Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.
22.9.2013
Syyspäivän tasaus
Tänään. Siis päivä muuttuu lyhyemmäksi kuin yö, pimeys lisääntyy. D-vitamiinilla mennään, mutta se ei riitä. Palaveriin ei voi raahata kirkasvaloa mukaan ja aamulla ei ehdi istua riittävän kauan sen ääressä ennen töihin lähtöä. Jotain järjestelyitä on siis tarpeen tehdä.
Oltiin mökillä. Käly miehineen meni perjantaina ja tuli pois lauantaina. Me menimme lauantaina ja tulimme pois tänään. Yhdessä nostettiin laituri, syötiin lohta ja juotiin kahvit. Olivat kääntäneet veneet. Me nostimme pumpun ja harjasimme saunan katot. Siirsimme kuistilta huonekalut sisätiloihin talveksi. Ruokakomerot ja jääkaappi tyhjennettiin, saunottiin illalla ja käytiin uimassakin, vesi oli edelleen melkein + 16 astetta. Löysin torvisieniä.
Joutsenen huuto viilsi sydänjuuriin asti.
15.9.2013
Yhden projektin päätös
Tänään mies ruuvasi portin paikoilleen pojan avustuksella, keräsi sen jälkeen kaikki työkalut sisälle talteen. Tyhjentynyttä työmaavarastoa en ehtinyt kuvata. Projekti kesti taas paljon pidempään kuin pääjehu alunperin arvioi, mutta nyt tuntuu hyvältä; aita on nyt valmis. Kuohujuomia ei ehditty tapahtuneen kunniaksi kilistellä, kun omenarumba jatkuu.
Kävin tänään ostamassa mehupuristimen. Ostin isomman, kun pienempi näytti niin pieneltä... Olisi se pienempi varmaan ollut kätevämpi iltaprojekteja varten, mutta tällä mennään. Lapsi tykkäsi mehusta. Puristusprosessia en tietenkään tullut dokumentoineeksi. Ehkä seuraava satsi sitten päätyy kameraankin.
Eilen tein oman version omenachutneystä. Tuoretta chiliä ei ollut taloudessa, joten piti heitellä chilimaustetta sekaan, varmaan paras antaa sen tekeytyä muutama päivä ennen maistelua, että chili ehtii vähän luovuttaa makuaan. Tämän päivän keitos oli hilloa kanelilla.
8.9.2013
Se alkaa olla oikeasti syksy, mutta ilma on silti viikonloppuna hellinyt meitä. Kahtena päivänä on syöty terassilla ja tänään päivällä tuli kävelylenkillä ihan hiki.
Ensimmäisessä kuvassa kaksi kerää Ilun värjäämää merinoa. Ostettu joskus kauan sitten jostain tapahtumasta. Kirjavan nimi on Höst ja siitä tulee huivi. Totisen käyttökatkoitus on vielä auki. En omista kerintälaitetta, mutta kehitin systeemin, jolla sain kerityksi kerät niin, että lanka pääsee juoksemaan sisältä.
Kaikenlaista muutakin on puuhattu tänä viikonloppuna. Mies sai aidan porttia vaille valmiiksi. Ja lähti sitten työmatkalle. Itse heiluin maalipensselin kanssa sekä betonin että auton lokasuojan kimpussa. Omppuja ja luumuja on kerätty ja omppusosetta keitetty kaksi satsia. - Purkkien kannet naksuu keittiössä hillon jäähtyessä. Luumuja on sen verran vähän, että ne syödään tuoreina.
Kävin kaupassa ihmettelemässä käsin veivattavaa mehupuristinta. - Jäi vielä kauppaan, mutta mietin edelleen, olisiko kannattanut ostaa se. Olisihan omenamehu järkevämpää kuin se, että omenoita pilaantuu, vaikka niitä ahkerasti yleensä myös lahjoittelen eteenpäin. Onko kellään kokemusta noista? Tänä vuonna tosin on sen verran huono omenavuosi, että voi olla että kaikista ompuista päästään suosiolla eroon.
Työstressi häiritsee nukkumista. Tehokkaita stressinpurkukeinoja pitää ruveta etsiskelemään. Lähin uimahalli on remontissa, ehkä olisi asiaa mennä tutustumaan muihinkin. Niissä monessa vaan on kovin vähän ratoja kuntouimareille täällä pääkaupunkiseudulla.
3.9.2013
Syskuun alku
Kotipihan koivuihin on ilmestynyt keltaisia läiskiä. Illat pimenee ja aamuisin pitää kuivailla auton ikkunoita ennen liikkeellelähtöä. Tuulessa on jo viileä sävy ja takki on kaivettu käyttöön. Syksy on selvästi saapunut.
Omenashow alkaa.
1.9.2013
Onni linnunradalla
Onni Linnunradalla on valmis ja luovutettu. Siitä tuli loppujen lopuksi kihlalahja. Nimi on synteesi monista ajatuksista joita peittoon kätkeytyy. Japanilaisia onnen merkkejä on kaksikin. Ensimmäisessä kuvassa on pelkkä tilkkupinta. Se näkyy siinä parhaiten, kun valmista peittoa ei tällä hetkellä pysty levittämään mihinkään niin, että siitä saisi hyvän kokonaiskuvan. Mies joutui valmiin peiton telineeksi ja hermostui, kun nappailin useampia kuvia, niinpä muutama yksityiskohta jäi sitten kuitenkin kuvaamatta.
Reunakaitaleen toisen reunan ompelin käsin. Kaitale on nurjalla leveämpi kuin oikealla puolella. Päällipuolen kanssa saman levyinen olisi ollut mielestäni liian kapea, jos peittoa haluaa pitää yksivärinen puoli päällepäin. Kataleeseen melkein riitti toinen tilkkupinnan keltaisista kankaista. Kulmiin oli pakko ottaa pienet apupalat toisesta. Reunuksen käsin kiinnittäminen oli lämmintä puuhaa - parisängyn peitto sylissä ei pääse vilu yllättämään.
Olen tosi tyytyväinen kokonaisuuteen, vaikka muutama juttu tuolla itseäni häiritseekin - ja supertyytyväinen tikkaukseen. Nyt kun sen näki kunnolla valmiissa peitossa, niin mikään muu malli ei kyllä olisi tuohon sopinut. Vanu on puuvillaa, toivon sen kestävän käytössä. Kannatti viedä Soilelle tikattavaksi. Hämmentävää oli, että tikkauskin nousi paremmin esiin kun sain kanttauksen valmiiksi.
Toisaalta harmittaa, että tähän projektiin tuli välillä pitkiä seisokkeja, kun tuntui olevan joku ongelma tekemisessä, joka aina sitten kuitenkin osoittautui olemattomaksi, eli esim. blokkien liian lyhyt sivunpituus toiseen suuntaan ratkesi höyrysilitysraudalla silittämällä. Toisaalta olen iloinen, että se oli juuri tänään valmis, kun olimme juhlistamassa kuun alkupuolella tapahtunutta kihlautumista.
Olkoon peiton myötä onni myös nuorenparin osana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)