Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

25.1.2015

Hämmästyksen hämmennys



Huh. Tänään jostain syystä tulin vilkaisseeksi bogiarkistoon, ja järkytyin. On jo yli viisi vuotta siitä, kun tänne rupesin käsitöitä ja aatoksia lykkimään. Meni koko blogisynttäri ihan huomaamatta ohi.

Vähän tämä hämmentää. Aika kuluu niin nopeasti. Päivityksiä on viime aikoina tullut hitaanlaisesti monesta eri syystä Ehkä jossain vaiheessa taas piristyn tässä asiassa.

Ilman kuvaa en kehdannut postata, joten kuvassa lumen peittämänä upea kanervani lumisena vielä viime vuoden puolella. Joulun jälkeen myrskytuuli paiskasi sen alas kaiteelta niin vauhdikkaasti, että ruukku halkesi ja kasvi muutenkin kärsi sen verran kovat kolhut, että sai jäädä näkymättömiin rapulle odottamaan keväistä retkeä puutarhakompostiin.

11.1.2015

Hajanaisia tapahtumia ja aatoksia




Viikonloppu vierähti laulaen kuoron harjoitusleirillä. Oli antoisaa paneutua konserttiohjelmiston hiomiseen ja sävelpuhtauteen, kun perusstemmaopettelu on jo takana. Äänikin kestää paremmin, kun ei tarvitse koko ajan kurkulla etsiä oikeita ääniä. Muutenkin koko leirin ilmapiiri oli poikeuksellisen mukava.


Pari lumakuvaa räpsyttelin leiripaikan pihalta. Pitkiä lenkkejä en uskaltautunut tekemään, kun uuden lumen alla oli melko sileä jää. Pitäisi ilmeisesti ostaa jotkut nastapohjaiset kengät, joita näytti aika paljon olevan jo lauluseuralaisten jaloissa. Kovasti kehuivat.

Kotiin palatessa odotti ikävä yllätys. Lähistöltä on vesijohto poikki, eikä vettä tule. Illan suussa tuotiin vesisäiliö kadun kulmaukseen. Siitä saa hakea vettä iltateehen ja hampaanpesuun, mutta vessan vetämiseen sitä ei voi raahata. Toivomme tilanteen korjautuvan huomiseen mennessä. Onneksi kuitenkin on kaupungin johdossa vikaa eikä omat putket jäässä.

Vein esikoisen junalle. Asemalaiturilla tuuli niin, että takapuoli meinasi jäätyä. Alkaa tähän lähtemiseen vähitellen tottua, mutta joka kerta on yhtä iso ilo kun hän tulee käymään. Juna-asemakeikan jälkeen kaivoin oman autoni lumikinoksesta esiin huomisaamua varten. Ja putsasin sitten ne lumet kasaan. Nuorempi oli onneksi tehnyt lumityöt päivällä poissa ollessamme. Emme varmaan olisi muuten päässeet taas kotiin, kun olisi ollut korkea auravalli portin edessä.

Tapasin viime viikolla ortopedin. Olkapäässä on rakenneongelmaa, joka kannattaisi operoida - ainakin hänen mielestään. Sitä ennen pitäisi kuitenkin saada tuo jäätymän aiheuttama liikerajoitus jumpatuksi kokonaan pois, ettei se operaation seurauksena uusiudu. Eli kipittelenpä tästä taas fysioterapeuttini hoiviin. Jaehkä kuulostelen vielä johonkin toiseen suuntaan, mitä mieltä noista olkapäiden operoinneista ollaan.

Joulukuusi ja adventtivalot loistavat meillä edelleen. Taidan tänään nyhtää tähtien ja vastaavien pistokkeet irti seinästä. Ulkovalot saavat palaa vielä ainakin tammikuun, mutta nämä selkeämmin jouluiset saavat jo sammua. Voi olla, että kuusen purkaminen jää ensi viikonloppuun, tänään ei enää viitsi ryhtyä ja viikolla on taas iltaisin kaikenlaista menoa.

Ensimmäinen täysi työviikko edessä. Pitäisi olla iloinen, että on työpaikka, mutta kyllä jotain lisämotivaatiota jostain pitäisi kaivaa, että taas innostuisi tästä tekemisestä.

6.1.2015

Pipo
























Oli tarve pipolle. Paksummat talvipäähineeni ovat nöyhtääntyneet ja venyneet hurjiin mittoihin. En ole koskaan onnistunut tekemään oikein päähän sopivaa päähinettä (kun koskaan en mitään malta tehdä ohjeesta, kun ei sellaisia ehdi etisimään, arviokaupalla silmukoita puikoille ja ...)

Nyt paras piponi on liian ohuesta langasta, sen värkkäsin viime keväänä, kun tarvittiin vielä päähän jotain, mutta paksut pipot oli liikaa. Tuuleen ja pakkaseen tarvitaan nyt lämpöä. Marketissa oli 100% Suomivillaa tarjouksessa. Kaksi kerää kassiin ja kaksinkertaisena puikoille. 64 silmukkaa, puikot 3,5 ja menoksi. Neljä palmikkoa, helmineuletta, reunustettua joustinneuletta reunaan. Sitä mukaa keksittiin, kun työ eteni. Kavennukset piti purkaa kertaalleen, kun ajatushärö iski, ja sain aikaan sellaisen epämääräisen tötterön. Toinen yritys johti parempaan lopputulokseen.

Tämän illan kokemuksella jäin miettimään, että olisiko pitänyt olla pari kerrosta enemmän. Sen verran kuitekin oli napakkaa väännettävää, että kokeilen nyt pari päivää, toimiiko tämä, ja jos ei, niin sitten väännän toisen. Saattaahan tuo hieman käytössä venyä. Olkapää ei tästä kokemuksesta räjähtänyt, joten ehkä varovaisesti voisi ruveta enemmänkin tekemään käsitöitä. :D Toisen bloggaajan piposta rupesi itämään ajatus kaulurista tai kaulahuivista...

Töihin pitää taivaltaa huomenna. Lomalla on ollut lokoisaa, mutta leipä ei laskeudu pöytään itsestään.

(Kuva on surkea, kännykällä itse räpsäisty.)

1.1.2015

Se neuloo sittenkin

- eli kertomus islantilaisen villatakin hihoista.



Joku ehkä muistaa, että ostin Islannista villatakin. Olin jo päättänyt mennessäni, etten osta, kun pari virolaista on jo kaapissa ja ne kutittaa. Sitten alkuasukasystävämme kuskasi meidät kauppaan, joka oli pullollaan islantilaisten tätien, mummojen, naisten ja muiden ahkerien ihan oikeasti käsin värkkäämiä villapaitoja. Ensin meinasin edelleen, etten rupee, mutta kun muutkin kokeili niin pitihän sitä sitten jotain sovittaa. Ja kun sitten sattuivat silmäni tähän harmaaseen kaunottareen, niin se oli menoa. Varsinkin kun tajusin, että tämä kaunotar ei kutita. Oi autuutta.

Hihoissahan oli runsaasti liikaa pituutta, joten sama alkuasukas ankarasti minua komensi, että lyhennät sitten ne hihat. Ensin meinasin, etten, mutta paksut rullatut hihat ei olleet kivat käytössä, joten takki jäi lepäämään ja odottamaan ryhtymistä.

Koska joulun tienoissa talvi muistutti olemassa olostaan, heräsi ajatus toimeen ryhtymisestä. Uuden vuoden kunniaksi tänään oli se päivä. Rupesin hihan reunasta purkamaan hihaa nro 1. Luontikerroksen ja reilun normaalikerroksen nyhdettyäni tajusin, että on hidasta, vaivalloista ja tuottaa paljon pätkiä. Hihat kun oli neulottu normaalisti hihansuusta alkaen, niin se joustinnneulehan ei sieltä hihansuusta purkaudu sillai kätevästi vaan vaati jokaisen mutkan vetelyä auki erikseen. Lanka osoittautui kaksinkertaiseksi ohueksi lähes hahtuvan kaltaiseksi ja katkeili suorastaan ajatuksen voimasta. Ymmärsin sitten katkaista langan resorin vierestä ja yhden kerroksen nyhdettyäni pääsin purkamaan sileää osuutta normaalisti vetelemällä (onneksi oli pyörönä neulottu).

Kuusi senttiä pois pituudesta, silmukat takaisin puikoille ja uusi resori tilalle. Ei tullut yhtä siistiä, kuin alkuperäinen, mutta käyttökelpoinen. (Kikkaraisella langalla oli ehkä osuutensa asiaan, mutten sitä ruvennut oikomaan.) Lankaa jäi vielä vaikka mahdollisiin korjaustarpeisiin.

Tämä takki nyppyyntyy varmasti käytössä, mutta siitä viis. Se on lämmin eikä kutita kaulanahkaa, vaikkei olisi pooloa alla, joten ehdoton lemppari kun tarvitaan kunnon lämmikettä. :D