Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

28.10.2013

Marraskuu lähestyy



Viime perjantaina kierreltiin työasioissa työpaikkakaupunkia. Ohjelmassa oli oikeastaan hulevesiasioiden katselua, mutta viimeisessä kohteessa mielenkiinto jakautui varsinaisen aiheen ja läheltä nousevien lenokoneiden kesken. Yksi kaarsi ihan ylitsemmekin. Oli pakko ruveta kuvaamaan niitä. Aurinko paistoi.

Tänään on ollut hämärää ja harmaata. Tuuli heittelee viimeisiä lehtiä puista ilmaan. Hämärä kasvattaa makeanhimon vähintään kymmenenteen potenssiin, mutta sokerin syöminen ei oloa kohenna. Sisua lähteä lenkille tarvittaisiin - ja viitseliäisyyttä lähteä uimaan.

24.10.2013

Huivi II / valokuvauksen haasteellisuutta




Huivi
Malli: Syreeni Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -Kauneimmat virolaiset pitsimallit -kirjasta (modauksin)
Lanka: Ilun värjäämä 'Höst' 100% merino, melkein koko vyyhti, ehkä 2 metriä jäi yli.
Puikot: KntPro 4 pyörö
Koko: n. 28 x 142 cm
Fiilis: Jee!

Mallin modaukset: Koska lankani oli jotain ihan muta kuin seitinohutta pitsilankaa, tein huiviin sivusuunnassa vain noin puolet mallikerroista. Päissä tein vain päätypitsin ja sen jälkeen suoraan keskiosan mallikuviota, väliboordin nyppyineen jätin kokonaan pois. Nypyt eivät erotu kirjavassa langassa ja väliosa olisi jäänyt aika lyhyeksi, jos olisin boordinkin väsännyt. Huivi ei ainakaan ensi kokeilulla kutita. Keskiosan mallin oppi nopesti, joten kaaviota ei tarvinnut enää ensimmäisten mallikertojen jälkeen tuijottaa.

Olen aina kuvitellut, ettei minusta ole pitsin neulojaksi. Olen saanut huomata olevani väärässä; tämähän on vaan kavennuksia ja langankiertoja. Skarppina saa välillä olla, mutta ainakin tämän kirjan ohjeiden kaaviot on selkeät ja helppolukuiset. Viimeistely- ja tekniikkaohjeita on riittävästi ja ne on hyvin kuvitettu. Seuraavaksi rupesin jo miettimään ihan oikeaa ohutta huivilankaa. Tosin tässä välissä on varmaan syytä värkätä yksi villatakki. Kun nyt osaisin päättää, teenkö sen ohuena vai paksuna. Löysin jo mallin, jonka lanka tosin ei vastaa kumpaakaan vaihtoehtoa, mutta ohjeessa on vartalokappaleesta kaava senttimitoilla, että siitä vaan silmukoita laskemaan... ja hihat saa sitten säveltää... (yäk ja apua!).

Eletään taas vuodenaikaa, jolloin valokuvaaminen on taas jostain syvältä. Kirjavalla "pingotusalustalla" salaman kanssa otetuista kuvista ei tietenkään saa mitään selvää (en kyllä kuvitellutkaan että saisi). Ulkona käsivaralla kuvatut on kaikki jossain määrin tärähtäneitä, salamalla kuvatut paikoitellen epätarkkoja ja räikeän värisiä (toi terävyyden katoaminen on vähän mystistä). Tämä on käsivaralla ilman salamaa kuvattu ja pienen värisäädön jälkeen siedettävän lähellä totuutta. Pitäisi kuvata raw-laadulla ja säätää värit sitten jälkikäteen, mutta ihan nyt niin hifistelijäksi en jaksaisi ryhtyä. - Laiska mikä laiska. ;)


20.10.2013

Pakkasaamu





Harvinainen aamu, olin ensimmäisenä hereillä ja pystyssä. Lehteä hakiessa oli niin jänniä kuurareunoja lehdissä, että oli pakko hakea kamera ja kyykkiä pihalla yöpaitasillaan. Naapurit varmaan pitää mua hulluna. :D

Loppupäivä meni sitten kellaria tyhjentäessä. Lämpökoneen vaihtajat tulee huomenna ja heidän tieltään piti siirtää kaikki pois kulkureitiltä; mm. kellarissa majailevat pakastimet. Huomenaamulla sitten menee lämmöt pois päältä ja jos kaikki menee hyvin, niin tiistaina saadaan lämpö takaisin päälle, 160 m syvä porakaivo on jo viime viikolla porattu pihalle. Talomme siirtyy öljyttömään aikakauteen.


18.10.2013

Syys"lomalla"





Kesäkäsityönä ollut huivi valmistui vihdoin talvea varten, eli sain sen pitkän odotuksen jälkeen pingotetuksi ja päätellyksi langanpäät. Kuviomallit on Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen -kirjasta. Reunapitsi on jostain huivista ja keskiosa kirjan lopussa olevasta mallikirjastosta. Lanka on Pirtin kehräämön kampalankaa, ihan luonnonväristä, 89 grammaa meni. Puikot knitprot nro 4. Koko on n. 148 x 25 cm. Toivottavasti tämä ei kutita. Jos kutittaa, menee lahjaläjään. Nyt puikoilla on värikkäämpi huivi siitä aiemmin esittelemästäni Ilun merinosta. (Ostin pienen sarjan keskipaksuja Knitpron pyöröpuikkoja keväällä jostain tarjouksesta ja olen tykännyt niillä neulomisesta. Turhaan eivät ole muut kehuneet.)

Lomapäivän kunniaksi istuin tänään aamupäivän työhön liittyvässä palaverissa. Loppupäivä on onneksi sentään ihan "omaa aikaa" (=pyykinpesua, kaupassa käyntiä...). Sateen vuoksi en ruvennut liiemmin viettämään aikaan kaupungilla, käväisin toteamassa, etten löytänyt sopivia työvaatteita, ostin tilkkutyölehden ja pari korutarviketta.

Iltapäivällä kävin vaihdattamassa autoon talvirenkaat. Jono oli lyhyt, joten aika paljon optimisteja on liikenteessä edelleen. Katsotaan, miten sääennustukset pitävät paikkansa. Eipä minun ainakaan tarvitse aamuisin arpoa, pitääkö lähteä julkisilla toteamaan, ettei juna ole aikataulussa, vai pääseekö omalla menopelillä. (Tämän vuoden kuluessa joka ikinen kerta, kun olen mennyt julkisilla töihin, on ainakin toinen junista ollut myöhässä - niin tänäkin aamuna.) Renkaita kanniskellessa tuli taas konkreettinen muistutus siitä, miltä tuntuu, kun sormet palelee kunnolla. (Puutarhahanskoissa ei ole vuoria ja nahkahanskoja ei viitsi renkaiden kanssa pilata.) Tuuli viuhuu kovaa, eikä noita asteita mittarissa montaa ole.

Iltapäivästä sää on alkanut kirkastua, mutta tuuli on navakkaa. Hyvä juttu, repii viimeiset lehdet puista ja viikonloppuna toivottavasti päästään vetelemään viimeiset haravahommat. Miltei kaksi metallikehikkoa on jo täynnä lehtiä. Kevenevän oksiston myötä kevenee olokin; kohta pannaan viimeisetkin puutarha-asiat talviteloille ja sen jälkeen ei tarvitse puoleen vuoteen pohtia kitkemistä eikä ruohon leikkuuta. :)

11.10.2013

Puhelin turvaan




Työpuhelimeni on hankalan kokoinen, se ei mahdu taskuun. Kaikissa vaatteissani ei myösään ole taskuja. Toisaalta parempikin ettei mahdu, niin ei naarmuunnu joutuessaan sinne vahingossa jonkun kovan esineen kanssa. Sama naarmuuntuminen uhkaa käsilaukussakin. Piti värkätä jotain sille turvaksi. Isosta tilkkutyöstä ylimääräiseksi jääneitä paloja vähän lisää muokattuina, eli kolmioina, vähän samasta työstä yli jääneitä isompia paloja. Pala yksiväristä ruskeaa tyynyprojektista vuoriksi ja pala puuvillavanua joka jäi yli samasta peitosta kuin nuo tilkutkin. Ilman mitään ihmeempiä suunnitteluja vaan ompelin paloja yhteen ja tällainen tuli. Nauhaksi vielä kohtuullinen pätkä nyöriä ja siinä se. Puuttuu vielä lenkki, johon saa oviläpykkeen jojoineen roikkumaan (tällä hetkellä killluu ihan tuossa nyörissä vaan). Päätynevät roikkumaan pussukan alareunasta. Harkinnassa myös lenksu ja nappi tuohon suulle. Pari päivää on jo tällaisena keikkunut töissä mukana. Ei tämä nyt mikään taideteos ole, mutta tuntuu toimivan.




Aronian viimeiset lehdet hehkuvat kauniina ja ruusu kukkii edelleen.

Kupous kotiutuu kohta Englannista.

6.10.2013

Kompostorin aarteita - ja muitakin





Jokavuotinen kompostorishow jäi vähän myöhäiseen tänä vuonna, pyörittelin niitä vasta tänään. Jälkikäyntikompostorista levitin sitä mustaa aarretta sinne tänne. Sen mustan seasta löytyi 'biohajoava' salaattirasia. Tytär osti joskus kauan sitten salaattia välipalaksi, heitti rasian kompostoriin, kun sen väitettiin olevan biohajoava. Oli ollut ainakin puoli vuotta lämpökompostorissa ja sen jälkeen vuoden jälkikäymisastiassa. Yhä se erottui tuollaisena liuskaisena könttinä muun aineksen seassa. Heitin sen takaisin lämpökompostoriin. Katsotaan, vieläkö se vuoden päästä erottuu, kun sitä taas tyhjennän. Rasian lisäksi mustan aarteen seasta löytyi sitten tietenkin leikkelehaarukka ja pikkuveitsi. Iso haarukka löytyi sen tavaran joukosta, joka siirtyi lämpökompostorista jälkikäyntiin. Kukaan ei koskaan laita biojäateastiaan mitään muuta kuin biojätettä. Väittävät. Jostain syystä sieltä aina löytyy kuitenkin kaikenlaista maatumatonta, ruokailuvälineiden lisäksi jotain muoviroskia, vähintään ruukkusalaattien ruukkuja.

Loppuviikosta sain postissa pieniä ihania mustia aarteita. Nyt odotetaan jännityksellä ensi kesää. :)

Klematiksen kukinto on sarjassa ihan siitä ilosta, että aurinko paistoi tänään.

5.10.2013

Puuhastelua pihalla



Syyssiivous on käynnnissä pihalla. Torstaina ja perjantaina vietiin purkupuutavaroita ja muita roinia (= tontin nurkalta löytyneet asbestilevyt) kaatopaikalle. Tänään hain rautakaupasta pari kehikkoa syksyn lehdille. Rautakauppa oli jo pullollaan joulukoristeita ja muovikuusia. Ja lokakuu on vasta alkanut.

Etupihalla tehdään valmisteluja tulevaa lämpökaivon porausta varten. Mies leikkeli sananjalat ja kiviä pyöritellään pois porausreiän ja putkikaivannon tieltä. Kompostori odottaa tyhjennystä ja kesän mittaan valamani betonilaatat pitää pinota johonkin talvisuojaan odottamaan ensi kesää. Haravointi on vasta alkamassa.

Tyhjensin kesäkukkaruukut talvisäilöön. Kukkapenkissä yksi ruusu kukkii yhä ja tunkee nuppuja, kesällä se ei paljon viitsinyt kukkia. Samainen ruusu kukki viisi vuotta sitten vielä joulukuun lopussa, kun mies täytti 50. Nupuista päätellen on päättänyt jälleen kukkia lumen tuloon asti.


2.10.2013

Syksyn värejä





Kuvissa tällä kertaa. Ajatus ei jaksa juosta, mutta jos huomenna saisi itsensä haravoimaan.