltaa mökillä kahdestaan miehen kanssa. Ulkona on pimeää. Odotetaan, koska saderintama ehtii tänne asti.

Saunasta käytiin uimassa, kaksi kertaa, kaksitoista vetoa kummallakin kerralla. Vesi ei siis ole lämmintä, muttei ihan vielä tolkuttoman kylmääkään. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pantiin puuhellaan tulet, sillä saa helposti ja nopeasti lämmintä keittiöön. Saunan lämmitys kesti kauemmin; muuri on jo vähän viilennyt, kun liki kuukauteen ei ole kukaan sitä lämmittänyt. Lisäksi puutkin olivat aika huonoja.

Metsässä on pikkuisen sieniä, kuivahtaneita ja tuoreempia kantarelleja, pari vaaleaa orakasta. Tatteja ei näy, eikä rouskuja. Kaksi mustaa torvisientä näin. Jos aamulla ei sada ihan kaatamalla, niin käyn hakemassa sienet pois.

Töissä uuden opettelu vie yllättävän paljon energiaa. On monia asioita, joihin ei ole valmiita malleja, on vain mentävä omalla persoonalla ja vaistolla. Lisäksi vastuu on entistä isompi, joten ihan mitä tahansa ei voi suustansa päästää.

Korjautin kaksi valaisinta. Vanhoissa lampuissa on vanhat johdot. Eivät näyttäneet ihan luotettavilta, joten sähköistettiin uudelleen, että uskalletaan kytkeä niihin virta.

Sateenkaari on kahden viikon takaa, jolloin seilasimme vaihtelevassa säässä J.L.Runebergilla Porvoosta Helsinkiin. Koneella on vain joitakin kesäisiä kuvia, kamera on mukana, mutta kuvia en tänäänkään ole intoutunut ottamaan. Ehkä tässä vähitellen taas pääsee vauhtiin siinäkin asiassa.

Valoilmiöitä

Seilasin iloisessa porukassa J-L-Runebergilla Porvoosta Helsinkiin. Matkalla upeita valoilmiöitä; pilven raoista siilautuvia auringonsäteitä, kirkasta paistetta, aurinkoa ja sadetta yht aikaisesti, sateenkaari. Matkassa oli vain pikkukamera, kuvien laatu vähän sen mukaista. Loppumatkasta merituuli puhalsi pään tyhjäksi ja kamera sai pysyä repussa.

Olen pyöritellyt monenlaisia asioita elämässäni ja päässäni. Isoja muutoksia tapahtuu; Keiju muutti pois kotoa opiskelupaikkakunnalleen, Pikkumörkö aloitti ammattikoulun. Tavaraa muuttaa sisään ja ulos, minkä johdosta koti on kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Töissä aloitin uuden tehtävän, ja esimieheni tilalle tuli uusi henkilö loman jälkeen. Kaikki tapahtuu yhtaikaa ja vaatii sopeutumista sekä erilaisia toimenpiteitä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että lasten kuuluu muuttaa omilleen. Ei se silti ihan niin helppoa ole. Esikoisen lähtö synnytti tunteiden vuoristoradan ja sekamelskan. Olen iloinen, että asiat asettuvat kohdalleen elämässään; löytyi opiskelupaikka ja asunto poikaystävän kanssa. Samalla olen kuitenkin niin haikea; pieni mustatukkainen vauvani onkin nuori nainen, joka elää omaa elämäänsä. Tasapainotila kotona muuttuu perheen pienentyessä. Lisäksi kaipaan pulputtavaa juttuseuraani. Tiedän, että tähän tottuu, mutta juuri nyt on ikävä.

En ole koskaan ollut ylijärjestelmällinen, pikemminkin sekasotkuun taipuvainen. Tällä hetkellä joka paikassa vellova epäjärjestys kuitenkin ahdistaa. Tavaraa on tullut niin paljon sisään, että kaikelle ei ole vielä paikkaa, ennen kuin saadaan jotain tieltä ulos. Jotain siirretään Keijun uuteen kotiin, jotain yritetään myydä pois ja jotain voisi hyvällä omallatunnolla heittää roskiinkin. Mielessä on pitkään kytenyt toive tavaran vähentämisestä, mutta poistoista huolimatta sen määrä jossain määrin vain lisääntyy miehen lapsuudenkodin tyhjennyksen myötä.

Töissä myllerrykset vievät vähän voimia, vaikka ovatkin positiivisia. Uuden opettelu on haastavaa, vaikkakin hauskaa. Oman uuden tehtävän ja siihen liittyvän roolin omaksuminen ei tapahdu hetkessä. Uuden esimiehen toimintatapoihin ja tyyliin vie aikansa tottua, vaikka olemmekin - ainakin toistaiseksi - tulleet hyvin toimeen. Muutos on muutos ja vie aikansa tottua uuteen tilanteeseen.

Iltaisin olen väsynyt, joten tavaramäärän sijoittelu ja vanhan pois heittäminen ovat saaneet odottaa parempia päiviä. On välillä turhauttavaa, kun näkee kaiken, mihin pitäisi ryhtyä, mutta ei vain riitä tarmoa. Kyky olla itselleen lempeä, olisi tärkeä tässä tilanteessa. Uintikurssi alkoi viime viikolla, jooga käynnistyy syyskuun alussa. Liikunnan avulla toivon löytäväni sitä energiaa ja tasapainoa, jota tuleva syksy vaatii. 

***
Tauon aikana on bloggerin mukaan kävijämäärä blogissa vilahtanut jo yli kahdeksantuhannen. Olen tulkinnut sen niin, että täällä käy sen jotkut kurkistelemassa, onko päivityksiä tullut. Kun arki alkaa taas rullata, tihenee päivitystahtikin toivottavasti edes hiukan. Kun nyt joku ystävällinen kävisi vielä päättelemässä langat kahdesta muuten valmiista sukkaparista, niin voisin nekin kuvata vihdoin. ;)