Talven jäljiltä ei koskaan voi olla ihan varma siitä, mitä puutarhasta löytyy. Kasvukauden alkamisen kunniaksi tein tarkastuskierroksen pihalla.
Balkaninvuokko näyttää vähän lisääntyneen ja valkovuokot kukkii.
Yrttipenkissä versoo sitruunamelissa, rakuuna, ruohosipuli, oregano ja omassa laatikossaan valkosipuli. Salvia näyttää menehtyneen, timjamista ei vielä oikein voi sanoa, mitä sille käy. Pitänee kastella sitä vähän.
Kukkapenkeissä on sipulikasveja kukassa; skilloja, jotain posliinihyasintin tapaista, narsisseja paljon, joitakin tulppaaneja nousemassa. Muistutus: ei enempää keltaisia narsisseja. Ovat takuuvarmoja, mutta niitä on ihan riittävästi, varsinkin miniversioita, kun pääsiäisnarsissit aina päätyy kukkapenkkeihin, eihän niitä voi pois heittää. Perunanarsisseja ensi syksynä mieluummin. Niitä ehkä on yhdessä kohtaa nousemassa, mutta saavat lisääntyä. Helmihyasintit on myös nupulla.
Muissa penkeissä laukat puskee lehtiä, pikkusydämet ja särkyneet sydämet versovat. Kaikki pionit näyttävät olevan nousemassa, unikon lehtiä on yhtä paljon kuin ennenkin. Jos hyvin on käynyt, niin kardinaalin punainen kärhökin on vielä hengissä. Olin näkevinäni turvonneen silmun ihan sen tyvessä. Jotain tunnistamattomia mättäitäkin on nousemassa, saattavat olla jotain liljoja tai sitten jotain ihan muuta. Parin kuukauden päästä sen viimeistään näkee. Joku kellokukkakin on mahdollinen.
Nurmikko on taas vähän kärsinyt. Myyriä on mennyt jonkin verran sinne tänne ja olematon routa on nostanut liejuisen saven pintaan. Pakkasen mururakeistus on jäänyt tapahtumatta tänä vuonna.
Nyppiminen ja haravalla rapsuttelu on ollut tällä viikolla äärimmäisen terapeuttista, tosin yskitystä aiheuttavaa. Kevät on aina ihanaa aikaa.