Jätäthän merkin käynnistäsi kommenteihin. Kiitos.

26.12.2011

Joulunviettoa



Joulua on nyt sitten juhlittu ne 'pakolliset' kolme päivää. Kinkkua ja laatikoita syöden. Ja suklaatakin, tietysti. Kynttilöitä on poltettu ja joulumusiikkia kuunneltu niin, että mies rupesi jo valittamaan asiasta. :)

Lisäksi olen istunut kuusen katveessa leikkaamassa kuvia joulupapereista. Kuulun niihin ihmisiin, jotka aina ajattelee, että käytetyistä joulupapereista voisi leikata kauniit kuvat irti vastaisen varalle. No, ne paperit viikataan johonkin hyvään talteen ja sitten kun niitä kuvia tarvitaan, niitä ei ehdi leikellä ja ne paperit on varastossa ryttääntyneet niin, ettei niitä enää voi käyttää. Nyt olin etukäteen viisas, ja leikkelin kuvat valmiiksi kirjekuoreen. (Kun ei oikein muutakaan jaksanut tehdä.)

Tämän päivän tuuli teki tehtävänsä. Kirsikkavanhus repesi jo kesällä. Katseltiin silloin, että pitää kohta kaataa loputkin. No myrskytuuli hoiti sen ja heitti puuvanhuksen kumolleen - naapurin taloa vasten. Noloa. Onneksi ei mitään tainnut vahingoittua, sen verran latvus on oksainen ja pehmeä. 'Oikea' puu olisi varmasti murtanut räystään, vähintään rytännyt vesikourun. Nyt selvittiin säikähdyksellä. Eivät kyllä itse huomanneet mitään, vaikka olivat kotona. Mies kävi soittelemassa ovikelloa ja sopivat naapurin kanssa ryhtyvänsä raivauspuuhiin yhteistuumin huomenissa. Nuoriso pannaan kantamaan pätkiä. ;) Ja meikäläinen menee töihin lepäämään tästä lepäilystä.

Ja lunta ei ole edelleenkään. Aatonaattona oli kaksi senttiä, mutta se suli pois jo ennen aattoa. Viis tuosta, säästyypä lämmityskuluissa.

23.12.2011

Hyvää joulua!


Joulu tulee, tänäkin vuonna, kaikesta huolimatta.

Olen tähän asti aina saanut jouluna tuomiseksi punaisen amarylliksen. Nyt ostin sen itse. Jouduin turvautumaan marketin valikoimaan, joten ruukku on ruma kuin mikä. Inhoan alumiinifoliota kukkapurkkien ympärillä, joten kätkin ruman ruukun joulupaperisuikaleen sisään ja kietaisin lahjanauhan ympärille. Olisi näköjään saanut olla leveämpi paperi, mutta menee näinkin.

Kinkku on uunissa, lahjat minun osaltani paketissa ja kohta pannaan sauna lämpiämään. Seuraavat kolme päivää varmaan itketään ja nauretaan vuorotellen. Sitä tämä elämä on.

Rauhaisaa joulua teille kaikille!

20.12.2011

Viimeinen henkäys


Viime yönä tuli se hetki, että liekki sammui.

Sunnuntai-iltana ajeltiin kotiin pitkiä kilometrejä räntä- ja lumisateessa. Mieli oli raskas, ihmisen viimeiset päivät eivät aina ole kauniita. Lopullisuudesta huolimatta on helpottava tietää, että kaikki on vihdoin hyvin.

Kiitos kaikille, jotka olette täällä tai muualla meitä tukeneet näissä raskaissa hetkissä.

12.12.2011

Joulukortit



Ettei tämä elämä menisi pelkäksi kärvistelyksi, tehdään jouluvalmistelujakin täällä johonkin tahtiin. Joulukortteja olen vääntänyt jo vähän aikaa, tänään kirjoitin kuoret ja liimasin postimerkit. Eikä ole edes viimeinen mahdollinen yö. ;)

Kortit on tehty kuvioleikkurilla. Etukanteen kolme reikää leikkurilla ja sitten leikkaus'jäte' liimalla kiinni erivärisen kortin kanteen. Vanhasta varastosta läytyi vielä tarratekstejä toivotuksiksi kanteen. Sisälle on liimattu paperi, johon on printattu tarpeelliset toivotukset ja vuoden tärkeimmät tiedotukset. Valkoisen pilkotus saa lävistyksetkin erottumaan kortista vähän paremmin.

11.12.2011

Odotusta



Joulun lähestyessä
hiipuu liekki hiljalleen. 
Ristiriitaisia tunteita
ryntäilee edestakaisin
sisälläni. 
Sivusta seuraten,
voimattomina odotamme.
Mitään ei voi tehdä,
täytyy vain luottaa 
Suureen Luojan
ja pyytää armollisuutta
viimeisiin hetkiin.

9.12.2011

Sukkia

Nämä on olleet valmiina jo kauan. Tai oikeastaan melkein valmiina. Tummemmista oli viimeiset langat päättelemättä pitkään ja kastelu tekemättä. Ja kuvat otettiin vasta tänään salaman kanssa, värit silti yllättävän lähellä oikeita.


Sukat, koko n. 39, pikkuisen reilu.
Lanka: Novita ticotico, punakirjava ja musta
Puikot: bambua, 2
Silmukoita 48, raidat 3 krs, ranskalainen kantapää, sädekavennus

Menevät ystävälle, joka jo kauan sitten pyysi sukkia ohuesta langasta. Stressaavaa neuloa tilauksesta, lopputulos ei tyydytä itseäni täysin, mutta toivottavasti toimii.


Sukat. Koko n. 39, vähän pienempi kuin edellinen.
Lanka: Drops Fabel, sininen (kärki, kanta, resori) ja joku kirjava.
Puikot: bambua, 2
Silmukoita 48, ranskalainen kantapää, sädekavennus

Tyttärelle. Näissä harmittaa toisessa sukassa ilmaantunut värjäämätön pätkä langassa, joka myös oli sillä tavalla epämääräinen, että teräosassa raidat ei sitten sen vaalean raidan jälkeen enää asetu tasan molemmissa sukissa.

Hmm. Ticoticoa jäi runsaasti yli, ihan liikaa. Ostan yleensä liikaa lankaa 'varmuuden vuoksi'. Nyt pitää äkkiä keksiä joku keino päästä tuosta eroon. Meikäläisen käsialalla ei tästä langasta synny tasaista jälkeä. Fabel neuloutuu meikäläisen käsissä tasaisemmin ja tiiviimmäksi, tätä käytetään jatkossakin. Saa sitten nähdä, miten nämä kestää käytössä.

6.12.2011

Tunnelmien vaihtelua

 
Ensilumi oli satanut yöllä maahan. 

Oltiin näyttämässä tuoretta ylioppilasta lakkeineen ja mekkoineen. Ylioppilaalla kyyneleet silmissä; ensimmäistä kertaa hän kokee luopumisen opettelua elämässään.

Halaus on yllättävän luja, mutta käsi on ohueksi kuihtunut, kuten kaikki muukin. Yhtäkkiä kyynel itselläkin silmäkulmassa. Ei tämä helpommaksi muutu kokemuksen myötäkään.


Kotiin palattua käydään vielä pikaisesti tervehtimässä yhtä uutta ylioppilasta. Kun sieltä palattua puhelin soi ja pyydetään samantien istumaan iltaa itsenäisyyspäivän kunniaksi, katsahdamme toisiimme, ja puistamme päätämme. Nyt ei enää jaksa. Paikasta, kaupungista ja tunnelmasta toiseen siirtyily on väsyttänyt meidät, nyt istutaan vain kotona kynttilöiden kanssa. Paleleekin hiukan.

4.12.2011


Täällä blogissa on ollut hiljaista. Viikon verran on keittiössä ollut ensin kaikkea tätä.


Sitten oli ruokapöydässä tätä.


Syynä oli Tämä. :D

Onnittelut vielä kerran, rakas tyttäreni. Viisautta sinulle elämäsi taipalelle, onnea ja hymyä, kykyä selvitä elämän väistämättömistä kolhuista vahvistuen.

Kahtena päivänä kestittiin vieraita, ja se oli kaiken sen nähdyn vaivan arvoista. Kiitos myös jokaikiselle onnittelemassa käyneelle, teitte juhlastamme juhlan.


JK. Suutari pysyköön lestissään. Selvisin neljä päivää keittiössä aamusta ilmaan ilman viiltoja ja palohaavoja. Sitten jouduin ryhtymään kähertäjäksi ja poltin heti käteni piippaussaksiin. ;)

25.11.2011

Valonpilkahdus



Kiitos kaikille, jotka huoliani kannatte ja niissä tuette. Yhden huolen suhteen näyttää siltä, että kunnon kumautus ehkä sittenkin toimii. Ainakin auttoi kahden päivän ajan. Toivotaan, että myös tästä eteenpäin.

Toisen kanssa ollaan kädet ristissä korkeamman tahdon edessä. Elämä hiipuu pikkuhiljaa, päiviemme määrää emme koskaan voi etukäteen tietää. Toivon, että edessä olevat päivät ovat armolliset ja rauhalliset, olkoon niiden lukumäärä mikä tahansa.

Kuva muistutukseksi siitä, että valoa ja väriä on olemassa. Tähän marras-joulukuuhun kaipaan pientä kirkastusta, tulkoon vaikka lunta. (Mutta 10 cm yhteensä riittää, kiitos.)

24.11.2011

Amsterdam 4





Matkaseurana oma mies. :)

****

Ja näissä kuvissa ei näy mitään siitä kaupungin nurjasta puolesta. Siitä, että kaupungin vanha idyllinen keskusta on uhrattu seksiteollisuudelle ja -työläisille. Siitä, että kadulla vaeltelevat mieslaumat eivät kaikin paikoin tee tunnelmaa ainakaan miellyttäväksi, vaikkeivät ehkä pelottavaksikaan. Siitä kaikesta huolimatta pidän tästä kanavien ja kapeiden talojen kaupungista.

Amsterdam 3






Amsterdam 2









Kaupunki täynnä kaikkea pientä, kivaa, kaunista, hauskaa...

Amsterdam 1








Yksi suosikkikaupungeistani. Elävä, inhimillinen, ihmisen kokoinen, enimmäkseen.

21.11.2011

Marraskuun loppupuolella


Talvi tekee tuloaan. Varpaita palelee sisällä. Löydän vain parittomia ja rikkinäisiä villasukkia. Jostain käteen putkahtaa lapsen kauan sitten minulle ostamat siniset pörrösukat, joissa on nallekuvioita. Ne lämmittävät.

Miltei 20 vuotta sitten olin antiikkinallekurssilla. Kurssilla tein yhden nallen ja heti kurssin jälkeen toisen. Kolmannen aloitin, mutta se jäi kesken. Osittain siksi, etten löytänyt ihan oikeanlaisia tarvikkeitakaan, osittain aina vaan muut asiat ajoivat ohi. Välillä oli jotain osia hukassakin. Nyt ryhdistäydyin ja vihdoin kasasin hänet loppuun nuorempani syntymäpäiväksi. Sataprosenttisen hyvä siitä ei tullut, mutta olkoon sitten se käsityön leima.

Rakastan sinua, pupuseni.

8.11.2011

Marraskuu


Lintuparvi makkaratehtaan piipussa eräänä marraskuisena aamuna.

Tuntuu siltä, että tuutistani tulee aina pelkkää kitinää, kun avaan tämän kanavan. Niinpä panen nyt hetkeksi kirjaimet ja kuvat pussiin ja palaan sitten, kun voin tehdä sen kitisemättä. Nyt menen vetämään verkkarit jalkaan ja heijastimet keikkumaan ja tungen itseni lenkille marraskuiseen iltaan.

5.11.2011

Pyhäinpäivänä anoppilassa







Ajeltiin perjantai-illalla anoppilaan ja lauantai-iltana kotiin. Laitettiin lauantaina anopille ruokaa, ladottiin suurin osa anopin ostamista saunapuista säilöön, loput peitettiin pressulla. Käytiin apen haudalla yhdessä - ja paleltiin. Miten siellä hautuumaalla olikin niin kylmä. 

Parempi kamera jäi lähtökiireissä kotiin, joten osa kuvista meni aika pahasti pieleen. Onneksi oli sentään edes pokkari mukana. Perjantaista sumua ei saanut auton ikkunasta kuvatuksi, se jäi vain säilöttyihin elämyksiin. Marraskuun valo on vähäinen, mutta pehmeä.

Anoppi oli pirteä, mutta kuihtunut taas pikkuisen edellisestä tapaamisesta. Katsotaan, mitä talvi tuo tullessaan.

31.10.2011

Lokakuun viimeinen kuva


...on otettu tänään työhuoneen ikkunasta. Aurinko laskemassa, viimeiset ruskotukset pilvissä ennen hämärää. Kellojen siirtelyn seurauksena ilta pimenee entistä aikaisemmin. Kirkasvalo täytyy taas ottaa säännölliseen käyttöön työpöydän ääressä. Marraskuu alkaa huomenna.

Melkoista vuoristorataa taas mennään. Aina kun näyttää vähän siltä, että helpottaisi, ollaan taas rähmällään. Vähän tylsempikin elämä kelpaisi minulle hyvin. Pinnistelen, rakastan, mutta myös väsyn ja olen neuvoton.

28.10.2011

Syksyä ja valoa

 

Päivä on taas sään puolesta ollut harmaa. Niinpä pitelin aamupäivällä töissä kirkasvaloa päällä. Arki ei ole yhtä harmaata. Koko viikon on ollut erilaisia ekstrajuttuja. Lisäksi töissä oli pikkuisen puuhakasta, kun kaksi projektia piti saada molemmat tiettyyn välipäätöstilaan samaan päivään mennessä. Hommat on paketissa ja pikkuisen voittajaolo, kun olen ne saanut kasaan. :)

Duunin parkkipaikalla on lehtien pudottua näkyvissä kaksi tyhjää linnunpesää. Toisessa oli pulupari kesällä kuhertelemassa, poikasista en ole varma. Toinen tuli näkyviin vasta lehtien pudottua.

Tiistaina paloi töissä värikkäitä kynttilöitä, kun juotiin yhden työtoverin eläkkeellelähtökahveja. Voi kun tuli haikea olo. Sydämelliset ihmiset jättää aina jälkeensä suuren aukon. Onneksi tilalle valittu vaikuttaa myös kuuluvan lämminsydämisten ja ystävällisten ihmisten ryhmään. Kynttilät voisi kaivaa esiin täällä kotonakin.

Mieltä pitkään painanut asia lakkaa vähitellen painamasta yhtä paljon. Muutosta parempaan on tapahtunut ja toisaalta olen vähitellen siirtänyt painetta nahkani ulkopuolelle. Vellokoon siellä miten tahtoo, koitan elää omaa elämääni mahdollisimman tavalliseen tahtiin itse.

:( Kuvat asettuu taas ihan miten sattuu, eikä niinkuin minä haluan.

23.10.2011

Sumuista



Viikonloppu meni kuoroleirillä. Eilen oli päivällä hieno aurinkoinen sää. Kuvailin lähinnä kuorolaisia. Tänään oli komea sumu, onneksi tuli kamera mukaan, vaikka olinkin luvannut jättää sen kotiin. (Johtaja parka meinasi hermostua alituiseksi kameran kohteeksi joutumistaan.) Mutta pari sumukuvaa sain siis napatuksi tänään taukojen aikana. Toinen on sumua, ja toinen puoliksi avonaisen kuitin ikkunoihin tiivistynyttä kosteutta.

Itsekin olen vähän kuin sumussa. On niin vaikea nähdä, miten pitäisi toimia nuorison kanssa.