Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.
12.11.2010
Perjantai
Voiko viikko ristiriitaisemmin päättyä. Pari hommaa sain hyvälle tolalle töissä, iltapäivän tietoisku oli hyvä, puhelimitse sain sovituksi etenemistyyliä erittäin tärkeässä projektissa. Ja kaikki se jää yhden uhkaavan viestin varjoon. Huutomerkkien kera meitä moititaan kelvottomiksi ja kyvyttömiksi vanhemmiksi koulun taholta. Ja kun kokemuksen perusteella taas vaan uhkailevat, eivätkä kumminkaan tee mitään. En viitsi edes itkeä, mutta hatuttaa niin ***********.
Kotona sentään ilon aiheita. Tiedän, miten parantelen onnetonta leveäteräistä sukkaa. Viime sunnuntaina saamani kukkakimpun ruusu alkaa jo hiukan osoittaa ikääntymisen merkkejä, mutta tuoksuu edelleen ihanasti. Ja kimpusta jää ihania varjoja pöytäliinalle kynttiläkruusutamme. (Joo, mä luulin pyyhkineeni noi leivänmurut pois, mutta siinä ne jököttää.)
Isäntä piipahti kauppaan. Lähtiessään tilasi pitsataikinan. Palasi viisi pitsalautasta kainalossaan, "kun ei meillä ole". No nyt on. Viisi siksi, että kaupassa ei ollut enempää. :D Nyt on masu täynnä tonnikalapitsaa ja lasin pohjalla vielä pieni tilkka punaviiniä. Ja lohduttaa hiukan sekin, että Maijjan mukaan kamera saattaa ajan mittaan jopa korjaantua itsestään. Aika näyttää, onneksi on tuo kortinlukupaikka.
Viettäkää ihana viikonloppu. Minä siivoan viimeiset pihalla, jos ei kamalasti sada - ja neulon sukkaa ja ryhdyn hyshys puuhiin. Ellei joku typerys pakota minua siivoamaan sisällä. :P
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
No voi hattu, mitäs tuo tuollainen kodin ja koulun yhteistyö on. Omalla kohdallani suhtaudun yhteistyöhön kovinkin avoimesti, mutta tuollaista ei ole kiva kuulla. Joskus sitä kieltämättä tulee miettineeksi, että mitähän meistäkin oikein ajatellaan, mutta mitäs sen väliä?!
Ilonaiheet etsitään jostakin, jotta arjesta selvitään. Minullakin ruukut vielä pihalla kaipaavat pesua. Jäätävä vesisade huuhdelkoon niitä tänään. Valitsen mieluummin hajuvesiosoksille lähdön.
Rva Pioni, eniten kai hatutti se, että itseäni ainakin 10 v nuorempi opettaja lähetti viestin, jossa oli lukuisia huutomerkkejä!!!! peräkkäin ja ISOJA KIRJAIMIA. Tiedän että tilanteemme on hankala ja vakava koulun kannalta, mutta ymmärrän paremmin ihan normaalisti kirjoitettuja viestejä. Nyt olen jo vähän rauhoittunut, mutta en tyytyväinen.
Ehkä vähemmän tehostettu viestikin tulisi ymmärretyksi. Soita ja juttele kouluun. Minä ainakin tapasin tänään yhden ihanan avoimen äidin, joka ymmärsi lastaan ja neuvoi minuakin... Kodin tilanne on aina kokonaisvaltaisempi kuin koulun, opettaja tarkastelee vain pientä osaa. Voimarutistus!
Meillä on tapaaminen tulossa lähiaikoina, katsotaan miten siinä käy. Yritän psyykata itseni olemaan siinä avoin ja asiallinen. Oikeasti vaan väsyttää, kun jo kaksi vuotta on jouduttu taistelemaan lapsen puolesta erilaisissa instansseissa. Nyt ollaan pienryhmässä eikä uusi opettaja oikein ymmärrä millaisen joukon keskelle on tullut. Mutta ehkä se tästä.
Lähetä kommentti