Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

30.7.2014

He saivat toisensa










Viime viikonloppuna oli viimeinen puristus. Perjantaina oltiin talkooporukalla laittamassa ensin paikat kuntoon; ripustettiin viirinauhat, nostettiin pöydät paikoilleen, liinat pöytiin. Pitopalvelut tuli tekemään omat valmistelunsa ja näyttämään, miten kattaus tehdään. katettiin pöydät, leikattiin kukat maljakoihin, asetettiin paikkakortit paikoilleen, leikattiin nurmea, ... Puuhaa yllin kyllin ja hellettä riitti. Illalla peiteltiin kattaukset hallaharsojen alle yöksi. (Pitopalvelun ohje, koska lato oli harva ja ilma täynnä mm. koivunsiemeniä, oli tämä varokeino, että lasit ja kupit ovat seuraavanakin päivänä roskattomat ja puhtaat.

Lauantaina sitten oli se suuri päivä. Kirkossa oli paras ikinä kuulemani papin vihkipuhe, kiitos hänelle. Vävypojan veli soitti ja toimitus oli kaunis. Itse juhla onnistui niin hyvin kuin ikinä vaan voi, ainakin päähenkilöiden äitien tunnelma oli katossa. Ja ruoka oli taivaallisen hyvää. Ainoastaan virvoitusjuomat meinasivat loppua kesken, mutta hääparin ystävä tyhjensi morsiamen isän lompakon ja hurautti muutaman minuutin matkan kaupalle hankkimaan lisää juomia. (Arvio petti, kun kuumuudessa limonadeja kului huomattavasti arvioitua enemmän myös vanhemman väen toimesta.) Tunteiden vuoristorataa, ilon kyyneleitä ja suunnatonta onnen tunnetta oli päivä täynnänsä.

Sunnuntaina käytiin sitten siivoamassa paikat taas normaaliin 'latokuntoon'. Kerättiin tuolit pois, vuokraamon mies haki ne pois, viikattiin pöytäliinat pyykkisäkkeihin, kerättiin opastekyltit tien varrelta, kerättiin kukat maljakkoista saaviin ja koitettiin keksiä mihin niitä jaellaan. Jaettiin yli jääneet juomat ja paistit, laskettiin viirit, kasattiin tarvikkeet ja kimpsut ja kampsut ja jätesäkit autoihin ja peräkärryihin. Kuten aina, siivous oli paljon nopeampaa kuin pystytys.

Maanantaille jäi sitten vielä pullojen palautusta ja kaatopaikkakeikka. Koko viikonlopun oli huomattavan kuuma, onneksi koko ajan tuuli vähän helpotti oloa.

Vaikka etukäteen oli välillä vähän stressavaa, ryhtyisin ehdottomasti hommaan uudestaan. Pieniä yksityiskohtia tekisin toisin, mutta kokonaisuudessaan Keijun visiot toteutuivat hyvin, olivat persoonalliset ja hänen näköisensä.

Kutein usein suuren ponnistuksen jälkeen, on ilmassa havaittavissa väsymystä, ja lievää tyhjyyden tunnetta. Puristus on ohi, eikä olekaan enää, mitä odottaa. - paitsi valokuvat, joita päästäneen katsomaan syyskuussa, kun kaksikko palaa häämatkaltaan.

22.7.2014

Kesäpuuhaa





Kovin kummoisiin käsitöihin ei vasemman käden kanssa pystytä, mutta johonkin kumminkin. Lauantaina Keiju ja Humalasalko sanovat tahdon. Juhlapaikka on sellainen, että perheetkin saavat osallistua järjestelyihin, että saadaan juhla kasaan. Tässä kuvia kahdelta työmaalta. Armaan siskon luona käytiin tekemässä koristeita, kolmeen pekkaan homma sujui joutuisaan ja mukavaakin oli. Kotona olen sitten kahtena päivänä puurtanut valkoisten helmojen parissa, valmiina ostetussa puvussa oli vähän liikaa mittaa. Varsinainen helma ja vuori olivat ihan peruskauraa, mutta tylliä leikatessa meinasi usko loppua. Kun sain sen valmiiksi, mittailin syntyneen sukaleen; 9 cm levyistä tyllisoiroa on yli 35 m! Onneksi ei tarvinnut tuota pukua kokonaan ommella. ;)

Itselleni hain tänään hartiahuivin. Hankintalistalla on ollut myös, saaveja, juomia ja kaikkea muutakin. Jännitystä on ilmassa, ja joidenkin asioiden suhteen on -luojan kiitos- vielä se viime tinka olemassa. ;)