Välispiikki

Pieni päivitys siihen, missä mennään, kun täällä on ollut kovin hiljaista. Moni seuraajanikaan tai ennen seuraamani blogi ei enää päivity, ja olen aina välillä miettinyt, mitä ihmisille kuuluu.

Minun elämässäni on tapahtunut paljon. Viime vuoden jälkipuoliskon olin vuorotteluvapaalla. Tämän vuoden alussa palasin töihin, ja totesin, että en pysty töissä muuttamaan helposti toimintatapojani, ympäristö ja rutiinit pakottavat vanhaan muottiin. Niinpä otin loikan ja vaihdoin työpaikaa. Vaihdosta olin harkinnut jo pitkään ja joitakin paikkoja hakenut, mutta nyt tajusin, mitä oikeasti kannattaa tehdä ja haluta, ja muutos toteutui. Kevät ja kesä on nyt sitten mennyt opetellessa uuden paikan tavoille ja toimiin.

Viime kesänä uurastettiin pihalla, ja olkapää kipeytyi entisestään. Sitä on nyt lepuutettu kuntoon, samoin kun syksyn yli-innokkaasta nypläämisestä ja liiasta tietokoneen hiplaamisesta äitynyttä napsusormea. Ne alkaa nyt olla siedettävässä kunnossa, kesällä on jo pikkuisen nypläilty ja keväällä neuloin ne villasukat eläköityneelle työtoverille.

Tänä kesänä on lomailtu helteessä ja olen pohtinut syksyn harrastuksia. On niin paljon, mitä tekisi mieli tehdä, muttei yhden ihmisen rajallinen aika kaikkeen riitä. Nypläys jatkunee vapaaehtoisvoimin pienessä ryhmässä ainakin kokeeksi. Jos se ei sitten rupea rullaamaan, niin vuoden päästä voinee ilmoittautua työväenopistoon.

Musiikkiharrastuksien parissa pyöritään edelleen. Kuoro toimii, ja kansanlauluryhmä palaa vakiohjaajansa huomaan. Kitaran alkeisiin tekisi mieli mennä, mutta se ei nyt taida millään mahtua ohjelmaan.

Kesän kohokohtia on kyllä ollut taas Kaustisen festarit, tällä kertaa olin itsekin perusteellisemmin esiintymässä. Kivaa oli, ja tällä kertaa lämmintä, vuosi sitten oli tosi koleaa.

Lankavarastoja kutkuttaa ruveta kaivelemaan, mutta odottelen, että tämä helle pikkuisen hellittää, villat sylissä istuminen ei näillä säillä innosta.

Että tämmöisillä täällä. Tilkutkin kutkuttaa, kangasvarastoa pitäisi vähän järjestellä, ja neuvotella nuoren miehen kanssa sopivista väreistä. Jos vaikka yhden sängynpeiton pyöräyttäisi jossain välissä.

Hihkaiskaapa vaikka kommenteihin, jos täällä vielä kytte kurkkimassa, jospa taas kipinää kirjoittamiseenkin löytyisi.

Villasukat kierteellä

Käsityörintamalla on ollut hiljaista. Oikeassa kädessä oli ensin ns. napsusormi, ja nyt se sama sormi on jäykistynyt, eikä enää ojennu kokonaan tai taivu ääriasentoon. Plääh. Nyt se ei sentään ole niin kipeä kuin alkuvuodesta.

Villasukkia rupesin neulomaan eläkkeelle jäävälle työtoverille jo talvella, mutta kiukkuava käsi hidasti projektia. Vihdoin sain ne valmiiksi, ja huomenna tapaan toisen entisen työtoverin, joka lupasi toimittaa paketin perille. - Kun itsekin kerkisin jo tässä välissä vaihtaa työpaikkaa.

Villasukat.
Koko: mies.
Malli: Perussukka nauhakavennuksilla, palmikot omasta päästä.
Lanka: Menitan Lasse.
Puikot: Hiyahiya kakkoset.
Fiilis: Nyt nää näyttää parmmilta kuin mikä välillä oli tunne. Noi palmikot ei oikein näy hyvin kuvissa, kun mun jalka ei ole ihan miesten kokoa.

Menitan Lasse on vahvistettu sukkalanka, 75 % superwash villaa ja 25 % polyamidia. Nämä saapassukiksi ajattelin. Ihan en lankaan ihastunut. Ihan ok neulottava, mutta välillä on kummia nyppyjä ja toisessa kerässä oli pätkä, joka oli muuta lankaa paksumpaa ja ihan kierteetöntä. Oli pakko katkaista lanka ja ottaa se pois välistä. Toivottavasti nämä kuitenkin kestää käytössä siistimpinä kuin omalle miehelle eräästä nimeltämainitsemattomasta langasta neulotut sukat, jotka on ihan merkilliseksi möyhääntyneet pohjistaan.

Toivottavasti näistä tuli oikean kokoiset, ihan tarkaa tietoa ei ollut vastaanottajan kengännumerosta.

Pakko kehua tuota työkaveria vielä. Ihminen, joka on kyllä nimenomaan yhteistyöllä edistänyt asioita, ja muutamassa tiukassa tilanteessa ollut se, joka on homman pelastanut, kun minä olen tolkuttoman kiireen keskellä ollut huonosti valmistautunut. Yhdessä olleen erilaisiin tilanteisiin haettu ratkaisuja ja vastauksia ja luottamus on ollut sataprosenttista. Jos en olisi vaihtanut itse työpaikkaa tässä samassa hötäkässä, olisin syvässä kriisissä tämän työkaverin menetyksestä. Nyt on helppo toivottaa hänelle leppoisia eläkepäiviä.