Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

31.12.2014

Vanhan vuoden viimeiset




Viimeiset joulukuvat ennen kuin tämä vuosi loppuu. Joulukorteissa mentiin yksinkertaisilla tänä vuonna ja kuten aiemmin mainitsin, lahjoissa mentiin hillolinjalla. Siitä kuvat.

En yleensä kauheasti ole kirjaillut menneitä tapahtumia näin uuden vuoden kynnyksellä, mutta tällä kertaa pieni katse taaksepäin, ihan itsellenikin muistiinpanoksi:
- Reissasin ulkomaille kolme kertaa tänä vuonna; ensin työmatkalle Namibiaan ja siinä yhteydessä myös lomalle Kapkaupunkiin Etelä-Afrikan puolelle, sitten muinaisten opiskelukavereiden kanssa Islantiin kokemaan erilaisia seikkailuja ja viimeiseksi oman armaan kanssa Barcelonaan kesällä. (Kesäkuista työpaikan Tallinnanretkeä en oikein ulkomaanmatkaksi laske). Olen siis tänä vuonna tuottanut enemmän kuin oman osuuteni hiilipäästöjä ja muita ilmastovaurioita, mutta näitä matkoja muistellaan vielä pitkään.
- Olin kolme kertaa hautajaisissa. Kaikki ystäväpiiristä joko menneiltä vuosilta tai tältä päivältä. Kahdella vainajista on ollut merkittävääkin roolia elämässäni. Kaikki hautajaiset nostivat paljon pohdintaa ja tunteita pintaan; yhdet palauttivat lapsuuden aikoja mieleen ja kaikki muistuttivat siitä, ettei voi elää elämää "sitten joskus", kun huomista ei ehkä olekaan. (Vanhin oli hiukan päälle kuudenkymmenen.)
- Vuoden ehdottomasti suurin tunnekuohu ja ilonaihe oli Keijun ja Humalasalon hääjuhla heinäkuussa. Mieliinpainuva tilaisuus kesän kuumimpaan aikaan, paljon onnea yhdessä viikonlopussa. (Kimpun kiinni saanut bestmanin tyttöystävä on kuulemma sittemmin kihlautunut bestmanin kanssa!)
- Olkapää on ollut niin kipeä, että käsitöihin en ole päässyt. Keväällä oli tavoitteenani saada tyttärelle häihin valmiiksi Haapsalun mallilla huivi, mutta se jäi haaveeksi.
- Isälläni todettiin vakava sairaus. Pitkä välimatka ja muut koukerot kasvattavat huolta olemisestaan. Onneksi on edes puhelin, jolla soitella.
- Myös töissä sattuu ja tapahtuu koko ajan, paljon on saatu aikaan, mutta paljon on myös asioita, jotka kiristävät pinnaa, kun yritykset vaikuttaa niihin valuvat hiekkaan. Ensi vuonna on pakko ruveta organisoimaan tekemisiä uudella tavalla.

Tuleva vuosi tuo taas jotain uutta tullessaan, mitä, se jää nähtäväksi. Ainakin pitää aloittaa oman kehon huollolla; ortopedille on varattu aika, hammaslääkärin ajanvaraus on työn alla ja tavoitteena on päästä myös takaisin joogasalille keväällä.

Blogin tulevaisuutta mietin. Ei ole mielekästä pitää käsityöblogia, kun ei tee käsitöitä. Havaintoni mukaan some-maailmassa on tapana hehkuttaa miten hirveän ihanaa ja ruusunpunaista kaikki on, vaikka ihmisen maailma todellisuudessa on ihan säpäleinä. Pitäisikö perustaa uusi blogi, ja ruveta vaan kybällä hehkuttamaan, miten iiiihanaa kaikki onkaan? - Ehkä kuitenkaan en siihen kykene. Jotain piristysruisketta tämä touhu kyllä kaipaa.

Jos täällä vielä joku ihminen käy (hakkerikoneiden lisäksi) niin toivotan kuitenkin kaikkea hyvää vuodelle 2015!


28.12.2014

Joulunajan valoja




 



Joulu tuli ja kohta meni. Oltiin rakkaiden ja tärkeiden kanssa. Syötiin hyvin, osittain kaupan ruokaa, perunalaatikko tehtiin pitkästä aikaa itse. Kinkku oli sopivan pieni. Lomaa on onneksi vielä edessä, töihin marssin vasta loppiaisen jälkeen. Yhtään en häpeä pitkää lomaani tässä kohdassa. Syksy oli kiireinen ja aika raskas, ylimääräisiä iltatöitäkin sen veran, että joulukuussa vähän väliä ylimääräiset leikkautuivat kellokortilta taivaan tuuliin. Tulevina päivinä toivottavasti saan myös ulkoilluksi ja sitä kautta kerätyksi uutta voimaa alkavaan vuoteen.

Joululahjoja annoin vähemmän kuin vuosiin. Lapsille hyvin harkiten ostettua ja ystäville itse tehtyjä hilloja ja hillokkeita. Kättä ei vieläkään uskalla rasittaa käsitöillä. Kuntoutus toimii pikkuhiljaa, mutta tuskastuttavan hitaasti. Joulukorteista tein osan taas itse. Mies tuli ostaneeksi nivaskan hyväntekeväisyyskortteja syksyllä, joten puolet saajista sai sellaisen tänä vuonna.

Valokuvaaminen on ollut pitkään taas vähän tauolla. Nyt joulun tienoissa tuli kuvatuksi erilaisia valolähteitä, niitä tässä nyt sarjana. Osassa elävää tulta, osassa sähkön tuottamaa. Pimeydessä kuvaaminen on hieman haastavaa, mutta vähitellen alan oppia säätämään valotuksia ja kun ottaa tarpeeksi monta versiota eri valotuksilla, niin rouva nirppanokallekin melkein kelpaa joku. Ne eksoottisimmat ilmiöt, Tapaninpäivän iltana Tampereelle ajellessa nähdyt revontulet, jäivät kuvaamatta, kun ei ollut kameraa, eikä moottoritielle voi seisahtua. Ne olivat Keijulle unohtumaton elämys, koska hän tämän ilmiön näki ensimmäistä kertaa elämässään.




23.11.2014

Marraskuun loppupäiviä



Marraskuu on ollut ihan normaali marraskuu. Jotenkin tämä pimeys syö ihmistä ja töissä on ollut kaikkea ylimääräistä hankalaa. Perjantaina satoi ensilumen, ja kun lauantaina oli vieraita tulossa, lykkäsin yhdet led-valot kynttilälyhtyyn ja terassin kaiteelle. Vähän valoa pimeyteen. Lumi mukavasti heijastaa sitä vähän laajemmallekin. Ajastin pitää huolen siitä, että palavat järkevinä aikoina.

Vieraiden tuloon piti siivota. Kun yövieraitakin oli tulossa tavallista enemmän, piti siivota vähän enemmän. Tulipa muutama sellainen nurkka putsatuksi, joita olin aikonut jo pitkään. Ja samaan syssyyn onnistuin vapauttamaan itseni muutamasta turhasta ja rikkinäisestä asiasta.

Minulla on jossain määrin pakonomainen tarve kierrättää käytöstä poistamiani tavaroita. Kun kirpputoripöytää ei kannata vuokrata paria hassua esinettä varten, niin niitä sitten kertyy nurkkiin. Lisäksi kertyy sellaista, josta ei oikein osaa päättää, mitä niille pitäisi tehdä; takki josta on vetoketju rikki, kulahtanut fleece jne. Perjantaina vihdoin annoin itselleni luvan heittää loppuunkulutettuja ja rikkinäisiä roskiin. Tuntui hyvältä saada ne pois nurkista pyörimästä. Käyttökelpoista tavaraa koitan edelleen saada eteenpäin johonkin, missä se voisi saada uuden käytön. Joskus voi olla parempi vain luopua helpointa tietä, eikä yrittää olla täydellisen kierrättävä, tavaran vähentämisen prosessi ei muuten talossa etene.

19.10.2014

Keltainen katosi




Keltainen haalistui ensin pikkuhiljaa yhä vaaleammaksi, läpikuultavammaksi. Sitten tuli yöpakkanen ja sen päälle tuuli ja sade, jotka veivät viimeisetkin. Puut alkaa olla paljaina, muutamassa pensaassa on vielä joitakin lehtiä jäljellä.

Pihan syystyöt on pahasti myöhässä. Haravoitu on ehkä kolmasosa pihasta, kukkapenkit putsasin eilen. Halkoja siirreltiin varastosta saunaan ja varaston seinustalta varastoon. Huonekalut on edelleen terassilla, toivottavasti saadaan ensi viikonloppuna loput hommat järjestykseen.

Käsityörintamalla on edelleen hiljaista. Töiden jälkeen olen sohvaperuna, neulomista en ole uskaltanut vielä yrittää. Säiden kylmetessä olisi hyvä ottaa Islannista ostettu villatakki työn alle, hihat pitäisi lyhentää.

Elämä heittelee. Kaksi kuorolaista saatettu viimeiselle matkalle kahden kuukauden välein. Jälkimmäinen siunaustilaisuus oli viikko sitten. Tapahtumat mullistivat koko kuoron aikataulut, Yhä itkettää välillä, monta hyvää muistoa on mielessä ja monta olisin vielä suonut kertyvän.

Blogi päivittyy harvakseltaan, surun lisäksi töissä on kiirettä ja kaikenlaista stressiä. Koitan silti katsella tätä maailmaa välillä kameran linssin läpi, jos sitten tännekin jotain murusia tipahtelisi.

5.10.2014



Ajelin eilen ruskamaiseman halki äitiä katsomaan. samalla sain tekosyyn käydä hänen kotikaupunkinsa kangaskaupan loppuunmyynnissä. Pengoin pakkoja, mielessäni projekti kesämökille. Sain pinon aikaan, ja myyjä ilmestyi ihailemaan 'värisuoraani' ja katosi hetkeksi ja palasi vielä kahden pakan kanssa. Toisen niistä kelpuutin mukaan. Punainen sai nyt jäädä tästä työstä pois. Yksi kangas pitäisi vielä vanhoista varastoista saada kaivetuksi mukaan. - Tuo oikean reunan tummempi kangas ei tule tähän projektiin.

Vähitellen aion ruveta väkertelemään jotain, ei tästä elämästä muuten mitään tule. Kuntoutukseen koetan vähitellen päästä tuon jumittuneen olkapään kanssa.


13.9.2014

Syksy vyöryy







.. tai hiipii, ihan miten sitä nyt sattuukaan katselemaan. Hiipii, kun lämpötilat on vielä aika mukavat, vyöryy, kun hukkuu puista putoavaan omenasatoon. Kärpässieni kasvaa omalla pihalla, aronia alkaa olla jo täysin syysvärissä, omenoita riittää. - Yritän lahjoittaa noita omenoita joka suuntaan, mutta vähän huonoa on menekki. Kaikin tavoin niitä itsekin koitetaan säilöä. Reilu kuusi kiloa on keitetty jo hilloksi, tänään puristeltiin kolme litraa mehua. Eri tavoin maustettua sosetta vielä tekolistalla. Mehua puristetaan lisää heti, kun keksin, miten silppuamisprosessia saataisiin nopeutetuksi. (En omista murskainta, myllytetään yleiskoneessa, mutta sitä edeltävä prosessointi on liian hidasta.)


18.8.2014

Saimaalla



Viikonlopppu vietetty Saimaan aalloilla. Laulaen ja nauraen. Sateessa ja paisteessa. Ihan liikaa kuvia taas, liki 800, kun piti kokeilla valotuksen säätöjä yms. Nyt sitten pitäisi valita ja karsia. Siinäpä taas puuhaa.

****

Yhteen vanhempaan postaukseen tulee jatkuvalla syötöllä ei-toivottuja englanninkielisiä kommentteja. Sen vuoksi poistin hetkeksi mahdollisuuden kommentoida anonyyminä. Toivottavasti se auttaa, jos ei, pitää ottaa sanavahvistukset käyttöön.

8.8.2014



Loma on ohi, ensimmäinen työviikko takana. Kesä jatkuu vielä, silti.

Akut eivät täysin latautuneet loman aikana. Sen lisäksi kotona kinastellaan, viedäänkö vanha ulko-ovi ja ikkuna kaatopaikalle, vai yritetäänkö kierrättää johonkin. - Näinkö kaukana toisistaan arvomaailmamme ovat?

Apeutta ilmassa, niinpä yritän kuvien kautta palata kesän parhaimpiin hetkiin. Yksi vaikuttavimmista paikoista oli Barcelonan la Sagrada Famiglia, sieltä kuva.

30.7.2014

He saivat toisensa










Viime viikonloppuna oli viimeinen puristus. Perjantaina oltiin talkooporukalla laittamassa ensin paikat kuntoon; ripustettiin viirinauhat, nostettiin pöydät paikoilleen, liinat pöytiin. Pitopalvelut tuli tekemään omat valmistelunsa ja näyttämään, miten kattaus tehdään. katettiin pöydät, leikattiin kukat maljakoihin, asetettiin paikkakortit paikoilleen, leikattiin nurmea, ... Puuhaa yllin kyllin ja hellettä riitti. Illalla peiteltiin kattaukset hallaharsojen alle yöksi. (Pitopalvelun ohje, koska lato oli harva ja ilma täynnä mm. koivunsiemeniä, oli tämä varokeino, että lasit ja kupit ovat seuraavanakin päivänä roskattomat ja puhtaat.

Lauantaina sitten oli se suuri päivä. Kirkossa oli paras ikinä kuulemani papin vihkipuhe, kiitos hänelle. Vävypojan veli soitti ja toimitus oli kaunis. Itse juhla onnistui niin hyvin kuin ikinä vaan voi, ainakin päähenkilöiden äitien tunnelma oli katossa. Ja ruoka oli taivaallisen hyvää. Ainoastaan virvoitusjuomat meinasivat loppua kesken, mutta hääparin ystävä tyhjensi morsiamen isän lompakon ja hurautti muutaman minuutin matkan kaupalle hankkimaan lisää juomia. (Arvio petti, kun kuumuudessa limonadeja kului huomattavasti arvioitua enemmän myös vanhemman väen toimesta.) Tunteiden vuoristorataa, ilon kyyneleitä ja suunnatonta onnen tunnetta oli päivä täynnänsä.

Sunnuntaina käytiin sitten siivoamassa paikat taas normaaliin 'latokuntoon'. Kerättiin tuolit pois, vuokraamon mies haki ne pois, viikattiin pöytäliinat pyykkisäkkeihin, kerättiin opastekyltit tien varrelta, kerättiin kukat maljakkoista saaviin ja koitettiin keksiä mihin niitä jaellaan. Jaettiin yli jääneet juomat ja paistit, laskettiin viirit, kasattiin tarvikkeet ja kimpsut ja kampsut ja jätesäkit autoihin ja peräkärryihin. Kuten aina, siivous oli paljon nopeampaa kuin pystytys.

Maanantaille jäi sitten vielä pullojen palautusta ja kaatopaikkakeikka. Koko viikonlopun oli huomattavan kuuma, onneksi koko ajan tuuli vähän helpotti oloa.

Vaikka etukäteen oli välillä vähän stressavaa, ryhtyisin ehdottomasti hommaan uudestaan. Pieniä yksityiskohtia tekisin toisin, mutta kokonaisuudessaan Keijun visiot toteutuivat hyvin, olivat persoonalliset ja hänen näköisensä.

Kutein usein suuren ponnistuksen jälkeen, on ilmassa havaittavissa väsymystä, ja lievää tyhjyyden tunnetta. Puristus on ohi, eikä olekaan enää, mitä odottaa. - paitsi valokuvat, joita päästäneen katsomaan syyskuussa, kun kaksikko palaa häämatkaltaan.

22.7.2014

Kesäpuuhaa





Kovin kummoisiin käsitöihin ei vasemman käden kanssa pystytä, mutta johonkin kumminkin. Lauantaina Keiju ja Humalasalko sanovat tahdon. Juhlapaikka on sellainen, että perheetkin saavat osallistua järjestelyihin, että saadaan juhla kasaan. Tässä kuvia kahdelta työmaalta. Armaan siskon luona käytiin tekemässä koristeita, kolmeen pekkaan homma sujui joutuisaan ja mukavaakin oli. Kotona olen sitten kahtena päivänä puurtanut valkoisten helmojen parissa, valmiina ostetussa puvussa oli vähän liikaa mittaa. Varsinainen helma ja vuori olivat ihan peruskauraa, mutta tylliä leikatessa meinasi usko loppua. Kun sain sen valmiiksi, mittailin syntyneen sukaleen; 9 cm levyistä tyllisoiroa on yli 35 m! Onneksi ei tarvinnut tuota pukua kokonaan ommella. ;)

Itselleni hain tänään hartiahuivin. Hankintalistalla on ollut myös, saaveja, juomia ja kaikkea muutakin. Jännitystä on ilmassa, ja joidenkin asioiden suhteen on -luojan kiitos- vielä se viime tinka olemassa. ;)

30.6.2014

"Kotieläin"




Pupu eestä, pupu takaa...

Rusakkomme on taas käynyt näyttäytymässä parina päivänä. Niin tuttuja ei olla, että osaisin sanoa, onko puolisoista aina vuorotellen kumpikin nurmiaterialla, vai aina sama yksilö. Keväämmällähän nähtiin daraamanpoikasta, kun toinen uros yritti vikitellä samaa naarasta. - Hyvä että joku lyhentää välillä meidänkin nurmea. ;)

***

Kellarissa paljastui eilen katastrofi. Viemäri oli haljennut ja valunut perävarastoon. Sunnuntain kunniaksi mätettiin kaikenlaista kastunutta jätesäkkiin kaatopaikalle vietäväksi ja kuivempaa tavaraa muualle talteen. Välillä onneksi asiat saadaan nopeasti rullaamaan; tänään kävi putkiliikkeen mies arvioimassa, mitä tehdään, huomenna saadaan vakuutustarkastaja paikalle ja keskiviikkona, ensimmäisen lomapaäiväni kunniaksi, saapuu putkimies töihin.

Toisaalta ottaa päähän, mutta tulipa nyt sitten kellari kerralla raivatuksi, homma on ollut to-do-listalla jo kauan.

***

En vieläkään ole saanut selvitetyksi, miten pääsisin kommentoimaan muiden blogeja. Onnistuisikohan lomalla?

13.6.2014

Lempineule




Vaatekaappiin on ilmestynyt uusi lempineule. Ei mitään itsetehtyä, mutta käsintehtyä kumminkin. Islannissa ei ehditty shoppailemaan, mutta villapaitakauppaan päästiin. Paikallistuntijamme opasti meidät siihen kauppaan, jossa paidat on varmasti käsin neulottuja. Olin ensin sitä mieltä, etten osta mitään, mutta sitten silmäni osuivat tähän vetoketjulliseen kaunottareen. Villapaitojahan minun ei kannata ostaa, kun ne miltei poikkeuksetta jäävät käyttämättä. Koen villatakit paljon kätevämmiksi. Ja epäluuloni johtui myös siitä, että uskoin villojen kutittavan, mutta vielä mitä. Tämä pörröinen ihanuus on neulottu jostain lähes hahtuvalangasta, on kevyt ja lämmin (testattu siellä jäätikköretkellä) eikä kutita. Aah. (Vironvillatakkeihin pitää aina panna täyspitkät hihat alle ja joku huivi kaulaan kauluksen alle, kun muuten on tuskaa.) (Ja epämääräiset möykyt on piiloon runtattu liian pitkä t-paita.)

Muodoista ehkä näkyy, että tämä on jo reissussa vähän rähjääntynyt. Paikallisihmisemme ilmoitti minulle tiukkaan sävyyn, että hihat on lyhennettävä. (Helpohko hommma, koska ne on neulottu pyörönä.) Saa nähdä, kykenenkö siihen puuhaan ennenkuin ne ovat huopuneet purkamattomiksi, kipeän olkapään kanssa en uskalla aloittaa vielä uusia projekteja. - Yhtä keskeneräistä koitan silti hitaasti kiiruhtaa valmiiksi. (Kaksi kerrosta kerrallaan = hidasta, mutta jos se kuitenkin onnistuisi...)


***
En edelleenkään pääse kommentoimaan muiden blogeja. Nyt minulle on jo valjennut, että ongelma on ilmeisesti palomuurissa tai viruksentorjunnassa. Huomasin yhtenä päivänä, että työkoneelta pääsisin kommentoimaan, joten bloggerissa ei ainakaan ole vika tällä kertaa. Jos vähitellen nukuttujen öiden myötä aivotoiminata palautuisi, niin yritän syventyä asiaan paremmin.

7.6.2014

Islanti 4












Viimeinen kokonainen päivä vietettiin puolittain ulkoilmaelämää (sateessa). Katsastettiin kaksi vesiputousta, siinä välissä käveltiin jäätiköllä raudat kenkien pohjissa ja viimeiseksi talsittiin yhden joen varta jonnekin kauas uimalaan. Viimeisestä paikasta ei ole kuvia, kun ei ollut enää enempää kuivaustarvikkeita kameralle, joten en sitä viitsinyt neljättä kertaa kastella.

Reissu oli toisaalta rankka, mutta myös hyvin antoisa. Liikkeellä oltiin entisellä opiskelukaveriporukalla, oli kiva pitkästä aikaa tavata kunnolla ja vaihtaa kuulumisia. Seuraavalle Islannin reissulle osaan varustautua hiukan paremmin (vielä sateenpitävämmin). ;)

31.5.2014

Islanti 3









Harpa, isalantilaisten musiikkitalo. Mahlerin 3 sinfonia, Osmo Vänskä johtamassa. Kierros vei meidät myös talon takanurkkiin, mielenkiintoisiin sellaisiin, sekä pelottaviin korkeisiin ritiläkierreportaisiin. Vaijerin varassa killuvia ikkunanpesijoitä. Huikeaa arkkitehtuuria ja loistava akustiikka. Sielu kiittää.