Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

28.12.2014

Joulunajan valoja




 



Joulu tuli ja kohta meni. Oltiin rakkaiden ja tärkeiden kanssa. Syötiin hyvin, osittain kaupan ruokaa, perunalaatikko tehtiin pitkästä aikaa itse. Kinkku oli sopivan pieni. Lomaa on onneksi vielä edessä, töihin marssin vasta loppiaisen jälkeen. Yhtään en häpeä pitkää lomaani tässä kohdassa. Syksy oli kiireinen ja aika raskas, ylimääräisiä iltatöitäkin sen veran, että joulukuussa vähän väliä ylimääräiset leikkautuivat kellokortilta taivaan tuuliin. Tulevina päivinä toivottavasti saan myös ulkoilluksi ja sitä kautta kerätyksi uutta voimaa alkavaan vuoteen.

Joululahjoja annoin vähemmän kuin vuosiin. Lapsille hyvin harkiten ostettua ja ystäville itse tehtyjä hilloja ja hillokkeita. Kättä ei vieläkään uskalla rasittaa käsitöillä. Kuntoutus toimii pikkuhiljaa, mutta tuskastuttavan hitaasti. Joulukorteista tein osan taas itse. Mies tuli ostaneeksi nivaskan hyväntekeväisyyskortteja syksyllä, joten puolet saajista sai sellaisen tänä vuonna.

Valokuvaaminen on ollut pitkään taas vähän tauolla. Nyt joulun tienoissa tuli kuvatuksi erilaisia valolähteitä, niitä tässä nyt sarjana. Osassa elävää tulta, osassa sähkön tuottamaa. Pimeydessä kuvaaminen on hieman haastavaa, mutta vähitellen alan oppia säätämään valotuksia ja kun ottaa tarpeeksi monta versiota eri valotuksilla, niin rouva nirppanokallekin melkein kelpaa joku. Ne eksoottisimmat ilmiöt, Tapaninpäivän iltana Tampereelle ajellessa nähdyt revontulet, jäivät kuvaamatta, kun ei ollut kameraa, eikä moottoritielle voi seisahtua. Ne olivat Keijulle unohtumaton elämys, koska hän tämän ilmiön näki ensimmäistä kertaa elämässään.




Ei kommentteja: