Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

31.7.2018

Välispiikki

Pieni päivitys siihen, missä mennään, kun täällä on ollut kovin hiljaista. Moni seuraajanikaan tai ennen seuraamani blogi ei enää päivity, ja olen aina välillä miettinyt, mitä ihmisille kuuluu.

Minun elämässäni on tapahtunut paljon. Viime vuoden jälkipuoliskon olin vuorotteluvapaalla. Tämän vuoden alussa palasin töihin, ja totesin, että en pysty töissä muuttamaan helposti toimintatapojani, ympäristö ja rutiinit pakottavat vanhaan muottiin. Niinpä otin loikan ja vaihdoin työpaikaa. Vaihdosta olin harkinnut jo pitkään ja joitakin paikkoja hakenut, mutta nyt tajusin, mitä oikeasti kannattaa tehdä ja haluta, ja muutos toteutui. Kevät ja kesä on nyt sitten mennyt opetellessa uuden paikan tavoille ja toimiin.

Viime kesänä uurastettiin pihalla, ja olkapää kipeytyi entisestään. Sitä on nyt lepuutettu kuntoon, samoin kun syksyn yli-innokkaasta nypläämisestä ja liiasta tietokoneen hiplaamisesta äitynyttä napsusormea. Ne alkaa nyt olla siedettävässä kunnossa, kesällä on jo pikkuisen nypläilty ja keväällä neuloin ne villasukat eläköityneelle työtoverille.

Tänä kesänä on lomailtu helteessä ja olen pohtinut syksyn harrastuksia. On niin paljon, mitä tekisi mieli tehdä, muttei yhden ihmisen rajallinen aika kaikkeen riitä. Nypläys jatkunee vapaaehtoisvoimin pienessä ryhmässä ainakin kokeeksi. Jos se ei sitten rupea rullaamaan, niin vuoden päästä voinee ilmoittautua työväenopistoon.

Musiikkiharrastuksien parissa pyöritään edelleen. Kuoro toimii, ja kansanlauluryhmä palaa vakiohjaajansa huomaan. Kitaran alkeisiin tekisi mieli mennä, mutta se ei nyt taida millään mahtua ohjelmaan.

Kesän kohokohtia on kyllä ollut taas Kaustisen festarit, tällä kertaa olin itsekin perusteellisemmin esiintymässä. Kivaa oli, ja tällä kertaa lämmintä, vuosi sitten oli tosi koleaa.

Lankavarastoja kutkuttaa ruveta kaivelemaan, mutta odottelen, että tämä helle pikkuisen hellittää, villat sylissä istuminen ei näillä säillä innosta.

Että tämmöisillä täällä. Tilkutkin kutkuttaa, kangasvarastoa pitäisi vähän järjestellä, ja neuvotella nuoren miehen kanssa sopivista väreistä. Jos vaikka yhden sängynpeiton pyöräyttäisi jossain välissä.

Hihkaiskaapa vaikka kommenteihin, jos täällä vielä kytte kurkkimassa, jospa taas kipinää kirjoittamiseenkin löytyisi.


17.5.2018

Villasukat kierteellä



Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Oikeassa kädessä oli ensin ns. napsusormi, ja nyt se sama sormi on jäykistynyt, eikä enää ojennu kokonaan tai taivu ääriasentoon. Plääh. Nyt se ei sentään ole niin kipeä kuin alkuvuodesta.

Villasukkia rupesin neulomaan eläkkeelle jäävälle työtoverille jo talvella, mutta kiukkuava käsi hidasti projektia. Vihdoin sain ne valmiiksi, ja huomenna tapaan toisen entisen työtoverin, joka lupasi toimittaa paketin perille. - Kun itsekin kerkisin jo tässä välissä vaihtaa työpaikkaa.



Villasukat.
Koko: mies.
Malli: Perussukka nauhakavennuksilla, palmikot omasta päästä.
Lanka: Menitan Lasse.
Puikot: Hiyahiya kakkoset.
Fiilis: Nyt nää näyttää parmmilta kuin mikä välillä oli tunne. Noi palmikot ei oikein näy hyvin kuvissa, kun mun jalka ei ole ihan miesten kokoa.

Menitan Lasse on vahvistettu sukkalanka, 75 % superwash villaa ja 25 % polyamidia. Nämä saapassukiksi ajattelin. Ihan en lankaan ihastunut. Ihan ok neulottava, mutta välillä on kummia nyppyjä ja toisessa kerässä oli pätkä, joka oli muuta lankaa paksumpaa ja ihan kierteetöntä. Oli pakko katkaista lanka ja ottaa se pois välistä. Toivottavasti nämä kuitenkin kestää käytössä siistimpinä kuin omalle miehelle eräästä nimeltämainitsemattomasta langasta neulotut sukat, jotka on ihan merkilliseksi möyhääntyneet pohjistaan.

Toivottavasti näistä tuli oikean kokoiset, ihan tarkaa tietoa ei ollut vastaanottajan kengännumerosta.

Pakko kehua tuota työkaveria vielä. Ihminen, joka on kyllä nimenomaan yhteistyöllä edistänyt asioita, ja muutamassa tiukassa tilanteessa ollut se, joka on homman pelastanut, kun minä olen tolkuttoman kiireen keskellä ollut huonosti valmistautunut. Yhdessä olleen erilaisiin tilanteisiin haettu ratkaisuja ja vastauksia ja luottamus on ollut sataprosenttista. Jos en olisi vaihtanut itse työpaikkaa tässä samassa hötäkässä, olisin syvässä kriisissä tämän työkaverin menetyksestä. Nyt on helppo toivottaa hänelle leppoisia eläkepäiviä. 

31.12.2017

Vuoden vaihtuessa



Tämä vuosi on taas ollut omanlaisensa. Ylihuomenna, uuden vuoden käynnistyessä, taaperran taas arkisen työni pariin. Toivon, että syksyn vapaa kantaa tästä vielä pitkälle eteenpäin positiivisessa mielessä. Ihan levollisin mielina ainakin tällä hetkelä olen töihin menossa, vaikka sillä suunnalla ei ilmeisesti meno ole ainakaan rauhoittunut.

Kuvassa enkelin ja siskon tekemän lyhdyn alla on syksyllä nypläämäni pitsiliina. Sain sen  ommelluksi kankaaseen kiinni syksyn viimeisillä kurssikerroilla. Hämärässä otettu kuva ei ole kaiklta osin tarkka, mutta olen ylpeä tästä telkeleestäni. :)

Vuoden viimeiset arkipäivät vietin taas Oriveden opistolla kansanlaulukurssilla. Oli oikein onnistunut kurssi sekä mukavia ja taitavia kurssilaisia seurana. Opekin loistavaa laatua, joten hyvä mieli jäi tästä reissusta.

Valoa, iloa ja onnea kaikkien lukijoiden vuoteen 2018!

25.12.2017

Vuoden lähestyessä loppuaan...



Blogitauko taas venähti. Olen ollut syksyn kotosalla (vuorotteluvapaalla) ja kuvittelin päivittäväni blogia paljon useammin. Niin ei vaan käynyt. Kävin nypläyskurssilla, ja aikaansaannokseni pitäisi kuvata kunnon kameralla, että saisin kuvat tänne. Neuloin joululahjasukat, jotka odotti pitkään päättelyä, ja sitten ne sujahti pakettiin kuvaamatta. Kaksi paria sukkia Regian Arne&Carlos-langasta. Toiset oranssinpunaiset, toiset sinisävyiset. Hassua, miten paljon värjäys vaikuttaa neuletuntumaan. punaisempaa oli muistaakseni miellyttävämpi neuloa, mutte siniset oli ehdottomasti kauniimmat väritykseltään. Sinistenkin neuletuntuma parani huomattavasti, kun vaihdoin harmaat tuntemattomat puikot HiyaHiyan puikkoihin. Toiset kokoa mies (ei jättisuuri) toiset kokoa nainen.

Vuorotteluvapaan aikana on ajatuksia juossut päässä, ja välillä ollut juoksenmatta. Syksyyn mahtui kaikenlaista; Kuopus muutti pois kotoa, kuorolla oli paljon ohjelmaa, ja nypäsin pitsiä. Kesä ja alkusyksy meni pihaa kaivellessa. Kädessä on jotain vikaa, mutta terveyskeskus ei siihen alkuperäiseen ole oikein ottanut kantaa, lähetti fysioterapeutille, joka puolestaan ei kovin montaa kertaa haunnut tavata. Loppuvuodeta löytyi jännetupen tulehdus, joten se nyt vähän rajoittaa käsitöihin heittäytymistä. Koitan lepuuttaa kättä työkuntoon.

Kuvassa on kadun viereisessä pensaassa oleva pienenpieni linnunpesä, nyrkkiäni pienempi. Huomasin sen vasta lehtien pudottua, joten ei ole mitään käsitystä, kuka noin pienessä pesässä on asustellut.

Joulua on vietetty perheen voimin, nuorisokin oli aaton tässä, tänään iltapäivällä talo tyhjeni, kun tytär miehineen lähti anoppilaansa ja kuopuskin poistui kämpilleen. Huomenna vielä tavataan, kun mennään miehen siskolle syömään kaikkien ruokien loppuja ja laulamaan joululauluja. Välipäiviksi olen järjestänyt itselleni kurssiohjelmaa ja tammikuun alussa marssitaan sitten taas töihin.

7.11.2017

Ompelen, siis olen olemassa



Ompelukoneeni kävi huollossa. Viipyi siellä pitkähkön ajan (3 vkoa). Tuli korjatuksi ja huolletuksi. Hain hänet eilen kotiin, ja heti illalla ryhdyin puuhaan, jota olin suunnitellut pitkään. Ja oi iloa, kone hyrrää tasaisesti ja miellyttävällä äänelläkin.

Nykyisessä kameralaukussani ei ole erillisiä lokeroita tarvikkeille; lisäsalama, objektiivit ja muut kolisevat keskenään epämiellyttävässä sekamelskassa. Salamavalolle on oma suojuksensa ollut jo alusta lähtien, mutta objektiivit kaipasivat suojaa. Puhkikuluneiden farkkujen lahkeita, tilkkupeitosta yli jäänyttä bambuvanua, vuoriksi samaisen peiton taustakankaan jämää. Tikkasin ne yhteen tuollaisella vinossa olevalla salmiakkikuviolla (pystytikkaukset ei näy kuvassa kunnolla) ja yläreunaan tuli sitten tuo sulku "kuristuskappale" samasta vuorikankaasta ilman vanuja, että se mahtuu suppuuntumaan. Nyöriin aion hankia vielä ne jousella toimivat sulkunappulat, niin ehkä on helpompi käsitellä ja riittää lyhyempi nauha. (Nauhatkin oli jotain ylijäämänaruja jotka laatikosta kaivelin.)

Ihan kaikki kulmat ei ole suorassa, eikä pohjan saumat suorassa toisiinsa nähden, mutta ne ei näy mihinkään, enimmän osa aikaa nää pyörii siellä kameralaukussa pehmusteene, eli täyttää tehtävänsä. Korkeampi olisi saanut ympärysmitaltaan olla puoli senttiä väljempi, mutta toimii noinkin.

Josain välissä ehkä vielä pussukka laturille johtoineen. Vara-akulle ja lisämuistikortille laukussa sentään on pienet omat taskut.


18.9.2017

"Kesäkäsityö"





Kesällä kaipasin jotain tekemistä käsille. Koska kesä oli mitä oli, ja talvi tulee joka tapauksessa joskus, pompahti puikolle pipo. On ollut tarvetta lämpimälle pipolle, jonka saa hyvin korville. Lisäksi sen piti sopia punaiseen talvitakkiini. Lankana harmaa Novitan Baby wool-merinolanka. Hämmentävästi tämä pipoon käytetty lanka oli huomattavasti kovempaa, kuin aiemmin ostamani ihan saman värinen lanka. Vain värierän piti olla eri. No ei haittaa, koska pipo ei kutita, ja pyörii aikuisen päässä.

Pipon speksit kirjoitin ylös vihkoon, joka näyttää nyt kävelleen omille teilleen. Reunassa 2o2n joustin, joka kääntuu kaksinkerroin. Sen jälkeen lisäsin melkoisen liudan silmukoita ja vetelin mallineuleella loppuun. Palmikkosysteemi on aika lähellä jo muutama vuosi sitten tyttärelle neulomaani. Koska luontireuna oli jotenkin epämääräisen näköinen, virkkasin siihen rivin kiinteitä silmukoita. Ja kaikki loppu lanka tupsuun. Jos oikein muistan, kaksi kerää riitti. Puikot todennäköisesti 3.

Talveen on siis varustauduttu, mutta en todellakaan halua sitä vielä tänne. Pihahommat on ihan vaiheessaan, ja porkkanat saisivat vielä kasvaa.

17.7.2017

Kaustinen ja kesä



Olin ensimmäistä kertaa elämässäni Kaustisella. Varmasti en viimeistä. Oli kivaa ja mukavaa ja välillä vähän kiireistäkin. Tyypillisesti aina välillä monta kiinnostavaa juttua päällekkäin, ja siten välissä sellaisia taukoja, joissa onneksi ehti syömäänkin. Itsekin olin ensiintymässä pienen hetken verran (lauluryhmässä). Jonkun soittimen kanssa kyllä olisi varmaan mukavampaa, pääsisi vielä enemmän osallistumaan esimerkiksi jamiworkshopeihin.Sää ei ollut paras mahdolline, muttei ihan hirveäkään. Yhden päivän ajan oli tosi kylmä, muuten vähän tihkusateista ja pilvistä.

Pihalla on käynnissä kova työmaa. Kaupunki kaatoi aidan takaa suuren määrän puita ja pusikkoa ja rakensi leveän ulkoiluväylän, jossa kulkee aikamoinen trafiikki. Tavoitteenamme on saada sinne näkösuojaistutusta aikaan. Työ ei ole kevyttä, koska maaperä on savinen ja maassa risteilee runsaasti mm. tuomen juuria. Tuomen olemme itse kaadattaneet oman tontin puolelta pois, että saadaan tilaa paremmalla näkösuojalle. (Liikennettä on siksikin, että kadullamme ei ole viime vuotista katuremonttia saaatu vieläkään valmiiksi, joten sieltä puuttuu jalkakäytävä kokonaan. Ihmiset käyttävät mieluummin tuota puistoreittiä.)

Ensimmäinen mansikkalaatikko ostettiin tänään ja viipaloitiin suurimmaksi osaksi pakastimeen. Osa syötiin suoraan ja yksi kulhollinen syötäviä jätettiin jääkaappiin. Tästä se säilöntäkausi taas käynnistyy toden teolla. Tosin se alkoi jossain määrin jo kesäkuussa, kun keräsin nokkosen taimia omalta pihalta ja kuiasin suurimman osan, ja osan ryöppäsin pakastimeen.

Käsitöitä teen aina välillä. Olkapää on kipeänä, joten koitan vähän sääliä sitä. Pipo ensi syksyksi on puikoilla, ja mies kaipaa paksuja villasukkia. Ompeluakin olisi tarkoitus harrastaa, ja mökille otan varmaan mukaan kassilisen matonkuteiksi revittäviä vanhoja lakanoita.