Lempineule

Vaatekaappiin on ilmestynyt uusi lempineule. Ei mitään itsetehtyä, mutta käsintehtyä kumminkin. Islannissa ei ehditty shoppailemaan, mutta villapaitakauppaan päästiin. Paikallistuntijamme opasti meidät siihen kauppaan, jossa paidat on varmasti käsin neulottuja. Olin ensin sitä mieltä, etten osta mitään, mutta sitten silmäni osuivat tähän vetoketjulliseen kaunottareen. Villapaitojahan minun ei kannata ostaa, kun ne miltei poikkeuksetta jäävät käyttämättä. Koen villatakit paljon kätevämmiksi. Ja epäluuloni johtui myös siitä, että uskoin villojen kutittavan, mutta vielä mitä. Tämä pörröinen ihanuus on neulottu jostain lähes hahtuvalangasta, on kevyt ja lämmin (testattu siellä jäätikköretkellä) eikä kutita. Aah. (Vironvillatakkeihin pitää aina panna täyspitkät hihat alle ja joku huivi kaulaan kauluksen alle, kun muuten on tuskaa.) (Ja epämääräiset möykyt on piiloon runtattu liian pitkä t-paita.)

Muodoista ehkä näkyy, että tämä on jo reissussa vähän rähjääntynyt. Paikallisihmisemme ilmoitti minulle tiukkaan sävyyn, että hihat on lyhennettävä. (Helpohko hommma, koska ne on neulottu pyörönä.) Saa nähdä, kykenenkö siihen puuhaan ennenkuin ne ovat huopuneet purkamattomiksi, kipeän olkapään kanssa en uskalla aloittaa vielä uusia projekteja. - Yhtä keskeneräistä koitan silti hitaasti kiiruhtaa valmiiksi. (Kaksi kerrosta kerrallaan = hidasta, mutta jos se kuitenkin onnistuisi...)


***
En edelleenkään pääse kommentoimaan muiden blogeja. Nyt minulle on jo valjennut, että ongelma on ilmeisesti palomuurissa tai viruksentorjunnassa. Huomasin yhtenä päivänä, että työkoneelta pääsisin kommentoimaan, joten bloggerissa ei ainakaan ole vika tällä kertaa. Jos vähitellen nukuttujen öiden myötä aivotoiminata palautuisi, niin yritän syventyä asiaan paremmin.