Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

21.1.2012

Pipoilua




Viime syksynä tarttui Silmä, pisto, tikki ja takki -tapahtumassa mukaani kuohkeaa valkoista merinolankaa Kirjavan Kerän tiskiltä. Jo langan nähdessäni ajattelin palmikkopipoa (jouluksi) tyttärelle. No jouluksi ei mitään itse tehtyä syntynyt, mutta pari viikkoa sitten heitin langan puikoille ja rupesin katsomaan mitä syntyy. Syntyi lörppäpipo pipofani Keijulle, joka hihkui innosta jo ensi sovituksella. Omistaja ei ollut paikalla kuvaushetkellä, joten täyttä kuvaa tästä lärpäkkeestä ei saa. Malli on löysähkösti päässä istuva, omasta päästä matkan varrella sävelletty. Tätä tehdessä opettelin kiertämään palmikot ilman apupuikkoa osittain olosuhteiden pakosta; oli niin kiire päästä hommiin, etten malttanut tuhlata aikaa apupuikon etsimiseen. Jos itselle tekisin, niin vähemmillä silmukoilla, mutta muuten voisin saman tyylistä harkita.


Pipo
Malli: omasta päästä
Lanka: Lana Gatto Nuova Irlandia, merinovillaa
Puikot: kai nro 5 (mittari vaihteeksi hukassa)
Menekki: n. 110 g eli alun kolmatta kerää.

Silmukoita aloituksessa 88, resorin jälkeen lisätty 16. Seuraavan tekisin vähemmillä silmukoilla, ainakin reunan, mutta saaja tykkää isoista löysistä pipoista. Tätä lankaa tekee mieli käyttää jatkossakin. Palmikoiden kiertely sujui ilman hammasten kiristyksiä, eikä palmikon reunimmainen silmukka jäänyt muita löysemmäksi. Lanka juoksee puikoilla mukavasti eikä vaikuta kutittavalta.

Ensimmäisen kuvan jääpuikot jäävät toivottavasti talomme osalta historiaan sen jälkeen kun kattoremppa saadaan tehdyksi (tilattu on). Harakoille häipyy kohtuuttoman iso osa öljylaskustamme katon kautta. Lisää eristettä ja uudet pellit peliin.

Jääpuikkoja tosin voi tulla ikävä, onhan ne kauniita. Mieluummin silti lämpö sisällä kuin jääpuikot talon nurkalla.

12.1.2012

Kirjontaa


Alennusmyynnissä törmäsin kirjaan, joka oli ihan 'pakko' saada. (Käsityökirjojahan ei ole hyllyssä yhtään ennestään...) Varsinkin tuo kannen kassi kolahti. Noin isoja huopakappaleita ei meiltä kotoa tietenkään löytynyt ja välittömästi oli silti päästävä toimeen. Piti siis soveltaa. Vesassa niille tietyille tarpeellisille härpäkkeille on ollut vähän aikaa kori, joka on hankalan muotoinen ja ruma ja väärän värinen. Askartelukaupan huopakappaleista leikkelin palat ja etukapapleeseen kirjoin lintukuvion vähän soveltaen. Koko on pienempi kuin mallissa, eikä laatikosta löytynyt ihan samanvärisiä lankojakaan. Kassin tyyliin ristipistoilla homma kasaan. Sitten vaan koppanen seinään ja terveyshärpäkkeet sinne käden ulottuville. Jee.Kulmat olisi saanut ommella lähemmäs asti kiinni, mutta en ollut varma siitä. miten ne käyttäytyy, niin jätin vähän pidemmän välin. Säilytettävät asiat ei noista kumminkaan mahdu ulos.

Se hiha on yhä purkautuneessa tilassa. Yritän taklata kammoni sitä kohtaan viikonloppuna.

6.1.2012


Pimeys pitää meitä yhä otteessaan. Lunta oli ja meni, jotain kasan pohjia on jäljellä, mutteivät paljon valaise. Kävin piristykseksi kirjakaupassa. Käteen tarttui joogakirja ja -yllätys yllätys- käsityökirja jossa oli ohjeita huopatöihin ja niiden kirjontaan. Hmm. Oikeasti siellä kyllä oli ihan toteuttamislistalle pääseviä juttuja. Joulukoristeiden kirjomisen voisi aloittaa jo kesällä, kun tänä vuonna jäi kaikki jouluaskartelut tekemättä.

Kirjoja en voi esitellä kuvin, kun ne on vielä työpaikan kaapissa. Pitää jossain vaiheessa koittaa soluttaa ne tuonne ennestään täyteen kirjahyllyyn.

Joulukuusen purku tapahtunee huomenna. Jotenkin hassu joulu. Ensin se ei meinannut tulla ollenkaan, sitten se oli hetkessä ohi, mutta ei noita koristeita kuitenkaan ole ollut mikään kiire pakata poiskaan. Jospa sitten ensi vuonna olisi sitten taas vähän juhlavampaa.

Villatakin hihat on edelleen kastelematta. Jos nyt olisi fiksu, niin menisin saman tien hoitamaan sen homman. Saisin selvyyden siitä, rupeanko purkamaan, vai käytetänkö sitä tekelettä johonkin. ;)

1.1.2012

Vuoden ensimmäinen päivä



Uuden vuoden yö teki herkät kukkaset lyhtyjen laseihin. Muistuttakoon ne siitä, että jokaisesta päivästä löytyy kaunista, jos sen haluaa nähdä.

Vanhan vuoden toiseksi viimeisenä päivänä pidettiin hautajaiset. Toisaalta oli hyvä saada asia päätökseen menneen vuoden puolella, toisaalta jäi sellainen olo, että asiat tapahtuvat liian vauhdikkaasti. Siunaustilaisuudessa otin kai kolme kuvaa alussa, sitten ei enää tullut kamera mieleen. Mutta mitäs tuosta. Muistotilaisuudessa koetin kuvata kaikki läsnäolijat, mutta en oikein osannut heittäytyä seurustelemaan kaikkien kanssa. Tunnelma oli hyvä; valoisa, lämpimästi muisteleva.

Uutta vuotta vietettiin rauhallisesti kotona vain kolmen hengen voimin. Ei tehnyt mieli pyytää ketään kylään. Esikoinen häipyi kavereidensa joukkoon. Paukkuja katseltiin hetkinen kotipihalla. Tuntuu, että niiden ääni vaan kovenee vuosi vuodelta.

Uudenvuodenlupauksia en tee. Tiedän mitä pitäisi luvata, mutta se on iso lupaus enkä usko, että tällä hetkellä olen tarpeeksi motivoitunut siihen. Toivon että kevään tulevissa tilanteissa osaan pysyä jalat maassa ja suu kiinni.

Hyvää uutta vuotta teille kaikille siellä ruudun toisella puolella!

***
ps. On täällä neulottu. Toinen hiha tuli valmiiksi viime yönä. Hihat ja alahelma pingotukseen, ja sitten pitää katsoa, tuliko siitä mitään vai meneekö purkuun.