Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

22.5.2016

Aika rientää





Venähti taas. On täällä tapahtunut, aika rientää ja kuvankäsittely on muuttunut hitusen hankalammaksi, joten asiaan tarttuminen on hieman tahmeampaa.

Piha kukkii. Omanapuita kuvasin, kun ne olivat juuri aukeamassa. Vähän rähjäisen näköinen talitintti kurkisteli hämmästyneenä, että mitä siellä puun alla tapahtuu.

Kevään päätteeksi valmistuneet lapaset odottelevat, että joku päättelisi. Ei oikein tee mieli tarttua niihin näillä lämmöillä. Huivituttaisi, mutta huivikirja on hukassa. - Liikaa tavaraa huushollissa.

Äitienpäivänä talouteemme ilmestyi kaksi kahvikuppia. On näistä aika ihana nautiskella päiväkahvia.

10.4.2016

Remontti ja kevät



Meillä pyörii remonttimiehiä saunassa ja pesuhuoneessa. Koska talo ei ole ihan tuore, piti uusien määräysten mukaisesti teettää asbestikartoitus. Asbestia ei onneksi löytynyt mistään muualta kuin seinissä kiukaan ympärillä olleista mineriittilevyistä. Perjantaina kävi valtuutettu asbestupurkuhenkilö ne purkamassa pois. Sen jäkeen on näyttänyt tuolta. Sauna on tiivisti suljettu muoviin jossa varoitetaan sisällä piilevästä hengenvaarasta. Puhallin imee sieltä pölyä pois koko viikonlopun ja tukee sen ulos tuuletusräppänän kautta. Maanataina tulee asbestimies uudelleen ottamaan näytteet, ja jos tutkimusten mukaan saunassa ei enää ole asbestipölyä, niin remonttimiehet saa jatkaa hommiaan. En tiedä, mitä tapahtuu, jos pölyä joku sattuisi löytämään.

Asbesti on vaarallinen aine, myönnän se, mutta minun järkeeni tämä touhu ei nyt mahdu. Jos sitä olisi ollut lattialaattojen laastissa, niin ymmärtäisin tämän hurjan puhaltamisen yms., mutta nyt sitä oli vain muutamassa levyssä, jotka käsittääkseni saatiin irti melko ehjinä. Joten ei sitä asbestipölyä sinne ole voinut niin hirveästi ilmestyä, että tarvitsisi viikonlopun verran työntää täydellä teholla sähköä harakoille. - Varsinkin, kun me ollaan koko ajan saatu saunoa siellä saunassa. Näillä nyt kuitenkin mennään. Älkäätten ihmiset ihmetelkö, kun jatkossa teidän remontit pitkittyy näiden puhallusten ja tutkimusten takia.




Meillä kukkii omenapuu. Sisällä. Kävin leikkaamassa pääsiäisenä muutaman omenapuunoksan sisälle munienripustuspuuksi. Nyt ne on kukassa. Ja sen lisäksi tämä täti on höyrähtänyt hempeäksi, ja ostanut vaaleanpunaisia tulppaaneja ihan vaan itsensä iloksi, tähän asti olen yleensä kiertänyt kaukaa moiset romantiikat ja suosinut keltaisia ja kirkkaanpunaisia (ehkä vuosi sitten ostin kerran myös jotain vaalemapaa). Päiväkävelyllä näin ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet. Joinakin vuosina tähän aikaan on vielä ollut ihan kunnon lumet maassa. Näin ovat keskenään erilaisia keväät.

Yhdet lapaset on päättelyä vaille valmiit.

25.3.2016

Hyvää pääsiäistä!



Ihan vaan tulin huikkaamaan hyvät pääsiäiset kaikille. Pitkäperjantain sää on asiaankuuluvasti harmaa. Mennään juhlimaan langon valmistujaisia ja loppu pääsiäinen syödään hyvin ja tyhjennetään saunaa ja pesuhuonetta (Ja yritetään saada kaikki mahdollinen pyykki pestyksi, kun pesukone pitää irrottaa pesuhuoneremontin ajaksi.)

19.3.2016

Se on siinä!




Projekti selätetty! Perjantai-illan huumana oli lankojen päättelyä ja käänteiden ompelua. Tänään vähän höyrytin silitysraudalla. Fiilis: tällä hetkellä ihan vaan, että tulihan tehtyä. Mutta oikeesti taidan tykätä. Kuviot vähän elää eri tavoin. Kun oli noita haasteita muutenkin, niin en jaksanut koko ajan vahtia, että langat pysyy etusormella samassa järjestyksessä. Toinen kantapää on hiukan löysempi kuin toinen, mutten sitä jaksanut kolmatta kertaa neuloa, eikä se ehkä käytössä näy. Kuvaan olisi tietysti voinut tarkistaa, että molemmat on varpaasta hyvin, vasta koneelta noi vinoilut aina huomaa. ;)

Järkevä ihminen olisi varmasti ottanut ensimmäiseksi kirjoneuleeksi mallin, jossa on toistuva kuvio ilman pitkiä lankajuoksuja nurjalla (pahimmillaan melkein koko puikon mittaisia). Ohje oli paikoitellen hiukan hämärästi kirjoitettu, mutta kun osaa sukan perusjuonen, niin kyllä se sieltä syntyi. Varren suun käänne olisi pitänyt poimia mukaan samalla, kun alkoi kirjoneuleen ensimmäinen kerros. Ihan mahdoton homma, mutta ei sitä ollut helppo niiden lankajuoksujen sekaan ommellakaan. Eli seuraavaan tekisin niin, että pääsisin poimimaan käänteen jo yksiväriselle osuudelle. Vähän jäi sellainen olo, että miltäköhän nää näyttäis, jos tekis kirjavalla langalla tumalle pohjalle, mutta taitaa jäädä kokeilematta (ne lankajuoksut ei houkuta).




Kukkaniitty-sukat Roosa nauha-kuvastosta vuodelta jotain (hei, pankaa vuosiluvut painotuotteisiin!)
Lanka: Roosa nauha lankaa (menekkiä en tutkinut)
Puikot: 1,5 mm metalliset HiyaHiyat
Koko n. 39, meikäläisen lyhyeenseen ja leveään kavioon sopiva.

Lanka tuppasi välillä meikäläisen touhuissa vähän halkeilemaan, mutta oli muuten ihan mukavaa neulottavaa. HiyaHyan puikkohin tykästyin. Pitkään olen vannonut puisten ja bambuisten puikkojen nimeen, mutta ohuina ne ei aina kestä, eikä näin ohuita olekaan. Tilasin Ilulta myös 2 mm versiot, koska niillä voi huoletta vetää pikkuisen tiukempaa pelkäämättä puikkojen katkeamista. - Tyyliin sopivan tunikan olin näihin tilaamassa netistä, mutta olivat onnettomat myyneet minun kokoni loppuun. Tarttee keksiä jotain muuta. Saisikohan aikaiseksi saumuroida? ;)



16.3.2016

Kevättä ilmassa





Työtehtävät pitivät töissä iltaan. Lähtiessäni kotiinpäin, oli ilmassa niin kevään tuntu, ja huikea illan viimeinen valo. Myöhästyin ensimmäisessä kuvassa parhaasta valosta juuri sen verran, kuin meni aikaa pokkarin kaivamiseen repusta. Nopeasti muuttuvia hetkiä nämä iltatuokiot. Muut kaksi kuvaa näpsitty auton ikkunasta liikennevaloissa. Kevät lähestyy ja valon määrä lisääntyy.

***

Sukkaprojekti on taas hankalassa vaiheessa. Kaikki silmukat on tehty, toisesta sukasta on langat päätelty. Toinen pitäisi päätellä ja sitten pitäisi ne käänteet saada ommelluiksi. Viheliäinen puuha. Ne olisi voinut neuloa kiinni samalla, kun aloitti kirjoneuleen ensimmäisen rivin... Arvatkaa, miksi jäi neulomatta. Jos viikonloppuna sais aikaan...

6.2.2016

Mörkö soikoon!



- ja runsaasti muita voimakkaita ilmauksia. Katsokaa nyt tuota kuvaa! Näitä sukkia olen himoinnut kauan, ja vaikka en kirjoneuloja olekaan, niin ostin langat viime kesänä ja syksyllä sain hankituksi tarpeeksi ohuet puikot omalle käsialalleni ja ryhdyin töihin. Ensimmäinen sukka jäi hetkeksi kesken, kun piti tehdä joululahja siinä välissä. Joulun jälkeen sain ensimmäisen valmiiksi ja sitten toisen puikoille. Ja sitä toista olen posotellut menemään. Kiroillen matkan varrella itsekseni mallissa olevia lähes puikon mittaisia lankajuoksuja, joita saa olla nurjalla vähän väliä sitomassa kiinni, ja ohjetta, joka sanoo, että poimitaan vain yhdelle puikolle ylimääräisiä silmukoita kantapään kiilakavennusta varten. - No onneksi sukkia on tehty sen veran monta paria, että siihen ei homma kaatunut, vaan poimin ne kiilakavennussilmukat myös sinne vastakkaiselle puolelle. Mutta tuo käsiala! Reunoja ei ole tarkotuksella aseteltu tuollai kivasti vähän erilleen, vaan toinen sukka on just noin paljon ensimmäistä pienempi. Ja se on just sen verran paljon, että hampaat irvessä sitä saa kiskoa jalkaan. Räyh. Tyhmyyksissäni sovittelin tätä kakkosta vasta kun olin reippaasti yli kantapään. Purkuhommia edessä, mutta miten tästä jatketaan? Minulla ei taida löytyä metallisia puolta numeroa paksumpia puikkoja, uutta satsia ei jaksaisi odottaa nettikaupasta. Alotanko siis alusta samoilla välineillä ja yritän leikkiä rentoa ihmistä ja saada neulotuksi löysempää?

Miksi mun käsialan pitää aina vaihdella näin hirveästi. Se kaapin perällä odottava ufovillatakkikin saa taas lähteä purkuun, kun enhän sitäkään osaa enää jatkaa samalla tiheydellä. Ja uskallanko mitään isompaa ikinä enää aloittaa, jos käsiala elää näin paljon työn edetessä? APUA! (Kaapissa on mm. yhdet sukat, joista ensimmäiseksi neulottu istuu ihan kivasti jalkaan ja toinen lörpsöttää, kun siinä välissä alkoi loma ja tyyppi rentoutui ja rupesi neulomaan löysää...)

Taidan tässä nyt räyhätä loppuiltapäivän itsekseni, vetää joogatuokion ja käydä saunassa ja sitten seesteisin mielin (hah!) ryhtyä purkuhommiin ja palaan varren ensimmäiseen tummanharmaaseen kerrokseen. Voi itku. Säälikää mua vähän! ;)



4.2.2016



Tammikuiset tulppaanit lurpahtivat heti. Olivat varmaan saaneet jossain välissä kylmää. Näyttivät silti hetken ajan ihan hauskoilta retkahtaneine varsineen. Tosin oma olo kyllä muistuttaa noita tulppaaneja, ja se ei ole ihan niin mukava asia.


Ostin nettijoogapalvelun. Hyvä ostos, ei tartte lähteä mihinkään. Joogamatto lötköttää olohuoneessa koko ajan ja just silloin kun itselle sopii tai on tarve, niin läppäri auki ja valitsemaan sopivaa tuntia. Hyvin on pariin kertaan jo pörisevä pää rauhoittunut. Saisinkohan tästä ihan oikeasti tehdyksi tavan itselleni?