Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.
24.12.2013
Koristeissaan kiiltää kuusi...
Tosin hyvin maltillisesti tänä vuonna. tytär valitsi erilaiset koristeet joulupuuhun tänä vuonna, kaunis tälläkin tavalla. Puuta, olkea, pellavaa kuusen oksilla. Vain kuusi lasista palloa kimaltaa hopeanauhan lisäksi. Kuusi on tuuhea ja kaunis.
Joulunalusstressi ja sitkeä yskä ovat vaimentaneet valmisteluja ja joulumieltä, mutta nyt ollaan valmisteluissa loppusuoralla. Enää kalkkunan paisto ja puuron keitto edessä. Yskäkin alkaa pikku hiljaa hellittää.
Joulukorteistakaan en näköjään tänä vuonna ottanut kuvaa jakoon. Joku kortti kyllä jäi itselle taas arkistoon muistoksi
Hyvää joulula kaikille!
14.12.2013
Joulu lähestyy
Meidän taloudessa on tapahtunut ihme. Taloutemme on kulkeutunut viisi lehtikaktusta, osa joulu- ja osa pääsiäisversioita. Ei ne ikinä kuki, kun ei niitä kukaan hyysää edes minimaalisesti, saavat olla vaan ja kastellaan kun jaksetaan. Nyt on yhtäkkiä yhteen ilmestynyt kukka, joka on ihan auki ja toisessa on nuppu ja mahdollisesti toinenkin kasvamassa. Mitäköhän tänä syksynä on tehty eri tavalla?
Flunssa kaatoi minut petiin. Kuumetta ei tule, mutta puoli yötä menee aina köhiessä. Siivota pitäisi, mutta heti kun jostain pöllähtää pikkuisen pölyä, alkaa köhiminen. Nyt siis vaan maataan. Miehen vanhoja kuitteja lupailin syötellä vähitellen paperisilppuriin, että edes jotain hyödyllistä saisin aikaan. Neulominenkaan ei huvita, vaikka projekteja olisi, ufoja, oikeasti työn alla olevia ja sen lisäksi vielä tarpeellisia aloitettaviakin jonossa.
Pysykää ihmiset terveinä ja nauttikaa kolmannesta adventista.
30.11.2013
Adventin aatto
Aamulla paistoi hetken aikaa aurinko. Yön pakkanen oli väkertänyt terassin kynttilälyhtyihin jääkukkaset. Ne tietysti sulivat pian sen jälkeen kun aurinko niihin alkoi paistaa, mutta aamupalan ajan ehdimme niistä nauttia. Päivällä pilvistyi ja illansuussa tihkui vettä.
Päivä on mennyt siivotessa. Ensimmäiset joulutortut syötiin päiväkahvilla, nyt alkaa vähitellen virallinen virittäytyminen joulutunnelmaan, vaikka adventtivalot on vielä kaivamatta esiin.
28.11.2013
Rannalla
Eilen oltiin iltapäivällä kokemassa marraskuun valoa - ja kylmyyttä. Nähtiin joutsenpari.Yritettiin kuvitella, millaista paikalla olisi kesällä, kun puissa on lehti ja ilma lämmin. Minulla ei ihan meinannut mielikuvitus riittää, seuralaiseni oli innostuneempi. Seuraavaksi mittaillaan ja ihmetellään.
24.11.2013
Valon pilkahdus
Tähän aikaan vuodesta on valoisa aika lyhyt, pilvisenä päivänä vielä lyhyempi. Lauantaina oltiin iltapäivällä Porkkalassa ja oltiin ulkona juuri sillä hetkellä, kun oli valoisaa. Väriä löytyi sieltä täältä pieninä laikkuina.
Tänään oli aamupäiväkävelyllä kamera taskussa, mutta se jäi sinne; energia suuntautui auringosta nauttimiseen ja rupatteluun, kun pitkästä aikaa oli lenkkiseuraa.
17.11.2013
Lisää lankaa
Kävin Tampereella. Pääkohteeni oli kiinalaiset terrakottasoturit, lisäksi pikakurkistus Tampere 1918-näyttelyyn. Sitten tyttären kanssa syömään tunnelmalliseen kasvisruokapaikkaan ja kästyömessuille. Huh. En ole ikinä ollut noin isoilla käsityömessuilla. Kierrettiin kolmea hallia jotenkuten, neljäs jätettiin suosiolla väliin, kun ähky iski. Aikeenani oli löytää pipolankaa, mutta hallin valaistus oli taas sitä luokkaa, että kun kaivoin kassista sen huivin, johon pipon pitäisi sopia, se näytti niin kammottavalta, että tungin takaisin kassiin. Etsitään joskus toiste, päivänvalolla. Lankaa löytyi silti; ohutta huivilankaa virolaisiin malleihin. Jos villatakin jälkeen aloittaisin huiviprojektin(t). Ihan niin ohutta lankaa en löytänyt, kuin mitä alun perin olin etsimässä, joten ehkä vaihdan valitsemani mallin johonkin toiseen. Lisäksi löytyi puuhaarukka ja suolalusikka omaan keittiöön sekä pieniä kirkkaita hopeasisustaisia siemenhelmiä yhteen koruprojektiin.
Kamera pysyi kassissa reissun ajan, oli tärkeämpää keskittyä olemaan yhdessä tyttären kanssa, näkemään ja aistimaan.
Antoisa miniloma (pe-la) katkaisi arjen rutiinia mukavasti ja antoi uusia ajatuksia pääkopan sisälle.
10.11.2013
Tuulinen isänpäivä
Isänpäivän kunniaksi vedin lipun salkoon liehumaan. Se liehuukin oikein komeasti navakassa tuulessa. Vähän väliä ropsauttaa sadettakin ja välillä taas melkein aurinko pilkahtelee.
Isänpäivä saa aina miettimään elämää ja omaa ei-niin-selkeää isäsuhdettani. Onko se vain oma pääni, joka aina vääntää asioita mutkalle, vai onko tämä elämä oikeasti näin polveilevaa, että aina ei ymmärrä mistä on kyse. No. Tänään löytyi puhelimessa hyvä yhteinen puheenaihe; molemmat olemme siirtyneet maalämpöön.
Lasteni isä sai kylpytakin ja tyttären tekemän kortin. Pienen suklaisen kakunkin leivoin. (Sähköposti on kuulkaa kätevä; lapsi teki kortin lauantai-iltana Tampereella, lähetti kortin äidin printattavaksi ja se oli siis ihan oikeaan aikaan sunnuntaiaamuna perillä.)
Hyvää isänpäivää kaikille!
28.10.2013
Marraskuu lähestyy
Viime perjantaina kierreltiin työasioissa työpaikkakaupunkia. Ohjelmassa oli oikeastaan hulevesiasioiden katselua, mutta viimeisessä kohteessa mielenkiinto jakautui varsinaisen aiheen ja läheltä nousevien lenokoneiden kesken. Yksi kaarsi ihan ylitsemmekin. Oli pakko ruveta kuvaamaan niitä. Aurinko paistoi.
Tänään on ollut hämärää ja harmaata. Tuuli heittelee viimeisiä lehtiä puista ilmaan. Hämärä kasvattaa makeanhimon vähintään kymmenenteen potenssiin, mutta sokerin syöminen ei oloa kohenna. Sisua lähteä lenkille tarvittaisiin - ja viitseliäisyyttä lähteä uimaan.
24.10.2013
Huivi II / valokuvauksen haasteellisuutta
Huivi
Malli: Syreeni Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -Kauneimmat virolaiset pitsimallit -kirjasta (modauksin)
Lanka: Ilun värjäämä 'Höst' 100% merino, melkein koko vyyhti, ehkä 2 metriä jäi yli.
Puikot: KntPro 4 pyörö
Koko: n. 28 x 142 cm
Fiilis: Jee!
Mallin modaukset: Koska lankani oli jotain ihan muta kuin seitinohutta pitsilankaa, tein huiviin sivusuunnassa vain noin puolet mallikerroista. Päissä tein vain päätypitsin ja sen jälkeen suoraan keskiosan mallikuviota, väliboordin nyppyineen jätin kokonaan pois. Nypyt eivät erotu kirjavassa langassa ja väliosa olisi jäänyt aika lyhyeksi, jos olisin boordinkin väsännyt. Huivi ei ainakaan ensi kokeilulla kutita. Keskiosan mallin oppi nopesti, joten kaaviota ei tarvinnut enää ensimmäisten mallikertojen jälkeen tuijottaa.
Olen aina kuvitellut, ettei minusta ole pitsin neulojaksi. Olen saanut huomata olevani väärässä; tämähän on vaan kavennuksia ja langankiertoja. Skarppina saa välillä olla, mutta ainakin tämän kirjan ohjeiden kaaviot on selkeät ja helppolukuiset. Viimeistely- ja tekniikkaohjeita on riittävästi ja ne on hyvin kuvitettu. Seuraavaksi rupesin jo miettimään ihan oikeaa ohutta huivilankaa. Tosin tässä välissä on varmaan syytä värkätä yksi villatakki. Kun nyt osaisin päättää, teenkö sen ohuena vai paksuna. Löysin jo mallin, jonka lanka tosin ei vastaa kumpaakaan vaihtoehtoa, mutta ohjeessa on vartalokappaleesta kaava senttimitoilla, että siitä vaan silmukoita laskemaan... ja hihat saa sitten säveltää... (yäk ja apua!).
Eletään taas vuodenaikaa, jolloin valokuvaaminen on taas jostain syvältä. Kirjavalla "pingotusalustalla" salaman kanssa otetuista kuvista ei tietenkään saa mitään selvää (en kyllä kuvitellutkaan että saisi). Ulkona käsivaralla kuvatut on kaikki jossain määrin tärähtäneitä, salamalla kuvatut paikoitellen epätarkkoja ja räikeän värisiä (toi terävyyden katoaminen on vähän mystistä). Tämä on käsivaralla ilman salamaa kuvattu ja pienen värisäädön jälkeen siedettävän lähellä totuutta. Pitäisi kuvata raw-laadulla ja säätää värit sitten jälkikäteen, mutta ihan nyt niin hifistelijäksi en jaksaisi ryhtyä. - Laiska mikä laiska. ;)
20.10.2013
Pakkasaamu
Harvinainen aamu, olin ensimmäisenä hereillä ja pystyssä. Lehteä hakiessa oli niin jänniä kuurareunoja lehdissä, että oli pakko hakea kamera ja kyykkiä pihalla yöpaitasillaan. Naapurit varmaan pitää mua hulluna. :D
Loppupäivä meni sitten kellaria tyhjentäessä. Lämpökoneen vaihtajat tulee huomenna ja heidän tieltään piti siirtää kaikki pois kulkureitiltä; mm. kellarissa majailevat pakastimet. Huomenaamulla sitten menee lämmöt pois päältä ja jos kaikki menee hyvin, niin tiistaina saadaan lämpö takaisin päälle, 160 m syvä porakaivo on jo viime viikolla porattu pihalle. Talomme siirtyy öljyttömään aikakauteen.
18.10.2013
Syys"lomalla"
Kesäkäsityönä ollut huivi valmistui vihdoin talvea varten, eli sain sen pitkän odotuksen jälkeen pingotetuksi ja päätellyksi langanpäät. Kuviomallit on Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta. Reunapitsi on jostain huivista ja keskiosa kirjan lopussa olevasta mallikirjastosta. Lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa, ihan luonnonväristä, 89 grammaa meni. Puikot knitprot nro 4. Koko on n. 148 x 25 cm. Toivottavasti tämä ei kutita. Jos kutittaa, menee lahjaläjään. Nyt puikoilla on värikkäämpi huivi siitä aiemmin esittelemästäni Ilun merinosta. (Ostin pienen sarjan keskipaksuja Knitpron pyöröpuikkoja keväällä jostain tarjouksesta ja olen tykännyt niillä neulomisesta. Turhaan eivät ole muut kehuneet.)
Lomapäivän kunniaksi istuin tänään aamupäivän työhön liittyvässä palaverissa. Loppupäivä on onneksi sentään ihan "omaa aikaa" (=pyykinpesua, kaupassa käyntiä...). Sateen vuoksi en ruvennut liiemmin viettämään aikaan kaupungilla, käväisin toteamassa, etten löytänyt sopivia työvaatteita, ostin tilkkutyölehden ja pari korutarviketta.
Iltapäivällä kävin vaihdattamassa autoon talvirenkaat. Jono oli lyhyt, joten aika paljon optimisteja on liikenteessä edelleen. Katsotaan, miten sääennustukset pitävät paikkansa. Eipä minun ainakaan tarvitse aamuisin arpoa, pitääkö lähteä julkisilla toteamaan, ettei juna ole aikataulussa, vai pääseekö omalla menopelillä. (Tämän vuoden kuluessa joka ikinen kerta, kun olen mennyt julkisilla töihin, on ainakin toinen junista ollut myöhässä - niin tänäkin aamuna.) Renkaita kanniskellessa tuli taas konkreettinen muistutus siitä, miltä tuntuu, kun sormet palelee kunnolla. (Puutarhahanskoissa ei ole vuoria ja nahkahanskoja ei viitsi renkaiden kanssa pilata.) Tuuli viuhuu kovaa, eikä noita asteita mittarissa montaa ole.
Iltapäivästä sää on alkanut kirkastua, mutta tuuli on navakkaa. Hyvä juttu, repii viimeiset lehdet puista ja viikonloppuna toivottavasti päästään vetelemään viimeiset haravahommat. Miltei kaksi metallikehikkoa on jo täynnä lehtiä. Kevenevän oksiston myötä kevenee olokin; kohta pannaan viimeisetkin puutarha-asiat talviteloille ja sen jälkeen ei tarvitse puoleen vuoteen pohtia kitkemistä eikä ruohon leikkuuta. :)
11.10.2013
Puhelin turvaan
Työpuhelimeni on hankalan kokoinen, se ei mahdu taskuun. Kaikissa vaatteissani ei myösään ole taskuja. Toisaalta parempikin ettei mahdu, niin ei naarmuunnu joutuessaan sinne vahingossa jonkun kovan esineen kanssa. Sama naarmuuntuminen uhkaa käsilaukussakin. Piti värkätä jotain sille turvaksi. Isosta tilkkutyöstä ylimääräiseksi jääneitä paloja vähän lisää muokattuina, eli kolmioina, vähän samasta työstä yli jääneitä isompia paloja. Pala yksiväristä ruskeaa tyynyprojektista vuoriksi ja pala puuvillavanua joka jäi yli samasta peitosta kuin nuo tilkutkin. Ilman mitään ihmeempiä suunnitteluja vaan ompelin paloja yhteen ja tällainen tuli. Nauhaksi vielä kohtuullinen pätkä nyöriä ja siinä se. Puuttuu vielä lenkki, johon saa oviläpykkeen jojoineen roikkumaan (tällä hetkellä killluu ihan tuossa nyörissä vaan). Päätynevät roikkumaan pussukan alareunasta. Harkinnassa myös lenksu ja nappi tuohon suulle. Pari päivää on jo tällaisena keikkunut töissä mukana. Ei tämä nyt mikään taideteos ole, mutta tuntuu toimivan.
Aronian viimeiset lehdet hehkuvat kauniina ja ruusu kukkii edelleen.
Kupous kotiutuu kohta Englannista.
6.10.2013
Kompostorin aarteita - ja muitakin
Jokavuotinen kompostorishow jäi vähän myöhäiseen tänä vuonna, pyörittelin niitä vasta tänään. Jälkikäyntikompostorista levitin sitä mustaa aarretta sinne tänne. Sen mustan seasta löytyi 'biohajoava' salaattirasia. Tytär osti joskus kauan sitten salaattia välipalaksi, heitti rasian kompostoriin, kun sen väitettiin olevan biohajoava. Oli ollut ainakin puoli vuotta lämpökompostorissa ja sen jälkeen vuoden jälkikäymisastiassa. Yhä se erottui tuollaisena liuskaisena könttinä muun aineksen seassa. Heitin sen takaisin lämpökompostoriin. Katsotaan, vieläkö se vuoden päästä erottuu, kun sitä taas tyhjennän. Rasian lisäksi mustan aarteen seasta löytyi sitten tietenkin leikkelehaarukka ja pikkuveitsi. Iso haarukka löytyi sen tavaran joukosta, joka siirtyi lämpökompostorista jälkikäyntiin. Kukaan ei koskaan laita biojäateastiaan mitään muuta kuin biojätettä. Väittävät. Jostain syystä sieltä aina löytyy kuitenkin kaikenlaista maatumatonta, ruokailuvälineiden lisäksi jotain muoviroskia, vähintään ruukkusalaattien ruukkuja.
Loppuviikosta sain postissa pieniä ihania mustia aarteita. Nyt odotetaan jännityksellä ensi kesää. :)
Klematiksen kukinto on sarjassa ihan siitä ilosta, että aurinko paistoi tänään.
5.10.2013
Puuhastelua pihalla
Syyssiivous on käynnnissä pihalla. Torstaina ja perjantaina vietiin purkupuutavaroita ja muita roinia (= tontin nurkalta löytyneet asbestilevyt) kaatopaikalle. Tänään hain rautakaupasta pari kehikkoa syksyn lehdille. Rautakauppa oli jo pullollaan joulukoristeita ja muovikuusia. Ja lokakuu on vasta alkanut.
Etupihalla tehdään valmisteluja tulevaa lämpökaivon porausta varten. Mies leikkeli sananjalat ja kiviä pyöritellään pois porausreiän ja putkikaivannon tieltä. Kompostori odottaa tyhjennystä ja kesän mittaan valamani betonilaatat pitää pinota johonkin talvisuojaan odottamaan ensi kesää. Haravointi on vasta alkamassa.
Tyhjensin kesäkukkaruukut talvisäilöön. Kukkapenkissä yksi ruusu kukkii yhä ja tunkee nuppuja, kesällä se ei paljon viitsinyt kukkia. Samainen ruusu kukki viisi vuotta sitten vielä joulukuun lopussa, kun mies täytti 50. Nupuista päätellen on päättänyt jälleen kukkia lumen tuloon asti.
2.10.2013
22.9.2013
Syyspäivän tasaus
Tänään. Siis päivä muuttuu lyhyemmäksi kuin yö, pimeys lisääntyy. D-vitamiinilla mennään, mutta se ei riitä. Palaveriin ei voi raahata kirkasvaloa mukaan ja aamulla ei ehdi istua riittävän kauan sen ääressä ennen töihin lähtöä. Jotain järjestelyitä on siis tarpeen tehdä.
Oltiin mökillä. Käly miehineen meni perjantaina ja tuli pois lauantaina. Me menimme lauantaina ja tulimme pois tänään. Yhdessä nostettiin laituri, syötiin lohta ja juotiin kahvit. Olivat kääntäneet veneet. Me nostimme pumpun ja harjasimme saunan katot. Siirsimme kuistilta huonekalut sisätiloihin talveksi. Ruokakomerot ja jääkaappi tyhjennettiin, saunottiin illalla ja käytiin uimassakin, vesi oli edelleen melkein + 16 astetta. Löysin torvisieniä.
Joutsenen huuto viilsi sydänjuuriin asti.
15.9.2013
Yhden projektin päätös
Tänään mies ruuvasi portin paikoilleen pojan avustuksella, keräsi sen jälkeen kaikki työkalut sisälle talteen. Tyhjentynyttä työmaavarastoa en ehtinyt kuvata. Projekti kesti taas paljon pidempään kuin pääjehu alunperin arvioi, mutta nyt tuntuu hyvältä; aita on nyt valmis. Kuohujuomia ei ehditty tapahtuneen kunniaksi kilistellä, kun omenarumba jatkuu.
Kävin tänään ostamassa mehupuristimen. Ostin isomman, kun pienempi näytti niin pieneltä... Olisi se pienempi varmaan ollut kätevämpi iltaprojekteja varten, mutta tällä mennään. Lapsi tykkäsi mehusta. Puristusprosessia en tietenkään tullut dokumentoineeksi. Ehkä seuraava satsi sitten päätyy kameraankin.
Eilen tein oman version omenachutneystä. Tuoretta chiliä ei ollut taloudessa, joten piti heitellä chilimaustetta sekaan, varmaan paras antaa sen tekeytyä muutama päivä ennen maistelua, että chili ehtii vähän luovuttaa makuaan. Tämän päivän keitos oli hilloa kanelilla.
8.9.2013
Se alkaa olla oikeasti syksy, mutta ilma on silti viikonloppuna hellinyt meitä. Kahtena päivänä on syöty terassilla ja tänään päivällä tuli kävelylenkillä ihan hiki.
Ensimmäisessä kuvassa kaksi kerää Ilun värjäämää merinoa. Ostettu joskus kauan sitten jostain tapahtumasta. Kirjavan nimi on Höst ja siitä tulee huivi. Totisen käyttökatkoitus on vielä auki. En omista kerintälaitetta, mutta kehitin systeemin, jolla sain kerityksi kerät niin, että lanka pääsee juoksemaan sisältä.
Kaikenlaista muutakin on puuhattu tänä viikonloppuna. Mies sai aidan porttia vaille valmiiksi. Ja lähti sitten työmatkalle. Itse heiluin maalipensselin kanssa sekä betonin että auton lokasuojan kimpussa. Omppuja ja luumuja on kerätty ja omppusosetta keitetty kaksi satsia. - Purkkien kannet naksuu keittiössä hillon jäähtyessä. Luumuja on sen verran vähän, että ne syödään tuoreina.
Kävin kaupassa ihmettelemässä käsin veivattavaa mehupuristinta. - Jäi vielä kauppaan, mutta mietin edelleen, olisiko kannattanut ostaa se. Olisihan omenamehu järkevämpää kuin se, että omenoita pilaantuu, vaikka niitä ahkerasti yleensä myös lahjoittelen eteenpäin. Onko kellään kokemusta noista? Tänä vuonna tosin on sen verran huono omenavuosi, että voi olla että kaikista ompuista päästään suosiolla eroon.
Työstressi häiritsee nukkumista. Tehokkaita stressinpurkukeinoja pitää ruveta etsiskelemään. Lähin uimahalli on remontissa, ehkä olisi asiaa mennä tutustumaan muihinkin. Niissä monessa vaan on kovin vähän ratoja kuntouimareille täällä pääkaupunkiseudulla.
3.9.2013
Syskuun alku
Kotipihan koivuihin on ilmestynyt keltaisia läiskiä. Illat pimenee ja aamuisin pitää kuivailla auton ikkunoita ennen liikkeellelähtöä. Tuulessa on jo viileä sävy ja takki on kaivettu käyttöön. Syksy on selvästi saapunut.
Omenashow alkaa.
1.9.2013
Onni linnunradalla
Onni Linnunradalla on valmis ja luovutettu. Siitä tuli loppujen lopuksi kihlalahja. Nimi on synteesi monista ajatuksista joita peittoon kätkeytyy. Japanilaisia onnen merkkejä on kaksikin. Ensimmäisessä kuvassa on pelkkä tilkkupinta. Se näkyy siinä parhaiten, kun valmista peittoa ei tällä hetkellä pysty levittämään mihinkään niin, että siitä saisi hyvän kokonaiskuvan. Mies joutui valmiin peiton telineeksi ja hermostui, kun nappailin useampia kuvia, niinpä muutama yksityiskohta jäi sitten kuitenkin kuvaamatta.
Reunakaitaleen toisen reunan ompelin käsin. Kaitale on nurjalla leveämpi kuin oikealla puolella. Päällipuolen kanssa saman levyinen olisi ollut mielestäni liian kapea, jos peittoa haluaa pitää yksivärinen puoli päällepäin. Kataleeseen melkein riitti toinen tilkkupinnan keltaisista kankaista. Kulmiin oli pakko ottaa pienet apupalat toisesta. Reunuksen käsin kiinnittäminen oli lämmintä puuhaa - parisängyn peitto sylissä ei pääse vilu yllättämään.
Olen tosi tyytyväinen kokonaisuuteen, vaikka muutama juttu tuolla itseäni häiritseekin - ja supertyytyväinen tikkaukseen. Nyt kun sen näki kunnolla valmiissa peitossa, niin mikään muu malli ei kyllä olisi tuohon sopinut. Vanu on puuvillaa, toivon sen kestävän käytössä. Kannatti viedä Soilelle tikattavaksi. Hämmentävää oli, että tikkauskin nousi paremmin esiin kun sain kanttauksen valmiiksi.
Toisaalta harmittaa, että tähän projektiin tuli välillä pitkiä seisokkeja, kun tuntui olevan joku ongelma tekemisessä, joka aina sitten kuitenkin osoittautui olemattomaksi, eli esim. blokkien liian lyhyt sivunpituus toiseen suuntaan ratkesi höyrysilitysraudalla silittämällä. Toisaalta olen iloinen, että se oli juuri tänään valmis, kun olimme juhlistamassa kuun alkupuolella tapahtunutta kihlautumista.
Olkoon peiton myötä onni myös nuorenparin osana.
25.8.2013
Tämän kesän viimeinen...
... mökkiviikonloppu on takana. Syksyllä mennään vielä jossain välissä, mutta silloin on ihan varmasti kesä kokonaan ohi. Saatiin nauttia sisareni ja miehensä hyvästä seurasta. Syötiin, saunottiin, kerättiin sieniä. Iltaisin ihailtiin mahtavaa kuuta ja sunnuntaina käytiin aamu-uinnilla. Sunnuntaiaamuna oli aikaisin aamulla hienot usvat järvellä, päivisin taas ihana auringonpaiste. Upea päätös kesän mökkeilylle.
18.8.2013
Kesä jatkuu
Eilinen sadepäivä käytettiin kellarin siivoamiseen. Vesimittarin vaihtajat tulevat tällä viikolla ja kaikki tavarat piti siirtää operaation tieltä pois. Aika paljon saatiin aikaan. Lopullisesti pois siirrettiin paljon suorastaan nolostuttavaa tavaraa; muun muassa säkillinen epämääräisiä vanhoja kasseja ja laukkuja roskiin (juu, roskiin, loppuunkuluneita). Jostain syystä kellarista löytyi myös useamman vuoden tyhjät glögipullot ja muuta vastaavaa. Kauppaan meni iso kassillinen palautuspulloja ja lasinkeräykseen paljon pantitonta tavaraa. Taimien kasvatukseen olen säilönyt vanhoja pieniä taimiruukkuja, mutta niitä taimia ei kukaan kasvata, joten hus hus. Tarpeettomia huonekaluja singahti nettiin myyntiin. Miksiköhän ihmeessä sitä koko ajan säilöö nurkkiin kaikkea turhaa? Toivomme tämän poistoinnon jatkuvan edelleen.
Rautakaupan puutarhapihalta ostin krysanteemin helteen ja niitä seuranneen rankan sadekauden tainnuttamien kesäkukkien tilalle. Vähän väriä pihalle.
Tänään on nautittu ihanasta, joskin hiukan hiostavasta säästä touhuamalla pihalla aidan kimpussa. Raskaimmat vaiheet ovat takana ja pystytys etenee. Talkooapuakin kävi paikalla hyppimässä maata tiiviiksi tolppien ympärille.
Viikonloppu on ollut hyvä touhukas ja tehokas, mutta kaikesta huolimatta alakulovire pitää otettaan edelleen. Onneksi joogakausi on on taas alkanut. Sopivaa uintikurssia tälle syksylle ei löytynyt, joten ryhti käydä säännöllisesti uimahallissa on nyt löydettävä ihan itse.
15.8.2013
Tausta
Tässä taas pieni ennakkovilautus. Hain tikatun peiton Töölön Tilkkupajasta ja on ihan pakko näyttää kuva takapuolelta. Tikkausmallin nimi oli jotain tuulen pyörteisiin viittaavaa. Olen reilun viikon yrittänyt kuvitella, miltä se näyttää. Tältä näyttää, ja hyvältä tuntuu. Rento vapaalla kädellä piirretyn viivan näköinen pyörre täyttää pinnan sopivan rennosti ja iloisesti. Etupuolen kuva sitten kun on kantattu ja toimitettu eteenpäin. (Kuva on otettu salamalla,kun ilta jo hämärsi, joten värisävy on vähän pielessä, mutta tuo kuvio on nyt pääasia.)
Seuraavalla kerralla osaan ehkä jo pintaa tehdessä miettiä myös sitä, millä tavalla sen voisi tikkauttaa. Ihana kun iloinen ja pirteä Soile tuottaa tällaista palvelua tilkkuilijoiden iloksi.
Edit. Yritin saada kuvan värin lähemmäs oikeaa, ei tämäkään ihan kohdallaan ole, eikä vissiin tarkkakaan. On tää kuvaaminen haastava laji. ;)
6.8.2013
Välivaiheita
Tänään oli hauska päivä. Kävin töiden jälkeen Töölön Tilkkupajassa tutustumassa ihanaan Soileen ja viemässä tilkkupinnan tikattavaksi. Oli yllättävän haastavaa valita lankaa ja tikkausmallia, mutta sain silti päätökset tehdyksi. Nyt odotetaan jännityksellä lopputulosta. Yläkuvassa pikkuotos tilkkupinnasta, kuvattuna ilta-auringossa pihanurmella. Isompaa kuvaa luvassa, kun kokonaisuus on valmis ja kantattu.
Illemmalla kotona kuorin muotit neljän tuikkupidikkeen ympäriltä ja rapsuttelin laatoista koristeina olleita kasvien lehtiä. Tuikkuihin jäi tällä kertaa vähän kuplia, mutta lyhtykynttilät olivat loistavia valuapuja, lähtivät irti hellästi kiertämällä. Toisin kuin muovikuoriset tuikut, joita oli vaikea kaivaa ulos. Kunhan kuivuvat vielä vähän aikaa, möhkäleet saavat vielä maalia vielä pintaansa ja pääsevät uudelleen kuvaukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)