Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

31.12.2012

Vuosi loppuu..

.. niinpä on korkea aika kertoa tämän vuoden viimeiset jutut. Eihän uutta vuotta voi aloittaa vanhaa muistellen. ;)



Joululahjoja en juuri ehtinyt itse tehdä, ne kaksi paria sukkia menivät postin kautta perille, ja olivat kuulemma sopivat. Lisäksi ompelin Keijulle sohvatyynynpäällisen tilkuista. Ihan täysin en ollut lopputulokseen tyytyväinen, mutta saaja ilahtui. Vaikeuskerrointa tuli matkalle, kun ompelukoneeni alkaa tehdä lakkoa; paininjalka ei painu kunnolla alas, joten välillä piti mennä käsiohjauksella ja kankaan löysyys teki tikkauksiin nurjalle puolelle hiukan löysiä lenkkejä, mutta niille ei nyt mahda mitään. Edellämainitusta syystä tikkaukset menee tylsästi pitkin tilkkujen saumoja. Pitää kantaa rakkine huoltoon ja jos se ei auta, niin lähteköön eläkkeelle ja hankitaan uusi. (Ikää vempeleellä on 20 v, katsotaan vieläkö se kuntoutuu.)




Jouluna oli tunnelmallista ja kaunista, ihanaa kevyttä lunta joka paikassa, kynttilöitä ja kuusi. Joulukoristeita levitettiin ihan minimaalisesti. Kuusi on ja valoja, pari olkipukkia ja tontut nimeltään Tip ja Tap, ei juuri muuta. Tänä vuonna riittää tämä. Enkelikokoelmanikin jäi laatikkoon. Tuntuu hyvältä tällainen vaihtoehto. kuusen koristelu jäi miehen hommaksi, kaikki muut puuhailivat jotain muuta.





Joulun pyhien jälkeen koitti sitten säiden puolesta arki, sää lauhtui ja terassin untuvainen kauneus katosi. Kävimme lähes viimeisiä tyhjennysuurastuksia tekemässä miehen lapsuudenkodissa ja sieltä palatessamme oli vieläkin vähemmän lunta terassin kaiteilla. Oikeammin sanottuna: ei enää mitään. Terassi itsessään piti silti lapioida tyhjäksi.

Hyvää Uutta Vuotta teille kaikille. Tuokoon uusi vuosi tullessaan jotain mukavalla tavalla yllättävää ja ilahduttavaa itse kunkin elämään!

16.12.2012

Henkseleiden paukuttelua




Nyt esitellään valmiita. Ensin tämä huivi, joka jo vilahti vähän aikaa sitten pingotuksessa. Lankavyöte hävisi tietysti heti kättelyssä, joten langasta ei ole aavistustakaan. Olen ostanut sen messukeskuksesta, muistan missä kohtaa pöytä oli, ja mitä juttelin myyjän kanssa, mutta se ei auta. En ole edes täällä näköjään kehuskellut hankinnallani. Siitä siis piti tulla käsineet, mutta tuli huivi. 3½ pyöröpuikolla omasta päästä pudottelin vuorotellen eri suuntaan käntyvää verkkoneuletta (2yhteen, langankierto) reunassa 3s ainaoikein, lähellä päätä pieni raita 1o1n-joustetta. Langan väri vaihtuu kauniisti, toivon, ettei tämä kutita kaulassa. Vanha nalleni pääsi mannekiiniksi tällä kertaa.



Miesten sukat.
Lanka: 7 veljestä, polkka(?), vihreä (tämänkin vyöte katosi heti)
Puikot: nro 3 bambua
Malli: ihan perussukka omasta päästä; varressa 56 s, terässä 52, ranskalainen kantapää, pyöreä kärki.
Yllättävän siistit tuli. Koska oli vähän kiire, minulla oli vain 1 kerä lankaa ja kuviojakso oli yllättävän pitkä, en kerinyt lankaa niin, että molemmat sukat alkaisivat samasta kuvion kohdasta. Toivottavasti ei häiritse saajan silmää. 



Naisten sukat
Lanka: 7 veljestä, tweed, lila
Puikot: nro 3 bambua
Malli: ihan perussukka omasta päästä; varressa 52 s, terässä 48, ranskalainen kantapää, pyöreä kärki.
Erilainen värjäys (vai eri väriaine) teki langan tuntumasta vähän erilaisen, Polkka oli helpompi neuloa napakaksi pinnaksi. Onneksi kirjavassa pinnassa lievä epätasaisuus ei näy niin selvästi.

Nyt täytyy kissan vähän nostella häntäänsä. Olen viikossa neulonut kaksi paria sukkia, vaikka olen ollut päivät töissä ja kaksi iltaa kuorossa. (Okei, lankana 7-veikka, mutta silti). Hyvä minä. huomenna pitää saada ne vain postiin. Perhe ei ihan arvosta tätä suoritusta, mutta viisi siitä, Miehen sukat menee lämmittämään isän varpaita ja naisen sukat samaan huusholliin. Joten tärkeä projekti tämä oli minulle.


7.12.2012

Joulu lähestyy





Sen tietää siitä, että korttiprojekti valtaa askartelupisteen. Suurin osa korteista on värkätty, tungettu kuoriin, osoitteet kirjoitettu ja postimerkit liimattu. Ne pakolliset 5 osoitetta ovat taas hukassa. Töissä ne olisi saanut nopsasti fonectasta, mutta enpä tietenkään muistanut. Tässä vähän tuloksia. Ensin tuli iso pino noita punaisia. Ne ei tietenkään ihan riittäneet, joten piti tehdä muutama lisää. Punainen poro punaisessa kortissa ei oikein näytä miltään, joten kaivelinpa vihreitä kartonkeja noihin viimeisiin.

Alakuvassa pingoitus käynnissä. Ei mikään hyshysjuttu, vaan ihan omaan käyttöön tarkoitettu. Oikeastaan meinasin tuosta langasta ensin kynsikkäitä, mutta tajusin, etten ikinä saa noin ohuesta langasta tarpeeksi siistejä, niin kaivelin paksummat puikot ja pistelin verkkoa menemään. Tarkempaa kuvaa ja tietoja tulee sitten, kun tuo kuivuu.

Eilen saatiin jopa vihdoin kaivetuksi esiin adventtikyntteliköt ja ulkovalot. Sisälevitys on valmis, mutta tyypilliseen tapaan ulkovalojen kanssa käytetty kartio on jossain tuntemattomassa paikassa. ;)

2.12.2012




Syksy on vienyt voimat. Halusin muutosta töissä ja sain mitä halusin. Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen ja motivoitunut. Rasittaa vaan samat asiat kuin silloin, kun saavuin ensimmäiseen tehtävääni tähän työyhteisöön; pennin vertaa ei kukaan pane energiaa kenenkään perehdyttämiseen. Osittain se on tässä tilanteessa ymmärrettävää; oma esimiehenikin vaihtui, joten hänellä ei myöskään ole tietoa siitä, miten talossa on ollut tapana hoitaa asiat. Kun totuus on vielä niin kurja, että kaikki vastaavissa tehtävissä olevat hoitavat hommat omalla tavallaan, niin on ollut välillä aika raskasta koittaa löytää tapa toimia erilaisten asioiden ja ihmisten kanssa.

Syksyn mittaan on viikonloppuihinkin kasautunut yllättävän paljon erilaisia asioita. Monelta osalta ihan iloisiakin, mutta yhdistettynä työpaineisiin vähän hengästyttävää.

Marraskuun pimeys on onneksi vaihtunut joulukuiseen lumen valoon. On jotenkin harmillista huomata, että pimeys ja säätila vaikkuttavat mielialaan ja vireyteen, vaikka en haluaisi. Väkisin matalapaine ja harmaa hämärä vaan vetää vierystilaa alaspäin. Pakkanen tuo kaivattuja auringon pilkahduksia ja lumi heijastaa valon moninkertaiseksi, sitä alkaa taas uskoa auringon olemassaoloon.

Joulun paikkeilla saa onneksi muutamalla lomapäivällä puolentoista viikon vapaan aikaan, silloin toivottavasti ehtii myös vaan olla ja nauttia rauhallisuudesta.

Moni on puhunut enkelikelloista. Itse en kykene sitä kilinää kuuntelemaan hermostumatta. Liekin luomat liikkuvat varjot ovat kuitenkin kauniita. Onneksi nyt on joku keksinyt myös äänettömän enkelikellon. Näistä minä nautin.