Neulon sukkaia aina välillä lahjaksi. Nytkin, pois lähtevälle henkilölle. Aloitin elokuussa, ja on nämä oikeasti olleet jo valmiina jonkun aikaa, mutta vasta nyt sain kuvatuksi.
Olin ensin tekemässä perinteiset harmaat miehiset palmikkosukat. Sitten näin jossain blogissa, kun oli neulottu jonkun kirjan ohjeella todella kauniit siniharmaaraidalliset sukat. Löysin sopivaa sinistä lankaa harmaani kaveriksi, joten töihin vaan. Koska tiesin, että näkemäni sukat oli neutlottu huomattavasti ohuemmasta langasta kuin tämä seiskaveikka (jota oli pakko käyttää, kun ei ollut tilaisuutta mennä oikeaan lankakauppaan), en edes ryhtynyt etsinään sitä ohjetta netistä, vaan raidoitin lankoja omasta päästä ja posotin menemään ihan perussukkaohjeella. Välillä neuloin vähän hämärässä, ja silloinpa oli tosi vaikea laskea raitojen kerroksia, koska langoissa ei ole oikeastaan ollenkaan kontrastia. Mutta loppuun päästiin. Sukille tuli nimeksi Usva, koska osuttiin tekemisen aikaan mökille muutaman kerran todella hienoihin usva-aamuihin, jolloin värit pehmenee lempeiksi.
Koko piti olla 44, on ehkä reilut, mutta paremppi niin, kuin liian pienet.
Haikeutta näihin sukkiin sisältyy, kun yhteistyö päättyy, mutta toisaalta myös lämpimiä ajatuksia, ja toivotus onnelle hänen tulevaisuuteensa.
(Lanka 7 veljestä, puikot muistaakseni 2,5, ihan perussukkaohje. Voisin tehdä toisetkin tämän kaltaiset, mutta niihin pitää etsiä parempaa lankaa. Ihan ok neulottavaa tu novita, mutta möyhääntyy niin äkkiä surkean näköiseksi, että usein harmittaa.)