Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

19.2.2019

Huivi ja pipo




Sisko neuloi huivia joulun jälkeen meillä käydessään. Olin samaisen nähnyt joskus netissä, mutten ryhtynyt, kun olen luvannut olla neulomatta enää huiveja. No piti sitten kuitenkin innostua. Anteeksi, en tiedä kenen ja missä tekemä tämä malli on, suusanallisilla ohjeilla posotettiin. Kesti yllättävän kauan, mutta valmista tuli. Lankaa jäi yli ja pipolle oli tarvetta. Kerrankin etsin ohjeen, ja sain aikaan aika sopivan päähineen (toivottavasti myös käytössä sopiva).

Huivi ja pipo
Lanka: Novita Oodi, villa/bambu-viskoosi/polyamidi (ei kutita)
Puikot: Huivissa 3,5 hiilikuitupyörö (Virhe, tummankirjava lanka mustalla puikolla oli hankala, koko hyvä.), pipossa 3,0 bambusukkapuikot
Menekki: Huivi 201 g, pipo 47 g. Lankaa jäi vielä kerällinen, joten ehkä lapaset?

Tuo langanmenekki hämmentää. Huiviin meni hyvän matkaa kolmatta kerää, ja painoa silti vain 201 g, ja kerässä piti olle 100 g. Joku siis ei täsmää, mutta haitanneeko. Fiilis tällä hetkellä ihan positiivinen, saa nähdä, nyppyyntyykö tuo sekoitelanka käytössä. Huivista näkyy kuvassa vain kulmat. Se ylettää mukavan reilusti kaulan ympäri pariin kertaan, ja on sopivan levyinen.

Väri vähän vääristyy kuvissa, mutta haitanneeko tuo. On ihan pikkuisen kirkkaammat luonnossa, lampunvalo vähän himmentää.

1.1.2019

Katsaus menneeseen




Mennyt vuosi sisälsi kaikenlaista. Onneksi ei vuoden alkaessa tiedä, mitä edessä odottaa.

Palasin vuorotteluvapaalta töihin, ja totesin, että jos jotain muutosta työelämään haluan, on tehtävä radikaaleja ratkaisuja. Niinpä niitä ryhdyin hakemaan ja pääsiäisen jälkeen aloitin uudessa työssä, pienemmällä palkalla, pienemmällä vastuulla. Päätös tuntuu edelleen viisaalta, mutta vanhoja työkavereita kaipaan yhä, kymmenen vuoden yhteiset kokemukset eivät ole ihan pieni juttu.

Mies piti kesällä vuorotteluvapaata, ja koitti edistää uudistuksia sukunsa yhteisessä kesäpaikassa. Oltiin jo osittain luovuttu toivosta, kun kumppani syksyllä yhtäkkiä aktivoituikin ja korjausasiat saatiin hoidetuksi. Puiden kaato tapahtui myös samoihin aikoihin, nyt vähän jännittää, miltä kevään ensi käynnillä näyttää. Risusavottaa on vielä meillekin tiedossa.

Alkukesästä sain kortisonipiikin kipeään käteen, ja pääsin taas käsitöihin kiinni. 

Kesän kohokohta oli visiitti Kaustiselle. Tällä kertaa olin liikkeellä pääosin yksin ja olin paikalla maanantaista torstaihin. Omat keikat osuivat keskiviikkoon ja torstaihin, joten tiistai oli ihan pelkkä festarifiilistelypäivä. Harmillisesti moni tuttu esiintyi vasta perjantaina, joten heidän esityksensä jäivät tällä kertaa väliin. Kivaa oli silti, ja sopivasti törmäilin päivittäin tuttuihin oman esiintymisporukan lisäksi.

Sysksyllä oli kaikenlaista pientä, mies valitteli oloaan ja rakkaat harrastukset siirtyivätkin samaan iltaan, joten nyplääminen on nyt huomattavasti hidastunut.

Vuoden katastrofi oli kuitenkin se, että isäni joutui syys-lokakuun vaihteessa sairaalaan. Ensimmäistä kertaa siellä käydessämme, meille arveltiin hänen pääsevän kotiin seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, mutta hän ei kotiutunut enää koskaan. Hautajaisia ja perunkirjoitusta järjestellessä meni sitten aikaa ja energia katosi muutenkin taivaan tuuliin. Suremisen kanssa on vähän niin ja näin, enemmän on ollut sitä, ettei tunnu yhtään miltään. Ja aina välillä itkettää pienet asiat. Asioiden selvittely jatkuu vielä ainakin tämän kevään, toivottavasti pitenevät päivät tuovat myös parempaa jaksamista olemiseen.

Vuoden päättyessä katseltiin ilotulituksia ikkunasta. Tuuleen ja tuiskuun ei tehnyt mieli mennä ulos.

Toivon mahdollisille lukijoille kaikkea hyvää vuodelle 2019! Olkoon se itsekullekin lempeä ja hoitava.

(Piti käydä säätämässä kuvaa..)


31.7.2018

Välispiikki

Pieni päivitys siihen, missä mennään, kun täällä on ollut kovin hiljaista. Moni seuraajanikaan tai ennen seuraamani blogi ei enää päivity, ja olen aina välillä miettinyt, mitä ihmisille kuuluu.

Minun elämässäni on tapahtunut paljon. Viime vuoden jälkipuoliskon olin vuorotteluvapaalla. Tämän vuoden alussa palasin töihin, ja totesin, että en pysty töissä muuttamaan helposti toimintatapojani, ympäristö ja rutiinit pakottavat vanhaan muottiin. Niinpä otin loikan ja vaihdoin työpaikaa. Vaihdosta olin harkinnut jo pitkään ja joitakin paikkoja hakenut, mutta nyt tajusin, mitä oikeasti kannattaa tehdä ja haluta, ja muutos toteutui. Kevät ja kesä on nyt sitten mennyt opetellessa uuden paikan tavoille ja toimiin.

Viime kesänä uurastettiin pihalla, ja olkapää kipeytyi entisestään. Sitä on nyt lepuutettu kuntoon, samoin kun syksyn yli-innokkaasta nypläämisestä ja liiasta tietokoneen hiplaamisesta äitynyttä napsusormea. Ne alkaa nyt olla siedettävässä kunnossa, kesällä on jo pikkuisen nypläilty ja keväällä neuloin ne villasukat eläköityneelle työtoverille.

Tänä kesänä on lomailtu helteessä ja olen pohtinut syksyn harrastuksia. On niin paljon, mitä tekisi mieli tehdä, muttei yhden ihmisen rajallinen aika kaikkeen riitä. Nypläys jatkunee vapaaehtoisvoimin pienessä ryhmässä ainakin kokeeksi. Jos se ei sitten rupea rullaamaan, niin vuoden päästä voinee ilmoittautua työväenopistoon.

Musiikkiharrastuksien parissa pyöritään edelleen. Kuoro toimii, ja kansanlauluryhmä palaa vakiohjaajansa huomaan. Kitaran alkeisiin tekisi mieli mennä, mutta se ei nyt taida millään mahtua ohjelmaan.

Kesän kohokohtia on kyllä ollut taas Kaustisen festarit, tällä kertaa olin itsekin perusteellisemmin esiintymässä. Kivaa oli, ja tällä kertaa lämmintä, vuosi sitten oli tosi koleaa.

Lankavarastoja kutkuttaa ruveta kaivelemaan, mutta odottelen, että tämä helle pikkuisen hellittää, villat sylissä istuminen ei näillä säillä innosta.

Että tämmöisillä täällä. Tilkutkin kutkuttaa, kangasvarastoa pitäisi vähän järjestellä, ja neuvotella nuoren miehen kanssa sopivista väreistä. Jos vaikka yhden sängynpeiton pyöräyttäisi jossain välissä.

Hihkaiskaapa vaikka kommenteihin, jos täällä vielä kytte kurkkimassa, jospa taas kipinää kirjoittamiseenkin löytyisi.


17.5.2018

Villasukat kierteellä



Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Oikeassa kädessä oli ensin ns. napsusormi, ja nyt se sama sormi on jäykistynyt, eikä enää ojennu kokonaan tai taivu ääriasentoon. Plääh. Nyt se ei sentään ole niin kipeä kuin alkuvuodesta.

Villasukkia rupesin neulomaan eläkkeelle jäävälle työtoverille jo talvella, mutta kiukkuava käsi hidasti projektia. Vihdoin sain ne valmiiksi, ja huomenna tapaan toisen entisen työtoverin, joka lupasi toimittaa paketin perille. - Kun itsekin kerkisin jo tässä välissä vaihtaa työpaikkaa.



Villasukat.
Koko: mies.
Malli: Perussukka nauhakavennuksilla, palmikot omasta päästä.
Lanka: Menitan Lasse.
Puikot: Hiyahiya kakkoset.
Fiilis: Nyt nää näyttää parmmilta kuin mikä välillä oli tunne. Noi palmikot ei oikein näy hyvin kuvissa, kun mun jalka ei ole ihan miesten kokoa.

Menitan Lasse on vahvistettu sukkalanka, 75 % superwash villaa ja 25 % polyamidia. Nämä saapassukiksi ajattelin. Ihan en lankaan ihastunut. Ihan ok neulottava, mutta välillä on kummia nyppyjä ja toisessa kerässä oli pätkä, joka oli muuta lankaa paksumpaa ja ihan kierteetöntä. Oli pakko katkaista lanka ja ottaa se pois välistä. Toivottavasti nämä kuitenkin kestää käytössä siistimpinä kuin omalle miehelle eräästä nimeltämainitsemattomasta langasta neulotut sukat, jotka on ihan merkilliseksi möyhääntyneet pohjistaan.

Toivottavasti näistä tuli oikean kokoiset, ihan tarkaa tietoa ei ollut vastaanottajan kengännumerosta.

Pakko kehua tuota työkaveria vielä. Ihminen, joka on kyllä nimenomaan yhteistyöllä edistänyt asioita, ja muutamassa tiukassa tilanteessa ollut se, joka on homman pelastanut, kun minä olen tolkuttoman kiireen keskellä ollut huonosti valmistautunut. Yhdessä olleen erilaisiin tilanteisiin haettu ratkaisuja ja vastauksia ja luottamus on ollut sataprosenttista. Jos en olisi vaihtanut itse työpaikkaa tässä samassa hötäkässä, olisin syvässä kriisissä tämän työkaverin menetyksestä. Nyt on helppo toivottaa hänelle leppoisia eläkepäiviä. 

31.12.2017

Vuoden vaihtuessa



Tämä vuosi on taas ollut omanlaisensa. Ylihuomenna, uuden vuoden käynnistyessä, taaperran taas arkisen työni pariin. Toivon, että syksyn vapaa kantaa tästä vielä pitkälle eteenpäin positiivisessa mielessä. Ihan levollisin mielina ainakin tällä hetkelä olen töihin menossa, vaikka sillä suunnalla ei ilmeisesti meno ole ainakaan rauhoittunut.

Kuvassa enkelin ja siskon tekemän lyhdyn alla on syksyllä nypläämäni pitsiliina. Sain sen  ommelluksi kankaaseen kiinni syksyn viimeisillä kurssikerroilla. Hämärässä otettu kuva ei ole kaiklta osin tarkka, mutta olen ylpeä tästä telkeleestäni. :)

Vuoden viimeiset arkipäivät vietin taas Oriveden opistolla kansanlaulukurssilla. Oli oikein onnistunut kurssi sekä mukavia ja taitavia kurssilaisia seurana. Opekin loistavaa laatua, joten hyvä mieli jäi tästä reissusta.

Valoa, iloa ja onnea kaikkien lukijoiden vuoteen 2018!

25.12.2017

Vuoden lähestyessä loppuaan...



Blogitauko taas venähti. Olen ollut syksyn kotosalla (vuorotteluvapaalla) ja kuvittelin päivittäväni blogia paljon useammin. Niin ei vaan käynyt. Kävin nypläyskurssilla, ja aikaansaannokseni pitäisi kuvata kunnon kameralla, että saisin kuvat tänne. Neuloin joululahjasukat, jotka odotti pitkään päättelyä, ja sitten ne sujahti pakettiin kuvaamatta. Kaksi paria sukkia Regian Arne&Carlos-langasta. Toiset oranssinpunaiset, toiset sinisävyiset. Hassua, miten paljon värjäys vaikuttaa neuletuntumaan. punaisempaa oli muistaakseni miellyttävämpi neuloa, mutte siniset oli ehdottomasti kauniimmat väritykseltään. Sinistenkin neuletuntuma parani huomattavasti, kun vaihdoin harmaat tuntemattomat puikot HiyaHiyan puikkoihin. Toiset kokoa mies (ei jättisuuri) toiset kokoa nainen.

Vuorotteluvapaan aikana on ajatuksia juossut päässä, ja välillä ollut juoksenmatta. Syksyyn mahtui kaikenlaista; Kuopus muutti pois kotoa, kuorolla oli paljon ohjelmaa, ja nypäsin pitsiä. Kesä ja alkusyksy meni pihaa kaivellessa. Kädessä on jotain vikaa, mutta terveyskeskus ei siihen alkuperäiseen ole oikein ottanut kantaa, lähetti fysioterapeutille, joka puolestaan ei kovin montaa kertaa haunnut tavata. Loppuvuodeta löytyi jännetupen tulehdus, joten se nyt vähän rajoittaa käsitöihin heittäytymistä. Koitan lepuuttaa kättä työkuntoon.

Kuvassa on kadun viereisessä pensaassa oleva pienenpieni linnunpesä, nyrkkiäni pienempi. Huomasin sen vasta lehtien pudottua, joten ei ole mitään käsitystä, kuka noin pienessä pesässä on asustellut.

Joulua on vietetty perheen voimin, nuorisokin oli aaton tässä, tänään iltapäivällä talo tyhjeni, kun tytär miehineen lähti anoppilaansa ja kuopuskin poistui kämpilleen. Huomenna vielä tavataan, kun mennään miehen siskolle syömään kaikkien ruokien loppuja ja laulamaan joululauluja. Välipäiviksi olen järjestänyt itselleni kurssiohjelmaa ja tammikuun alussa marssitaan sitten taas töihin.

7.11.2017

Ompelen, siis olen olemassa



Ompelukoneeni kävi huollossa. Viipyi siellä pitkähkön ajan (3 vkoa). Tuli korjatuksi ja huolletuksi. Hain hänet eilen kotiin, ja heti illalla ryhdyin puuhaan, jota olin suunnitellut pitkään. Ja oi iloa, kone hyrrää tasaisesti ja miellyttävällä äänelläkin.

Nykyisessä kameralaukussani ei ole erillisiä lokeroita tarvikkeille; lisäsalama, objektiivit ja muut kolisevat keskenään epämiellyttävässä sekamelskassa. Salamavalolle on oma suojuksensa ollut jo alusta lähtien, mutta objektiivit kaipasivat suojaa. Puhkikuluneiden farkkujen lahkeita, tilkkupeitosta yli jäänyttä bambuvanua, vuoriksi samaisen peiton taustakankaan jämää. Tikkasin ne yhteen tuollaisella vinossa olevalla salmiakkikuviolla (pystytikkaukset ei näy kuvassa kunnolla) ja yläreunaan tuli sitten tuo sulku "kuristuskappale" samasta vuorikankaasta ilman vanuja, että se mahtuu suppuuntumaan. Nyöriin aion hankia vielä ne jousella toimivat sulkunappulat, niin ehkä on helpompi käsitellä ja riittää lyhyempi nauha. (Nauhatkin oli jotain ylijäämänaruja jotka laatikosta kaivelin.)

Ihan kaikki kulmat ei ole suorassa, eikä pohjan saumat suorassa toisiinsa nähden, mutta ne ei näy mihinkään, enimmän osa aikaa nää pyörii siellä kameralaukussa pehmusteene, eli täyttää tehtävänsä. Korkeampi olisi saanut ympärysmitaltaan olla puoli senttiä väljempi, mutta toimii noinkin.

Josain välissä ehkä vielä pussukka laturille johtoineen. Vara-akulle ja lisämuistikortille laukussa sentään on pienet omat taskut.